Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut yhä ostavat yllätysjoululahjaksi tavaraa aikuisille?
15.12.2024 |
Olen sata kertaa miehen kanssa sanonut anopille, että emme tarvitse mitään ylimääräistä tavaraa. Nytkin olemme muuttamassa pienempään asuntoon ja korostimme, että emme halua mitään joululahjaksi, kun muutenkin täytyy karsia tavaraa. Samoin olemme joka vuosi synttäreinä ja jouluna toitottaneet, että vain yksi lahja per antaja. Vielä mitä, anoppi ylpeänä kertoi ostaneensa lapselle jo monta pakettia ja meillekin on paketit odottamassa. Tiedän, että anoppi ei tarkoita pahaa, mutta inhottaa tuo tavaramäärä.
Ylipäätään hämmentää, miten kenenkään mielestä on enää nykyaikana hyvä idea ostaa yllätysjoululahjana tavaroita aikuisille? Sen vielä jotenkin käsitän, jos antaa lahjaksi vaikka kahvinjuojalle kahvia, joka kuluu käytössä. Tai jos ihminen ei itse tykkää ko. kahvista, niin sen voi viedä töihin. Mutta miksi pitää antaa tavaraa? Harva ihan oikeasti tunteet toisen maun ja tarpeet niin hyvin, että osuisi oikeaan lahjaa ostaessa. Se ei herätä lahjan saajassa iloa, kun paketista paljastuu tuikkukippo/muki/vaate, joka ei ole yhtään omaa tyyliä. Toisekseen moni nykyään miettii ympäristöasioita ja se täysin turha tavara ei todellakaan ole ekologinen.
Jos sen lahjan haluaa välttämättä antaa, niin miksi ei kysytä ihan suoraan, että mitä lahjan saaja toivoisi? Suurin osa aikuisista on fiksua sakkia, eikä toivo mitään kallista. Ja paljon enemmän iloa olisi siitä, että lahjaksi saisi jotakin sellaista, mille on aidosti tarve. Mitä sitten, vaikka se joululahjatoive olisi jarrujukkapari taaperolle, uusi puurokauha rikki menneen tilalle tai purkki sitä samaa saippuaa, mitä perheessä aina käytetään? Iloisempi mieli noista tulee kuin siitä tavarasta, mille ei ole tarvetta.
Kommentit (39)
Mulla meinaa pää räjähtää. Minulle läheisimmät aikuiset ovat himolahjojia ja näille on pakko keksiä jotain. Olisi noloa, jos toinen ojentaa lahjan ja itsellä ei ole mitään annettavaa. Olen sata kertaa sanonut että ei osteta mitään, stressi helpottaisi.
Mitä hittoa hyvätuloiselle aikuiselle ostaa? Nämä ovat vielä semmoisia että jos haluavat jotain, tilaavat sen parilla näpäytyksellä samantien. Jos olen joskus keksinytkin että tuohan on puhunut että haluaisi xxx:n, ostan sen lahjaksi hänelle. Menee pari päivää ja hän onkin jo ostanut sen itselleen, kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan sitä, että kylään tullessa tuodaan joku pieni lahja, kukkia tai viiniä. Miksi ei voi tulla käsiä heilutellen iloisena siitä, että on saanut kutsun? Karmeinta on saada leipomuksia, joiden vuoksi pitää ottaa jotain itse hankittua/tehtyä pois pöydästä, koska pitäähän ne keksit tarjolle laittaa, kun vieras oletti, että meillä ei ole tarjottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Ihmiset ajattelevat yllätyslahjan ilahduttavan enemmän. Kuvittelevat tuntevansa lahjan saajan ja saavan riemunkiljahduksia aikaan. Todellisuudessa ne riemunkiljahdukset tulisivat siitä, kun lahjaksi saisi sellaista, mitä itse on todella toivonut.
2. Ihmiset haluavat itse ostaa lahjan. Ostaja saa mielihyvän siitä, kun hän etsii tavaran ja maksaa sen. Jos hankkii lahjakortin tai antaa lahjan rahana, jää tuo mielihyvä ostajalta saamatta. Ostaja siis ajattelee tuossa enemmän itseään.
Jälkimmäisestä on kyse.
Se lahjan antaja saa itse sen nautinnon, kun kuvittelee tehneensä hyvän löydön. Paino sanalla kuvittelee, ei todellakaan aina tee.
Hieman sukua shoppailuriippuvuudelle?
On. Meillä anoppi täyttää omien nurkkien lisäksi myös meidän nurkat. Ei usko kieltoja. Kaikessa hiljaisuudessa on myyty osa tavaroista, osa on laitettu suoraan roskiin (huonot kirppiskamat) ja esim. käyttämättömät lakanat annettiin vanhemmilleni, koska meillä on lakanoita aivan liikaa.
Anoppi ei edes jälkikäteen muista, mitä kaikkea on meille ostanut.
En anna lahjoja ja siitä valitetaan. Että pitäisi muistaa lapsenlapsia, kun on hyvätuloinen. Kyllä minä heidät muistan, vaikka en tavaraa luokseen kannakaan.
Tunnen aikuiset lapseni ja vanhempani. Heille ostan lahjoja joiden tiedän olevan mieleisiä ja tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhoan sitä, että kylään tullessa tuodaan joku pieni lahja, kukkia tai viiniä. Miksi ei voi tulla käsiä heilutellen iloisena siitä, että on saanut kutsun? Karmeinta on saada leipomuksia, joiden vuoksi pitää ottaa jotain itse hankittua/tehtyä pois pöydästä, koska pitäähän ne keksit tarjolle laittaa, kun vieras oletti, että meillä ei ole tarjottavaa.
Tämän täytyy olla vitsi. Hyvin pöytään mahtuu yksi keksivati lisäksi, vaikka olisi jo seitsemää sorttia tarjolla ja kukat ovat aina ihania.
Minua turhauttaa se, että lapsi saa tavaralahjoja, vaikka on pyydetty kummeilta seuraavia lahjoja (mentäisiin siis yhdessä kaikki, eikä tuupattaisi lasta kummille/kummeille):
-luontoretki lapsen kanssa, kierrettäisiin joku helppo luontopolku ja lopuksi paistettaisiin nuotiolla makkarat
-retki johonkin lapselle vieraaseen leikkipuistoon, monilla paikkakunnilla on upeita leikkipuistoja
-kesällä retki uimarannalle hiekkalinnoja rakentamaan ja kotimatkalla voisi käydä marketista jätskit
-leivontahetki lapsen kanssa: piparien tai muun vastaavan leipomista yhdessä
-maaseuturetki ihmettelemään läheistä hevostallia/eläinpihaa, paikallismuseo tai muu vastaava halpa käyntikohde
Näiden lahjojen ongelma on siinä, että sen kummilapsen kanssa pitäisi viettää aikaakin. Aika on ilmeisesti liian kallisarvoista hukattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua taas naurattaa se, että ihmisillä ei tunnu olevan useinkaan käsitystä siitä, mistä toinen pitää, vaikka vastaus olisi nenän edessä. Minä tykkään Marimekosta ja sen näkee kotona: on vaikka mitä verhoja, pyyheitä ja muita Marimekolta. Olisi ihana lahja, jos saisin vaikka paketin Marimekon serviettejä. Sen sijaan minulle on kärrätty vaikka mitä tuoksukynttilää (olen allerginen). Ihanin lahja oli, kun eräs työkaveri sai minulta erään tarpeellisen, kalliin tavaran (jota en itse enää tarvinnut) ja hän antoi minulle 20 euron lahjakortin Marimekkoon. <3
Ihan naurattaa? Vai itkettää? Ehkä parasta olisi sanoa suoraan että rakastat vain marimekkoa ja sitä sit kiitos mulle..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan sitä, että kylään tullessa tuodaan joku pieni lahja, kukkia tai viiniä. Miksi ei voi tulla käsiä heilutellen iloisena siitä, että on saanut kutsun? Karmeinta on saada leipomuksia, joiden vuoksi pitää ottaa jotain itse hankittua/tehtyä pois pöydästä, koska pitäähän ne keksit tarjolle laittaa, kun vieras oletti, että meillä ei ole tarjottavaa.
Tämän täytyy olla vitsi. Hyvin pöytään mahtuu yksi keksivati lisäksi, vaikka olisi jo seitsemää sorttia tarjolla ja kukat ovat aina ihania.
Ei ole vitsi. Pöytään toki mahtuu keksivati ja toinenkin, mutta vieras ei voisi selkeämmin osoittaa, miten vähän tarjottavaa arvostaa.
Kukat ei ole ihania, ne kuuluu niitylle, ei minun olohuoneeseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aihe! Itse haluaisin antaa omille (nuorille)aikuisille lapsilleni jouluna lahjoja kullekin, mutta kun kysyn niin kenelläkään ei ole mitään toiveita. Hyvä tietty niin, ei tarvitse mitään ostaa. MUTTA kun vietämme isommalla porukalla joulua ja muut saa paketteja oikein sieluni silmin näen omien lasteni pettyneet ilmeet, jos yhtään pakettia ei heille ole. Ja tätä (kuviteltua) pettymystä varten yritän keksiä jotain lahjaa.
Kiertoon vaan surutta kaikki lahjat, mitkä ei ole mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aikuinen lapsi, äitille ja mulle on onneksi suoraan puhumista harjoittelemalla syntynyt toimiva lahjaperinne, olen aika pienituloinen, niin synttäri-tai joululahjana hän mielellään osallistuu johonkin minulle tärkeään, kalliimpaan ostokseen, niin eipä mene mitään hukkaan eikä kiertoon sitten! Ymmärtäisin toki vaikkei enää aikuista lasta lahjottaisikaan, mutta kyllä tämä on helpottanut elämääni ja hankintojani, viimeksikin oli puhelin aika kiireellisesti uusilla. Itse vien hänen mielikarkkejaan/suklaata jouluviemisiksi, kulutustavaratkin kun ovat fiksuja. Oli meilläkin nimittäin joskus aikakausi kun äidiltä tuppasi tulemaan vain tilpehööriä ja koristeita, mutta onneksi hän taisi itsekin väsähtää siihen stressiin ja väkisin arvailuun kun ehkä en vaikuttanut aina kovin (teko) kiitolliselta :D
Minä pidän yllätyslahjoista! Ja mielellään tavaraa, eikä mitään konserttilippuja tai muita elämyksiä. Me saatiin viime vuonna lahjakortti 1 yöksi jonnekin hemmetin kauas kylpylään. Järvisydän tai jokin sellainen. Onpa järkeä yhden yön takia lähteä ajamaan satoja kilometrejä. Voi siihen itse toki ostaa toisen yön, mutta mikä lahja se sitten on, kun ei ikipäivänä itse ostettaisi jonnekin kylpylään lomaa. Miksei voi ostaa sitten vaikka Tukholman risteilyä, kun niillä käydään. Ulkomaillakin käydään useamman kerran vuodessa, joten lahjakortti jollekin lentoyhtiölle mieluummin kuin yhden yön kylpyläloma kaukana kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kyllä ei lahjan hankinta tuota mitään mielihyvää vaan pirunmoista stressiä, siksi juuri kun en tiedä mikä olisi hyvä. Vaikka tuntisinkin lahjan saajan ja tietäisin että hän pitää esim. siitä Marimekosta, niin eipä se vielä paljon auta. Sittenhän hänellä on jo kaikenlaista Marimekon tuotetta, eikä olisi hyvä hankkia lisää sellaista mitä jo on.
Joku lahjakortti olisi tosiaan kiva ja helppo hankkia, mutta jotenkin tuntuu ettei se ole "oikea" lahja kun vaan sellainen hätäratkaisu, kun ei muutakaan keksinyt tai viitsinyt vaivautua miettimään hienoa käyttökelpoista ja merkityksellistä lahjaa. Tottakin toki toisaalta. En minä itsellenikään oikein keksisi mitään sellaista. On jo kaikkea.
Itsekin kyllä ottaisin ehkä mieluummin lahjakortin kuin jotain turhaa roinaa, jos nyt välttämättä jotain haluaa antaa. Tai sitten vaikka jotain suklaata tms. että saa suun makeaksi eikä lahja jää johonkin kaappiin lojumaan seuraaviksi vuosiksi.
Vierailija kirjoitti:
Paketit kuuluvat jouluun!
Tämä on typerintä mitä olen kuullut. Ettei edes se pakettien sisältö, vaan ihan ne itse paketit?! Oletko jäänyt lapsen tasolle?
Mun äiti on edelleen rasittava lahjan antaja.
Jo lapsena sanoin, että olen mieluummin ilman, kiitos. Hän siis tilaili anttilat, seppälät, yvesrochetit jne hulluna vaatteita - no, oli tarpeen ja iha mieluisia. Kaikki ilmaisjutut se kääri pakettiin tai tilas osta 2 maksa yksi. Sain 10 vuotiaasta lähtien YRn mandariinin tuoksuisia tuotteita ylin kyllin... Kuka haluaa löyhkätä mandariinilta!? Sitten tuli minihuulipunia, omissa paketeissaan.. tai mä sain pussilakanan ja veli samaa sarjaa tyynyliinan.
Leluja ei saatu mitään, mitä pyydettiin, koska ne oli kalliita. Halusin barbien sain neljä halpista samaan hintaan. Veli halus legoja, osti järjettömiä määriä turhanpäiväisiä palkoita samalla rahalla.
Raha ei ollut selkeesti ongelma, vaan pakettien määrä.
Jatkaa samaa meidän lasten kanssa ja on aiheesta jutellut ja jopa tapellut ja suuttunutkin.
Kysyttäessä 10v vastasi, että technicin legoja eräs tietty paketti. On vähän arvokkaampi, joten sisko kysäs, että hankkivat äidin kanssa yhteiseksi lahjaksi.
Eipä käynyt äidille. "Niin pieni laatikko hankalia palikoita. Jää käyttämättä, ei osaa! Iloa tulee enemmän isosta säkistä, kun voi tehdä tornia ja kaataa sen!" Äiti!!! Kyse on nyt 10 vuotiaasta, ei taaperosta!
Oli ostanut sitten lätkäkassillisen isoja palikoita naapurilta...
Lapsi sai technic legonsa ja lätkäkassi palikoineen mätänee äidin autotallissa. Puoli vuotta se kassi pyöri meidän jaloissa ja sitten mulla meni hermo.
Veetuttaa tämä joulu valmiiksi. Älä tuo mitään, ei yhtään mitään!!
PS Sen villasukatkin lörpsähtää päivän käytössä ja on rumia! 😇
Vierailija kirjoitti:
Minua taas naurattaa se, että ihmisillä ei tunnu olevan useinkaan käsitystä siitä, mistä toinen pitää, vaikka vastaus olisi nenän edessä. Minä tykkään Marimekosta ja sen näkee kotona: on vaikka mitä verhoja, pyyheitä ja muita Marimekolta. Olisi ihana lahja, jos saisin vaikka paketin Marimekon serviettejä. Sen sijaan minulle on kärrätty vaikka mitä tuoksukynttilää (olen allerginen). Ihanin lahja oli, kun eräs työkaveri sai minulta erään tarpeellisen, kalliin tavaran (jota en itse enää tarvinnut) ja hän antoi minulle 20 euron lahjakortin Marimekkoon. <3
Itse miettisin, että uskaltaako mitään marimerkon juttua ostaa, ettei käy niin että sinulla onkin jo viisi samanlaista kannua, tarjoilulautasta tms. Että sikäli ymmärrän logiikan.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan sitä, että kylään tullessa tuodaan joku pieni lahja, kukkia tai viiniä. Miksi ei voi tulla käsiä heilutellen iloisena siitä, että on saanut kutsun? Karmeinta on saada leipomuksia, joiden vuoksi pitää ottaa jotain itse hankittua/tehtyä pois pöydästä, koska pitäähän ne keksit tarjolle laittaa, kun vieras oletti, että meillä ei ole tarjottavaa.
Olisi outoa mennä kylään tyhjin käsin. Kuuluu hyviin tapoihin viedä jotain. Jos minä vien mukanani tuliaisiksi jotain syötävää, sanon aina, että tässä teille herkkuja, niin saatte joskus keskenänne herkutella. Silloin ei tule sotkettua toisten tarjoiluja. Itsekin saan paljon viinipulloja lahjaksi, vaikka en edes pidä viinistä, mutta ne voi laittaa kiertoon.
Alue: Aihe vapaa
Hieman sukua shoppailuriippuvuudelle?