Lue keskustelun säännöt.
Juomisen lopettaneet
13.12.2024 |
Te jotka olette käyttäneet runsaasti alkoholia jossain vaiheessa elämää ja sittemmin sen lopettaneet, kertokaa mikä sai teidät lopettamaan? Millaisia muutoksia huomasit elämässä? Ihmissuhteissa? Laihduitteko?
Kommentit (42)
Lopetin muutama vuosi sitten, koska juominen ei ollut enää pitkään aikaan hallinnassa. Elämä ei ole paljon muuttunut, mutta enää minua ei kutsuta mihinkään juhliin eikä illanviettoihin. Nukun toki nykyään paremmin, pää tuntuu toimivan paremmin, palkasta jää yli puolet säästöön ja painoa tippui parikymmentä kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin kaksi viikkoa sitten ja syy se, että menin niin huonoon kuntoon. Alkoholi ei tuottanut enää mitään muuta kuin tokkuran, ei nousu-, eikä laskuhumalaa, ei edes krapulaa. Useita päiviä saattoi mennä niin, etten syönyt juuri mitään. "Nukkuminen" onnistui humalassa mutta kun promillet olivat laskeneet tarpeeksi alas, räpsähtivät silmät auki, yleensä jo aamuyöllä.
Päätin, että 1.12. loppuu ja toistaiseksi on pitänyt. Ensimmäiset neljä päivää menivät syömään opettelussa. Kroppa oli tottunut saamaan kaiken energian alkoholista ja kiinteän ruoan suuhun laittaminen tuntui vastenmieliseltä. Toisen päivän aamuna iski silmitön viinanhimo. Tuntui melkein kuolemantuomiolta, että koko loppuelämän joudun kohtaamaan kaikki surut, vihan, yksinäisyyden, stressin ja muut negatiiviset tunteet ilman alkoholin tuomaa turtumusta. Olisin varmaan muuten lähtenyt baariin sillä tyypillisellä itsepetoksella, että vaan yksi tuoppi mutta tavallaan onneksi kunto oli niin huono, etten jaksanut.
Lievän haimatulehduksen oireet tulivat kolmantena päivänä ja niitä kesti asteittain heikentyen ensimmäisen viikon loppuun. Siitä lähtien olo on alkanut kohentua. Syöminen sujuu paremmin, joskus on jopa kiljuva nälkä. Uniongelmia on, painajaisia ei ole ollut missään vaiheessa mutta unta riittää vain kolmen tunnin pätkissä kerrallaan. Veikkaan, että nukkumisen pulmat tulevat jatkumaan vielä pitkään.
Jaksan keskittyä paljon paremmin ja liikkuminenkin sujuu jotakuinkin normaalisti. Toista viinanhimokohtausta ei ole tullut. Laihtua ei tässä ajassa ole vielä ehtinyt mutta turvotus naamasta on paljon sulanut pois. Jatkuva ärtymys muita ihmisiä kohtaan on kadonnut ja tunnen iloa siitä, että voin paremmin
Olen toipuvien juoppojen tarinoita paljon lukenut ja niissähän annetaan usein ohjeeksi, että päivä kerrallaan. Toivon, että tämä pohjakosketus pysyy muistissa, enkä enää loppuelämäni aikana viinaan koske.