Miksi mikään ei kiinnosta enkä saa elämässäni mitään aikaiseksi?
Olen kun varjo entiseen. En tee mitään muuta kuin olen kotona enkä lähde ulos ellei ole pakko. Itsetuhoiset ajatukset pyörii päässä 24/7 ja elämäni on kuin pysähtynyt elokuva mutta kaikki muut menevät eteenpäin.
Ihan kuin tarpoisi loputtomassa suossa eikä jaksa taistella enää.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene Ukrainaan vapaaehtoiseksi? Siellä olisit hyödyksi ja saisit arvostusta muilta.
Ihminen, joka ei jaksa taistella enää, kannattaa lähettää Ukrainaan taistelemaan? Logiikka oli missä?
En usko että se jaksamattomuus on tässä tapauksessa fyysistä laatua. Sopivan motivaation kautta ap jaksaisi vaikka mitä. Hän on vain vaipunut passiivisuuden ja merkityksettömyyden kierteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Hoppet föds i handling. Utan handling finns det inget hopp i en människas liv.
Verkligen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoppet föds i handling. Utan handling finns det inget hopp i en människas liv.
Verkligen?
Joo. De e så.
Se, että lähtee kävelylle ulkoilmaan ja luontoon auttaa.Tähän vuoden aikaan tarvitsemme auringon valoa ja liikkuminen auttaa tutkitusti esim.masennukseen.Ammattiapua ap:n olisi hyvä hakea jos on kovin jumissa ikävien ajatusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Se, että lähtee kävelylle ulkoilmaan ja luontoon auttaa.Tähän vuoden aikaan tarvitsemme auringon valoa ja liikkuminen auttaa tutkitusti esim.masennukseen.Ammattiapua ap:n olisi hyvä hakea jos on kovin jumissa ikävien ajatusten kanssa.
Oman kokemuksen mukaan päämäärätön hortoilu ulkoilmassa ei auta paskaakaan paskaan oloon.
Pitää olla jotain mielekästä tekemistä, tekemisen kohde. Ap voisi ruveta ulkoiluttamaan kiireisten koiria? Tai hoitaa jonkun koiraa loman tai muun poissaolon ajan. Koira vie ulos, kävelemisellä on järkevä syy, ja kirsikkana kakulla: siitä saanee jopa vähän tienestiä. Pimeänä, tottakai.
Sä olet kliinisesti masentunut. Mitattavissa oleva depressio, todennäköisesti vähintään keskivaikea jopa vaikea masennus. Lääkäriin heti. Se EI katoa ja lopu jotenkin maagisesti, vaan tarvitset hoitoa. Ennen sitä mikään ei muutu ja elämäsi jatkaa ohimenemistään.
Masentuneeltahan sinä kuulostat. Siihen on hyvää hoitoa tarjolla, jos haluat hakea. Lisäksi suosittelen, että katkaiset kuviosi ja lähdet pitkälle matkalle Aasiaan, Afrikkaan tai Latinalaiseen Amerikkaan. Löydät uutta ja löydät itsestäsi uutta.
Jos joskus teet jotain niin miltä se tuntuu? Tuoko se hyvän olon?
Vankilassa ei ainakaan tarvisi olla ihan yksin. Samoin sairaalassa joku huolehtisi.
Olen itsekin miettinyt, mitä vaihtoehtoja olisi ikuiseen yksinoloon. En tosin ole itsetuhoinen.