Vinkkejä lapsen nukuttamiseen?

Lapsi aavistaa että hänen nukuttamistaan stressataan. Miettisin itse omalle kohdalleni miltä tuntuisi jos vaikka pelottaisi nukahtaa tai jos tietäisin että muut jatkavat valvomista ja hauskaa puuhailua kun minut on väkisin pantu nukkumaan nukutti tai ei.

Lapsena olin lomat ihan omasta tahdostani mummolassa ja mummolla oli tuollainen tapa, että hyvin aikaisin alettiin laittaa nukkumaan ja ei päässyt enää pihalle iltaenergioita purkamaan vaan kuudelta tosiaan valoja pois ja tv/radio hiljaiselle - menin tuosta aivan paniikkiin vaikken sitä näyttänytkään. 80-luvulla ei meilläpäin tullut kuulonkaan että olis kiukuteltu vastaan kun aikuinen komensi, ei siitä mitään pahaa/pelottavaa olisi seurannut vaikka olisi kiukutellut mutta kun sen tiesi että aikuinen päättää niin sänkyyn meni kun sanottiin. Turha ulvoa kun sillä ei mitään saavuta. Mutta etenkin jos ulkona on vielä valoisaa niin unihan ei tule virkeälle tuntikausiin ja vaikka päivisin rakastin siellä mummolla olla, niin saatoin valvoa klo 20-04 yksin aloillani ahdistuneena ja kun mummo nousi aamutoimiin, nukuin sitten klo 04-08 yöuneni. Niin paljon se ahdisti. Jos olisin kotona joutunut samanlaiseen nukkumiskauhuun jossa oloni ja tarpeeni ohitettiin täysin, niin olisi mennyt kyllä järki. 

Omien lasten kanssa olen tehnyt tuota että tyynesti käyttäydyn kuten päivä olisi kaikilta pulkassa enkä tee yhtään mitään numeroa unillemenosta. Olen seurannut monen tutun vuosia jatkuvaa nukkumaanmenokikkailua kun lapset nousevat sängystä vaeltamaan ja panevat vastaan ja illat ovat yhtä sotaa kun on se tuskainen päämäärä saada lapsi uneen aikuisen päättämään aikaan.

Moni fiksun ja aktiivisen lapsen vanhempi tekee sen virheen että on malttamaton ja paljastaa lapselle tämän joko hermostumalla tai antamalla muuten ymmärtää että nukahtamisella on kiire ja että aikuinen aikoo keskittyä aivan muuhun kuin lapseen heti kun mahdollista. Eihän se uni tule kun aavistaa/tietää että aikuinen lähtee vierestä samantien kun lapsi rentoutuu ja nukahtaa. Kiirettömyyden tuntu on avainsana ja sellainen lämmin, uneen kutsuva tunnelma vaikkapa äänikirjan tai unimusiikin kanssa, mahdollisimman ihanaksi laitettu sänky (joskus tajusin esim että spontaani lakanoiden vaihdon vaiva maksaa itsensä takaisin vartin päästä kun niihin on niin ihana mennä) ja sellainen asenne kaikessa että sänkyyn meno on päivän mukavimpia juttuja eikä siitä ikinä puhuta ikävästi/pakkona.

Asian voi myydä lapselle niin että on aivan ihanaa päästä lepäämään tuuletettuun himmeästi valaistuun huoneeseen, omaan vuoteeseen, raikkaisiin lakanoihin rakkaan unilelun viereen ja nukahtaa saa kuunnellen mukavaa äänitettä.

Aikuisella on tunnelma luomisessa lähes ääretön valta, tasan saman asian voimme tehdä lukemattomilla eri tyyleillä. Jos sammuttaa valot kireänä ja antaa olemuksellaan ymmärtää yhtään, että nyt perkele nukkumaan, niin lapsi virittyy ihan eri olotilaan. Nukuttajan kannattaa tosiaan olla mahdollisimman rento ja antaa se vaikutelma että nukahtamisen jälkeen ei tapahdu enää mitään sille päivää, ja nukkumista ei kannata aktiivisesti odottaa yhtään, silloin homma leviää kuten tiedämme. 

Voimia ja kannattaa muistaa että jokainen löytää kyllä oman tapansa ja tyylinsä ja se ärsyttävinkin kakara on kuitenkin sitä mieltä että sinä olet maailman ihanin vanhempi 💖

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jo kuudelta himmennetään valot ja rauhoitutaan. Varmaan tylsää elää noin kun lapsi on jo 4v. Miksi ette elä normaalisti illalla? Meillä 4v lapset eivät enää nukkuneet päikkäreitä ja illalla menivät nukkumaan 21-22 iltapalan, iltapesun ja iltadadun jälkeen. Jos ei heti nukuttanut niin selailivat itse kirjoja. 4v kanssa pitäisi jo voida jutella jos asiat on solmussa ja mättää tai ainakin meidän lapset osasivat jo puhua eikä ollut tarvetta karjua.

Mietin ihan samaa. Lapsen päivästä on tehty yhtä nukkumiseen valmistautumista, ei kukaan tervepäinen lapsi tuollaista kestä.

Meillä ei mietitä lasten elämää sillä mielellä, miten mikäkin vaikuttaa yöuneen. Meillä eletään tavallista elämää, joskus katsotaan sitä paheksuttua ruutua jopa tunnin ajan (itse olen holtittoman 80-luvun lapsia, mitään televisioaiko

Entä jos antaisit lapsen itse opetella tunnistamaan väsymyksensä? Saattaisit yllättyä, 4v lapsi osaa jo varsin hyvin itse kavuta petiinsä ilman, että ennen sitä pari tuntia valmistaudutaan nukkumaanmenoo. Nyt lapsi raivoaa, koska äidin mielestä pitäisi nukkua, hän on aivan toista mieltä. Totta kai uni tulee tuntien raivoamisen jälkeen, mutta entä jos se onkin lapsen oikea väsähtämisaika?

Nukuttaminen vaikuttaa asialta, joka on sinulle tärkeä. Lapsi vaistoaa sen, äiti tekee kaiken tämän, jotta minä nukkuisin ja hän ryhtyy tekemään jotain kivaa.