Läheisen kuolema joulun alla

Jos koti on jo koristeltu ja jouluruuat ostettu, niin tuntuisi varsin typerältä korjata kaikki pois ja jättää ruuat syömättä. Pitäähän teidän kuitenkin jotain syödä.

On se joulu kuitenkin, vaikka lähipiirissä joku on kuollut. Se on nyt vähän erilainen joulu, mutta antakaa sen olla sellainen kuin on. En usko että teillä yhtään sen helpompaa olisi, jos teeskentelisitte ettei joulua olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on kylmiä ihmisiä, ei todellakaan juhlita joulua, jos appiukko kuolee! Lääkityskö saa ihmiset näin tunnekylmiksi? 

Mitä sitten tehdään jos joulua ei vietetä?

Joulu tulee kuten ennenkin. Äitini kuoli 23.12. ja kaikki jouluvalmistelut oli jo tehty. Jouluihminen oli hänkin, ja aivan varmasti olisi toivonut meidän viettävän joulua siten kuin vain voimme. Itkettiin paljon, mutta oli ihmeen kaupalla myös iloa. Jaksoimme juuri sen joulun tuoman lohdun vuoksi eteenpäin jatkaa. Jotenkin tosi vahva rauhan tunne laskeutui perheemme joulun ylle silloin. Ei se ollut ahdistavaa surua, se oli juhlallista. Äiti oli päässyt perille. Pidimme hänet puheissamme, jutuissamme ja mielissämme ihan koko ajan luonnostaan. Paikallaan ruokapöydässä loisti kynttilä. Ikävä ja kaipuu iskivät sitten arjen tullen eritavalla. Siitäkin selvittiin pikkuhiljaa. Nyt tapahtumasta tulee jo kolme vuotta. Aina muistoissamme.

Ennen joulua lienee ruuhkaa krematorioidsa, hautaustoimistoissa ja seurakunnilla..

Oliko hän varttuneempana tullut isäpuoleksi vai lapsuudesta saakka? Joskus  nimittäin välit ei ole niin läheiset, että edes hautajaisiin kutsuttaisiin..sen päättää biologiset lapset ja vaimo yhdessä. Joskus lapset eivät tunne eivätkä halua ketään uusikoiden lapsia vanhempansa hautajaisiin.

Alkuperäinen joulu on laadultaan sellainen juhla, että eka joulu tuli talliin kun majatalossa ei ollut tilaa. Joulu tulee kaikille jotka sitä tarvitsevat, ja ottavat lahjan vastaan. Minäkin tarvitsen joulun Herraa just pahassa paikassa.

Voihan se joulun "juhliminen" tarkoittaa hiljentymistä ja muistelua. Ei kai sen tarvitse olla tänä vuonna erityisen riehakas. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on kylmiä ihmisiä, ei todellakaan juhlita joulua, jos appiukko kuolee! Lääkityskö saa ihmiset näin tunnekylmiksi? 

Silti on joulu. Joulua voi VIETTÄÄ myös suruaikana, hiljaisesti, hartaudella ja muistellen. Kauniisti. Sulle ilmeisesti joulun JUHLIMINEN on jotain tipe-tipe-tiptappia vaan viinan voimin. 

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen joulu on laadultaan sellainen juhla, että eka joulu tuli talliin kun majatalossa ei ollut tilaa. Joulu tulee kaikille jotka sitä tarvitsevat, ja ottavat lahjan vastaan. Minäkin tarvitsen joulun Herraa just pahassa paikassa.

Tuo "alkuperäinen joulu" on satua. Kaunis satu toki. 

Elämä jatkuu kuolemasta huolimatta. Toki vietätte joulun kuten tapana on. 

Äitini kuoli joulupäivän aamuyöllä. Oli kauhea jouluaatto: jotain jouluruokaa tms., ja kiireesti takaisin sairaalaan jotta varmasti ehdin äidin saattamaan. 

 

Ihan kauhea joulu oli.

Vierailija kirjoitti:

Elämä jatkuu kuolemasta huolimatta. Toki vietätte joulun kuten tapana on. 

Entä jos joulunvietto tapa/tavat muuttuu läheisen kuileman jälkeen tai jostain muusta syystä?

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on kylmiä ihmisiä, ei todellakaan juhlita joulua, jos appiukko kuolee! Lääkityskö saa ihmiset näin tunnekylmiksi? 

Mikä "appiukko" tuo muka oli? Sehän oli isäpuoli, joten ei mikään lähisululainen edes. Sielläpä "sukurakas, lämmin" läheinen!

Vierailija kirjoitti:

No ei ole hirveän läheinen, jos on isäpuoli, eli ei verisukulainen. Jos vainaja saadaan hautaan ennen joulua, niin se vapauttaa tilannetta paljon. Suruaika on toki kaikilla. Viettäisin rauhallisen vähemmän riehakkaan joulun.

Joulurauhaa toivotatte ja pidätte joulun kuten ennenkin. Jos kaikki tai sinä ja miehesi jaksatte niin ihan normaalia elämää.

Meillä kuoli kahdesta perheestä läheiset sukulaiset. Kaikki viettävät joulua, mutta toki asia on sydämellä koko ajan. Kaikki jatkuu ja jaksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli joulupäivän aamuyöllä. Oli kauhea jouluaatto: jotain jouluruokaa tms., ja kiireesti takaisin sairaalaan jotta varmasti ehdin äidin saattamaan. 

 

Ihan kauhea joulu oli.

 

Olisi se varmasti ollut yhtä kauheaa muulloinkin tapahtuvana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä jatkuu kuolemasta huolimatta. Toki vietätte joulun kuten tapana on. 

Entä jos joulunvietto tapa/tavat muuttuu läheisen kuileman jälkeen tai jostain muusta syystä?

Saahan ne muuttuakin. Useimmilla ne muuttuvat muutenkin iän myötä, kun elämäntilanteetkin muuttuu. 

Isä kuoli ennen joulua ja ihan vietettiin joulua normaalisti, tosin ei niin hilpeällä mielen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä jatkuu kuolemasta huolimatta. Toki vietätte joulun kuten tapana on. 

Entä jos joulunvietto tapa/tavat muuttuu läheisen kuileman jälkeen tai jostain muusta syystä?

 

Saahan ne muuttuakin. Useimmilla ne muuttuvat muutenkin iän myötä, kun elämäntilanteetkin muuttuu. 

Mutta vietetäänkö joulua sillon (perinteisesti) niin kuten tapana on. Ja mikä se oikea tapa viettää joulua? Jouluajan voi viettää vaikka musiikkia kuunnellen, ulkoillen, lukien, leväten...

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on kylmiä ihmisiä, ei todellakaan juhlita joulua, jos appiukko kuolee! Lääkityskö saa ihmiset näin tunnekylmiksi? 

Miksi ihmeessä ei. Äitini tappoi itsensä 15.v sitten 15.12. ja vietin joulua ensimmäisenkin jouluna. Ei se ihana joulu ollut, enkä muista siitä juuri mitään, mutta miksi ihmeessä en olisi sitä saanut viettää? Olen kaikkea muuta kuin kylmä ihminen. 

Kukin viettää siten, miten tilanne myöden suo.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isä kuoli pari päivää ennen joulua ja eipä sen kovin riemukasta ollut, mutta kyllä me syötiin jouluateria ja avattiin lahjat. Olisiko ne roskiin pitänyt heittää?

Tehkää mitä haluatte, ei tuohon ole mitään oikeaa vastausta, meidän perheessä tehtiin näin, teidän perheelle voi sopia joku toinen tapa.

Meillä tehtiin ja näin kun äiti kuoli pari päivää ennen joulua.  Jokainen tavallaan. Meillä oli silloin pienet lapset ja yritettiin elää normaalia elämää surusta huolimatta. Itse olin niin shokissakin, että tein vaan kaiken niin kuin on aina tehty joulun suhteen.