Onko tuttavissanne vapaaehtoisesti lapsettomia?
Kyselettekö heiltä asiasta tai häiritseekö se muuten? Pohditko itseksesi onko joku tarkoituksella vai tahtomattaan lapseton, onko sillä jotain merkitystä sinulle?
Kommentit (13)
Tiedämme syyn, miksi eivät ole edes yrittäneet hankkia lapsia. Ei sillä, että asia häiritsisi, vaikka emme syytä tietäisikään.
Ottivat sen itse puheeksi, kun odotin viidettä lasta. Motiiveja en kysellyt, eikä minua kiinnostakaan. Jokaisen oma asia.
Itse uskon kyllä hänen lapsettomuutensa johtuvan enemmän siitä että ei ole tilaisuutta lapseen nyt eikä ole ikinä ollutkaan (ei toimivia parisuhteita ikinä). Mutta ei sillä toki minulle ole väliä, minusta on ihan ok päätös olivatpa syyt mitkä hyvänsä.
Ainakin vielä päättäneet näin jatkaa. Ymmärrän heitä hyvin enkä asiasta kysele. He rakastavat matkailua, yhdessä oloa, sisustamista ym. Eivät edes kaipaa esteitä elämään.
Jos ovat kertoneet en pohdi asiaa sen kummemmin eikä sillä ole merkitystä. Yhden tutun pariskunnan tilanteesta en tiedä ja sitä kyllä pohdin lähinnä siitä näkökulmasta, että mitä ja kuinka paljon " uskallan" kertoa heille omasta lapsestani, etten tulisi tahtomattani loukanneeksi. Itse olisin iloinen, jos kertoisivat onko tahallista vai eivätkö saa lasta tms. Ei siinä tarvitsisi yksityiskohtiin mennä tietenkään. Mutta ymmärrän toki hyvin että asia voi olla kipeä ja kun muutenkin tavataan vain pari kertaa vuodessa, ehkä emme ole tarpeeksi hyviä ystäviä että kertoisivat.
rehellisesti kerroin hyvasta ja pahasta. kyselivat varmaan muiltakin ja toisaalta heilla kiireinen ja matkustustayteinen elamantapa josta eivat varmaan halunneet luopua. ymmarran hyvin.
asiasta keskustellaan harvakseltaan, mutta ei kukaan mitään ihmettelee suuntaan taikka toiseen
pitäisi ihmetellä niitä jotka tekevät todella monta lasta. Miksi ihmeessä?
lapsettomia. Valitettavan monen kanssa välit ovat viilenneet, kun heille on tullut lapsia. Mekin siis olemme lapsettomia omasta halustamme.
Joidenkin elämää lapsen tulo muuttaa niin paljon, että lapsettomien kanssa ei enää olekaan niin paljon yhteistä & puhuttavaa. Onneksi poikkeuksiakin voi olla. :)
En itsekään ollut aikoinani ollenkaan varma, haluanko lapsia.
He ovat molemmat kärsineet mielenterveysongelmista ja katsovat, etteivät jaksaisi vanhemman vastuuta eivätkä halua ottaa tietoisesti sitä riskiä, että lapsi joutuisi heidän ongelmistaan kärsimään. Ja kun kumpikaan ei edes oikeasti halua lasta, niin paras näin!
Osa on kertonutkin toiveistaan ja motiiveistaan. En pohdi asiaa sen kummemmin, ei kuulu minulle.
Pari niistä on lasteni kummeja, ja hyviä ja rakastavia sellaisia.