Kaverin kanssa ei pysty olla pidempiä aikoja kerrallaan
Jotenkin kumma juttu kun tietty aikaraja ylittyy niin hänestä tulee jotenkin ärsyttävä ja utelee väkisin asioitani, eikä hermot meinaa enää kestää. Olenkin jotenkin tietoisesti pyrkinyt tämän vuoksi välttämään tuolle "yliajalle" menemistä. Muuten ennen sitä on kyllä kivaa kun keskitytään vaan siihen hauskanpitoon ja muihin asioihin.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Minun ystävällä tuo uteluvaihe väheni, kun löysi miehen. Tuli muutenkin iloisemmaksi.
Mietinkin että tulikohan hänellä joku tylsempi vaihe sillä saralla kun pitkän ajan jälkeen taas alkoi tämä enempi meikäläiseen kaivautuminen, kun jonkun nettimiehen kanssa on kai sättäillyt.
Ehkä tilanne on niin päin, että tuossa vaiheessa juuri häntä alkaa jo sosiaalisuus väsyttää, ja tuo väsymys purkautuu tuollaisena vähän tahallisena ärsyttävänä käytöksenä?
Yhteen aikaan olin itse todella väsynyt ja stressaantunut, enkä jaksanut oikein kenenkään seuraa ihan pikaista kahvinäkemistä enempää. En kehdannut suoraan sanoa että haluan jo lähteä kotiin, kun toisella näytti olevan kivaa, ja sitten rupesinkin salavihkaisesti utelemaan ja kommentoimaan asioita joiden tiesin aiheuttavan kaverille huonoa mieltä. Näin jälkeinpäin oma käytös hävettää.
Voisitteko sopia vähän pikaisempia treffejä, joilla on selkeä loppuaika?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tilanne on niin päin, että tuossa vaiheessa juuri häntä alkaa jo sosiaalisuus väsyttää, ja tuo väsymys purkautuu tuollaisena vähän tahallisena ärsyttävänä käytöksenä?
Yhteen aikaan olin itse todella väsynyt ja stressaantunut, enkä jaksanut oikein kenenkään seuraa ihan pikaista kahvinäkemistä enempää. En kehdannut suoraan sanoa että haluan jo lähteä kotiin, kun toisella näytti olevan kivaa, ja sitten rupesinkin salavihkaisesti utelemaan ja kommentoimaan asioita joiden tiesin aiheuttavan kaverille huonoa mieltä. Näin jälkeinpäin oma käytös hävettää.
Voisitteko sopia vähän pikaisempia treffejä, joilla on selkeä loppuaika?
Eli toiselle pitää sitten saada paha mieli ja samalla siirtää se vastuu lopettamisesta. Kaveri niin kovin mielestään ei koskaan tee eikä sano mitään väärin vaikka selvästi mielestäni provosoi suorastaan saadakseen minusta ärsytyksen esille. Lyhyeksihän ne on sitten jääneetkin koska itse en jaksa tätä kaveria pidempään.
Lopettakaa treffit ennen tuon aikarajan ylittymistä. Miksi ette muuten ole jo tehneet niin?
Vierailija kirjoitti:
Öö, eikö kaveruus ole avoimuutta?..
Mitä te sitten puhutte???
Tätä palstaa ei olisi olemassa jos ihmiset puhuisi avoimesti toisilleen.
jos ollaan ystäviä, nin mitä pahaa siinä on, jos ystävä kyselee henkilökohtaisia? Tai jos on niin arka ettei halua kertoa, niin voisiko opetella sanomaan, että en halua kertoa yksityisasioitani?
Vierailija kirjoitti:
jos ollaan ystäviä, nin mitä pahaa siinä on, jos ystävä kyselee henkilökohtaisia? Tai jos on niin arka ettei halua kertoa, niin voisiko opetella sanomaan, että en halua kertoa yksityisasioitani?
En ymmärrä millainen ihminen ei muka tajua jos toinen menee vaikeaksi eikä selvästi halua puhua ja jatkaa vain kuin mikäkin putinin kuulustelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tilanne on niin päin, että tuossa vaiheessa juuri häntä alkaa jo sosiaalisuus väsyttää, ja tuo väsymys purkautuu tuollaisena vähän tahallisena ärsyttävänä käytöksenä?
Yhteen aikaan olin itse todella väsynyt ja stressaantunut, enkä jaksanut oikein kenenkään seuraa ihan pikaista kahvinäkemistä enempää. En kehdannut suoraan sanoa että haluan jo lähteä kotiin, kun toisella näytti olevan kivaa, ja sitten rupesinkin salavihkaisesti utelemaan ja kommentoimaan asioita joiden tiesin aiheuttavan kaverille huonoa mieltä. Näin jälkeinpäin oma käytös hävettää.
Voisitteko sopia vähän pikaisempia treffejä, joilla on selkeä loppuaika?
Eli toiselle pitää sitten saada paha mieli ja samalla siirtää se vastuu lopettamisesta. Kaveri niin kovin mielestään ei koskaan tee eikä sano mitään väärin vaikka selvästi mielestäni provosoi suorasta
Tekeväthän jotkut tätä isommassakin mittakaavassa, nimittäin parisuhteissa. Ovat tarkoituksella ärsyttäviä ja ällöttäviä, että toinen saisi tarpeekseen ja jättäisi, kun eivät itse uskalla jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos ollaan ystäviä, nin mitä pahaa siinä on, jos ystävä kyselee henkilökohtaisia? Tai jos on niin arka ettei halua kertoa, niin voisiko opetella sanomaan, että en halua kertoa yksityisasioitani?
En ymmärrä millainen ihminen ei muka tajua jos toinen menee vaikeaksi eikä selvästi halua puhua ja jatkaa vain kuin mikäkin putinin kuulustelija
Kaikki ihmiset eivät osaa huomata, jos toinen "menee vaikeaksi eikä selvästi halua puhua". Niitä tilanteita varten pitäisi itse opetella sanomaan ääneen etti halua puhua tai että aihe on itselle arka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos ollaan ystäviä, nin mitä pahaa siinä on, jos ystävä kyselee henkilökohtaisia? Tai jos on niin arka ettei halua kertoa, niin voisiko opetella sanomaan, että en halua kertoa yksityisasioitani?
En ymmärrä millainen ihminen ei muka tajua jos toinen menee vaikeaksi eikä selvästi halua puhua ja jatkaa vain kuin mikäkin putinin kuulustelija
Sosiopaatit ja psykopaatit
Vierailija kirjoitti:
Öö, eikö kaveruus ole avoimuutta?..
Mitä te sitten puhutte???
Jokaisella on oma yksityisyytensä ja omat rajansa.
-ohis
Minun ystävällä tuo uteluvaihe väheni, kun löysi miehen. Tuli muutenkin iloisemmaksi.