Peltsin kasvatusohjeita

Alkaa olla jo rahastuksen makua. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa hyvin hyvätasoiselta downilta. Olen ollut monta vuotta kehitysvammaisten ryhmäkodissa töissä ja vastaan ei ole vielä tullut noin taitavaa. Tasapainokin aivan uskomaton, kun pystyy mäkeä laskemaan suksilla, saati hiihtämään. Monella kehitysvammaisella ei riitä tasapaino edes hiljaisella tahdilla suoritettavaan hiihtämiseen. Myöskään ei vaikuta ihan niin impulsiiviselta, kuten moni downilainen voi monessa tapauksessa olla. Olen kohdannut downilaisen, jonka sanavarasto oli 3-6 sanaa, oli jo tuolloin 16-vuotias, sekä downilaisen, jonka kanssa pystyi keskustelemaan suht järkeviä, mutta häntä piti auttaa pepun pyyhkimisessä, oli 28-vuotias. Lisäksi hyvin väkivaltaisia tapauksia olen nähnyt. Ihanaa katsella noin taitavaa menoa.

Ja sitten taas paikassa jossa veljeni asuu, on kaikki down-asukkaat puheliaita ja kovia menemään. Harrastavat paljon. Riippuu varmasti paljon siitä minkä "tasoisia" asukkaita yleensö paikassa on, ja veljeni asuinpaikassa kaikki ovat hyvinkin omatoimisia, mutta tarvitsevat kuitenkin vähän "perään katsomista". Kaverini downlapsi puolestaan käy kaverini mukana treenaamassa salilla. 

Ihana positiivinen ja tervehenkinen sarja useiden pinnallisten tositeeveehömppien rinnalla🥰 Olemme katsoneet mieheni kanssa kaikki Peltsin luontosarjat ja saaneet monia ideoita omille reissuille, niinkuin nytkin noista uusista jaksoista ensi kesää varten.  

Huippusarja, aivan mahtava. Osmo on tosi suloinen ja Peltsi mitä taitavin isänä ja luonto-ohjelmien tekijänä ihan omaa luokkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kasvatustyyli, siis vautsi! Jokaisen erityislapsen vanhemman kannatteis katsoa ohjelmaa sekä myös muiden vanhempien ja oppia jotakin. Tuo sisukkuus mitä opetetaan, ei auteta liikaa ja annetaan aikaa. Oppia voi melkein mitä vaan kun yrittää ja annetaan yrittää. Liian moni tekee puolesta tai ei usko siihen että asioita voi oppia rajoitteista huolimatta ja että voi tehdä sillä omalla tyylillä. Kehitysvammapuolella työskennellyt ja huomannut että moni monesti jopa turhautuu kun ei ole virikkeitä tarpeeksi tai mahdollistettu asioita ja oppia. Tää ohjelma saa jostain syystä välillä kyyneleet pintaan. Aivan ihana isä ja poika. 

Sama koskee terveidenkin lasten puolesta tekemiseen. Aivan liikaa paapotaan ja sitten on kädetöntä porukkaa lähdössä maailmalle pärjäilemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kasvatustyyli, siis vautsi! Jokaisen erityislapsen vanhemman kannatteis katsoa ohjelmaa sekä myös muiden vanhempien ja oppia jotakin. Tuo sisukkuus mitä opetetaan, ei auteta liikaa ja annetaan aikaa. Oppia voi melkein mitä vaan kun yrittää ja annetaan yrittää. Liian moni tekee puolesta tai ei usko siihen että asioita voi oppia rajoitteista huolimatta ja että voi tehdä sillä omalla tyylillä. Kehitysvammapuolella työskennellyt ja huomannut että moni monesti jopa turhautuu kun ei ole virikkeitä tarpeeksi tai mahdollistettu asioita ja oppia. Tää ohjelma saa jostain syystä välillä kyyneleet pintaan. Aivan ihana isä ja poika. 

Sama koskee terveidenkin lasten puolesta tekemiseen. Aivan liikaa paapotaan ja sitten on kädetöntä porukkaa lähdössä maailmalle pärjäilemään. 

 

Itse olen omia ns. terveitä lapsia kasvattanut samaan tyyliin, että itse vaan ylös sieltä ja tsempaten, että kyllä sinä opit ja onnistut, itse pitää yrittää. Tottakai kai olen ollut siinä läsnä ja valmiina apuun, mutta en niin, että pureskelen kaiken valmiiksi, vaan omat hoksottimet käyttöön tai fyysisissä jutuissa se oma keho. Ja tietenkin myös ikä ja muut huomioiden, eli liikaa en ole vaatinut. No en aina ole saanut kovin hyvää palautetta muilta aikuisilta. Pitäisi paapoa ja passata ja antaa valmiit vastaukset kaikkeen. Kai se on se, että olen äiti. Miettikää nyt tuotakin ohjelmaa, jos siellä olisikin lapsen äiti lunkisti etäältä katsellut suksien kanssa solmussa olevaa lasta, niin johan siitä olisi somessa poru noussut, että kuinka kylmä ja välinpitämätön äiti, kun ei viitsi auttaa. 

En jostain syystä pitänyt ohjelmasta, tosin 1 jakson perusteella arvio.

Mukava ohjelma. Lämpimät ja mutkattomat isän ja pojan välit, suoraa puhetta puolin ja toisin, rakkautta ja välittämistä. Vähän pahalta tuntui kyllä näin empaattisena äiti-ihmisenä katsoa kun Osmo kaatui risukkoon pyörällään ja aika reippaasti vaan tuli käskyä nousta ylös ja jatkaa matkaa. Mutta ehkä se on enemmän yleensäkin isien tyyliä, ettei liiaksi jäädä myötäelämään ja voivottelemaan. 

Hienoa on nähdä, miten Osmoon luotetaan ja uskotaan ja hän saa onnistumisen kokemuksia niin monissa asioissa. Isällä on taito kannustaa poikaansa, kuitenkaan ilman liiallista patistamista ja aistia ja huomioida, milloin pojan rajat tulevat vastaan ja on syytä tehdä suunnitelmaan muutoksia. Hienoa nähdä, miten Osmon mielipiteitä ja tunteita kuunnellaan ja huomioidaan. 

Aivan ihana ja lämminhenkinen ohjelma Peltsi ja Osmo kannattaa katsoa, suosittelen lämpimästi 😊

Tää on aivan huippu verrattuna siihen sarjaan jossa viileä meteorologi ja teennäinen kuvaamataidon ope reissasi verovaroilla eksoottisiin kohteisiin 

Onkohan isän ja pojan suosikkikappale Status Quo:n Down Down?

Vierailija kirjoitti:

Olipa ihana ohjelma. Katsoin tänään kaikki jaksot putkeen. 

Sama juttu. Katsoin eilen eka jaksoa hetken että mikäs tämä on ja samaan syssyyn tuli katsottua koko sarja. En ole tuon Peltsin sarjoja aiemmin seurannut, mutta tämähän oli ihan mahtityyppi poikansa kanssa.

Tämän sarjan kommentoinnissa ( ei vain tämä ketju), on vähän samaa kuin Kirjolla sarjan kommentoinnissa.

Kunhan muistamme, että niin Osmo kuin Topi ovat yksilöitä, eikä heidän eritistsrpeitaan voi yleistää. Down syndrooma ja autismi on sananmukaisesti kirjo. 

Osmo on ihana mutta en pidä Peltsistä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan kovasti, kun jaksavat!!!

Eipä taida olla oikein muitakaan vaihtoehtoja.

T. Kehitysvammaisen lapsen äiti

Ei kaikki jaksa tuolla tavalla touhuta lapsen kanssa. Ei normaalin eikä erityislapsen. Kehitysvammaisen lapsen äitinä varmasti ymmärrät, että esimerkiksi polkupyöräilyn ja muiden tavalliselle lapselle normaalien taitojen oppiminen ei ole kehitysvammaiselle mikään itsestäänselvyys, vaan on vaatinut vanhemmilta paljon vaivaa.

Osmon vanhemmat ovat jaksaneet enemmän, kuin olisi edes ollut välttämättä tarpeen. Sitä tuossa haetaan. Kaikki eivät jaksa.

Peltsistä ja Osmosta kannattaa kaikkien lasten vanhempien, sekä suuren osan kasvatusalan ammattilaistenkin, ottaa oppia ja mallia. Tekemällä itte oppii parhaiten! Aikuinen toki näyttää hyvää esimerkkiä ja opettaa jis tarvis. Toistoa, kärsivällisyyttä ja aikaa eli kiireettömyyttä. Liian paljon aikuinen tekee kaiken valmiiksi, auttaa liikaakin, paapoo jne. vaikka jo pienet lapsetkin pystyvät ja osaavat vaikka sun mitä kun siihen vain annetaan mahdollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Osmo on ihana mutta en pidä Peltsistä yhtään.

Osmo on 💖 ja Peltsi 😍😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan kovasti, kun jaksavat!!!

Eipä taida olla oikein muitakaan vaihtoehtoja.

T. Kehitysvammaisen lapsen äiti

Mietin myös samaa. Miksi tästä tehdään näin yliampuvan hienoa?

Aikansa kutakin, sarjaan on tottakai leikattu vain seesteisimmät ja kuvauksellisemmat kohdat, selkeästi näkee etteivät reissut ole olleet pelkkää juhlaa eikä pidäkkään olla mutta sarja erittäin siloteltua kuvausta.

Peltsi ei voi seikkailla tyttärensä kaa kun siitä ei saa vammaispisteitä .

Taas telkkarissa