Oma sosiaalinen outous harmittaa

En osaa olla ihmisten kanssa, varsinkaan niiden joista pidän ja joiden haluan pitävän minusta. Joku tilanne on saattanut tuntua kivalta mutta jälkikäteen iskee morkkis että olen outo ja luulenko että joku pitäisi minusta. Sosiaalisten tilanteiden jälkeen jää tunne että olen tehnyt ja sanonut jotain väärin ja oudosti ja olen vääränlainen  ja outo. Kukaan ei voi pitää minusta, varsinkin jos tietäisi millainen oikeasti olen. Olen aina ollut yksinäinen ja yksin enkä ole päässyt harjoitelemaan ihmisten kanssa olemista niin kuin muut lapsena ja nuorena ja tuntuu että peli on menetetty nyt aikuisena. Yksinäisyys on tehnyt minusta oudon.