Onko tämä mielestänne NORMAALIA?
Olen alkanut miettiä... En koskaan saa käyttää omaa palkkaani. Jos ostan vaikkapa housut itselleni, joudun kysymään mieheltäni " luvan" . Joka ainut kerta kun ostan jotain (elokuvalipun tai lapselle puseron), mies muistuttaa useita kertoja, että on elettävä säästeliäästi. Meillä on erittäin suuri asuntolaina, mutta suuret ovat tulotkin. Silti tuntuu jotenkin omituiselta. Onko sama muilla, joilla hyvin suuri laina?
Kommentit (42)
Vierailija:
ovat aivan surkeita, ammatin keskuudessa tiedetään hyvin millaista " medisiinaa" nämä ählyt harjoittavat. Diagnostisia taitoja ei ole lainkaan, mutta ehkä joihinkin tekee vaikutuksen se että osataan puhua potilaalle " mukavia" . Se vaan ei ole vielä hyvää LÄÄKETIEDETTÄ.
280.000 euroa, sis. auton, mökin ja asunnon. Meillä silti käytössä ns. omat rahat, kunhan vaan lainanhoitotilille menee kuussa tarpeeksi rahaa. Saako miehesi käyttää rahoja itseensä? Sopikaa jostain summasta minkä kumpikin saa käyttää siihen mihin itse haluaa kuussa ja tähän summaan EI KUULU lasten vaatteet, lelut ym. pakolliset.
Ymmärrettävää on että perheessä raha-asiat on yhteisiä ja rahan käytöstä neuvotellaan.
Esitän vastakysymyksen, kysyykö miehesi sinulta lupaa vastaaviin asioihin jos kysyy sitten tilanne on Teillä normaali jos ei kysy ostoksiinsa lupaa sinulta sillon tilanne on epänormaali.
huvittaa. Meillä rahat tosi tiukilla mutta ei tod. kysellä toiselta lupia jos jotain halutaan ostaa. Meillä siis yhteiset rahat. Mutta toisaalta ei ostellakkaan ihan mitä sattuu kun tiedetään rahatilanteemme. Jos jotain kalliimpaa halutaan niin sitten asiasta yhdessä neuvotellaan ja lasketaan mutta ei siis kysellä lupia.
Mekin maksetaan lainaa aika paljon kuussa ja meillä on yhteistili. Kysyn yleensä mieheltä, joka meillä maksaa laskut ja on muutenkin paremmin selvillä menoista, jääkö rahaa ostaa jotain. Pikkuostoista ei kysellä, mutta vaatteista yleensä mainitsen, että olis tarve ostaa uusia vaatteita ja rahaa menisi esim. sata euroa, ja sitten sovitaan, milloin se on varaa käyttää. Meillä se toimii, eikä aiheuta ahdistusta.
Joskus toki puolin ja toisin mietitään, missä voisi säästää, jos kauppamenot alkavat nousta liian suuriksi.
Mutta hän ei myöskään ostele itselleen mitään, eikä koskaan esimerkiksi käy kapakoissa tai muuten tuhlaamassa.
ap
Onko miehesi itse myös säästeliäs? Ostaako hän omasta palkastaan vaatteita, tupakkaa, turhuuksia? Jos kyllä, niin ei hänellä sitten mielestäni ole oikeutta arvostella sinun rahankäyttöäsi. Sinähän osallistut yhtä lailla perheenne elatukseen kun käyt työssä, ja voisit pistää rahasi turhempaankin kuin vaatteisiin. Eri asia sitten, jos shoppailusi on karannut käsistä, mutta en saanut tekstistäsi sellaista käsitystä että olisi.
Sitäkin ihmettelen, miksi sinun täytyy kysyä mieheltä lupa ostaa jotain? Miksi mies on se, joka päättää? Miksette sovi vaikka tiettyä kuukausibudjettia vaate- yms " turhille" ostoksille, molemmille samansuuruinen.
Vierailija:
Olen alkanut miettiä... En koskaan saa käyttää omaa palkkaani. Jos ostan vaikkapa housut itselleni, joudun kysymään mieheltäni " luvan" . Joka ainut kerta kun ostan jotain (elokuvalipun tai lapselle puseron), mies muistuttaa useita kertoja, että on elettävä säästeliäästi. Meillä on erittäin suuri asuntolaina, mutta suuret ovat tulotkin. Silti tuntuu jotenkin omituiselta. Onko sama muilla, joilla hyvin suuri laina?
Mieheni ei tupakoi eikä käytä rahaa " itseensä" .
ap
Miehelläni on 3 kertaa suuremmat tulot kuin minulla, voipi vaikuttaa asiaan.
ap
en todellakaan ole tuhluri. En koskaan osta mitään järjettömyyksiä. En muutenkaan ole hillitöntä shoppailutyyppiä.
ap
eikä tarvii välttämättä käydä edes töissä. Miehelle on kuunnia-asia hoitaa perheenä elättäminen.
Minun mies (muslimi) valmistuu pian ja kun hän aloittaa työt, niin minä jään kotiin. Koska hän saa senverran palkkaa että voi elättää molemmat. Meillä ei ole edes lapsia vielä.
ja vaimo hoitaa perheen ja kotityöt.
Sitä paitsi minun ei tarvitsisi käydä töissä, mutta haluan. Sinulla ei ilmeisesti ole (korkea)koulutusta, kun ei ole mitään kunnianhimoakaan.
ap
Mies ja minä korkeakoulutettuja mutta miehen tulot huomattavasti paremmat. Maksamme kovaa lainaa, hieno asunto hyvällä paikalla on yhteinen sopimus josta pidämme kiinni. Muut menot on sovittu redusoitaviksi seuraavien vuosien ajan niin pitkälle kuin mahdollista. Minusta tuo on vain sopimuskysymys. Haluan lapsilleni ja itselleni mieluummin nykyiset standardit kuin ostella jotain typerää krääsää kaapit täyteen jollain huonommalla asuinalueella. Joku muu taas haluaa ehkä jotain aivan muuta. Jokainen pariskunta päättää itse priorisoinnin!
Vierailija:
ja vaimo hoitaa perheen ja kotityöt.
Sitä paitsi minun ei tarvitsisi käydä töissä, mutta haluan. Sinulla ei ilmeisesti ole (korkea)koulutusta, kun ei ole mitään kunnianhimoakaan.
ap
Sinä olet pikkusen yksinkertainen ja minun koulutus on takuulla parempi kuin sinun.
Siis minähän en ikinä jää kotiin (kunhan provoilin) ja sitäpaitti mun mies ei käy koskaan missään lorvimassa eikä kulje kapakoissa niinkuin teidän suomalaiset möhömahat.
Mutta sinun mies ei arvosta sinua, siitä tämä kontrolli johtuu, hän ei luota sinuun. Mietippä itse mistähän se johtunee.
Paitsi että toisin päin. Minä hoidan meillä raha-asiat, siis lainanlyhennykset, laskujen maksut jne. Ja odotan kyllä, että mies kysyy minun mielipidettäni ennen mitään isompia ylimääräisiä hankintoja (ainakin 50 eurosta ylöspäin) vaikka sitten omalla palkallaan niitä ostaisikin. Ihan vaan siksi, että vain minulla on kuva meidän taloutemme kokonaistilanteesta enkä halua että mies sitä väärään aikaan sekottaa.
kaverini asuu sellasen kanssa, mies sanoo oleavnsa " maailman paras" alallaan, mikälie " kokki" , ja on kaikki päivät siis kotona, vaimo hoitaa vauvan ja siivouksen, voin vain sääliä!
Luulen että tämä on itseasiassa varsin tavallista niiden keskuudessa joilla suuri asuntolaina. Kyse on siitä mikä on yhteinen tavoite. Ap et ole mikään kummajainen. Kaikki avioliitossa on sopimusta.
On siis olemassa muslimimiehiä ja taas muslimimiehiä ( miksi aina tää uskonnon mukaan vetäminen) ja sitten taas suomalaisia kritittyjä naisia ja taas suomalaisia kristittyjä naisia mutta meillä ei ole mitään yhteistä... onneksi. Ymmärrätkö?
Ei voi olla totta että täällä on kaikki niin yksinkertaisia vaikka väittävät olevansa niiiiin hyvinkoulutettuja ja hyväpalkkaisia. huh huh..
ja meillä minä vastaavasti määrään menoista.
Vierailija: