Miten estää kuoleminen yksin kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häätö ehkäisee tehokkaasti.

? Ehkäisee siltä, että joku ei saa yhtäkkiä sydänkohtausta kotona?

Jos ei ole kotia, ei siellä voi saada sydäriäkään.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota huomioon, että vaikka kuinka olisi turvaranneke, voi olla että et osaa käyttää sitä tarpeen tullen. Sairaus/tilasi voi estää sen. Vanhempani olisi kuollut kotiin, ellen etänä olisi soittanut hänelle ambulanssia.

Mun isällä on turvaranneke, joka hälyttää myös silloin, kun se kolahtaa johonkin. Muutaman kerran on tullut näitä vääriä hälytyksiä, kun isä ei ole muistanut jotain hommaa tehdessään, että se ranneke ei saa kolahtaa mihinkään. Toki siitä ei ole hyötyä, jos saa sairaskohtauksen sängyssä maaten tai nojatuolissa istuen. Mutta jos kaatuu, se hälyttää. En olekaan selvittänyt, joko on käytössä niitä rannekkeita, jotka hälyttävät, mikäli sydämen syke loppuu eli ranneke ei enää tunnista pulssia. Sellaisia on ainakin jo kehitetty, mutta onko missään laajemmassa käytössä, sitä en tiedä. 

Turvarannekkeesta ei ole mitään apua jos kaatuu niin pahaan asentoon ettei pysty toisella kädellä sitä nappia painamaa tai kaulassa riipuksen lailla roikkuva jää allesi niin ettet saa sitä esille.

Sano niille lapsillesi, että pitävät yhteyttä vähän useammin. Huomaavat sitten, kun et enää vastaa viesteihin ja puheluihin.

Vierailija kirjoitti:

Monillahan on sukulaisten tai ystävien kesken jokin soittorinki. Jos ei saada yhteyttä, joku lähtee katsomaan. Mutta voihan tuossakin tapauksessa olla, että on ollut kuolleena jo tunteja.

Muutamassa tunnissa ei ruumis kuitenkaan ehdi mädäntyä niin, että asunto menisi siitä pilalle. Kun äitini kuoli, oli kello aamulla kuusi. Kotisairaala järjesti hautaustoimiston hakemaan vainajan pois noin klo 14. Äidin ruumis oli siis sängyssään 8 tuntia odottamassa noutoa. Ei mennyt edes patja tai lakanat pilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi estää kuolema kotona, jos kuolema tulee? Olen 61v, en huoli mitään rannekkeita (eihän niistä ole hyötyäkään, ei kukaan tulisi apuun vaikka painelisi nappia). Kuolla kotona omien tavaroiden, muistojen ja mielen mukana, sehän on paras tapa kuolla.

En halua kuolla sairaalassa letkuissa, hälinän ja huudon keskellä. Minä haluan kuolla kotona. Olen tehnyt jo elvytyskiellot ja muut vastaavat, kun sydän loppuu, se loppuu, ei mitään hössötystä, iskuria, kylkiluita murtavaa elvytystä. Toki jos pelkää kuolemaa, ehkä silloin kannattaa kuolla siellä ensiavussa hälinän, kiireen ja voivottelun keskellä käytävällä sängyssä maaten. Oma valinta sekin, missä kuolee.

Googlaa kalmasiivous, niin ymmärrät. Moni haluaisi jättää perintönä lapsille esim irtaimistoa. Ne tuhoutuvat, jos kuolee kotona, eikä sitä huomata heti. Asunto joudutaan myös osittain purkamaan, erikoissiivous ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

No silloin se ei olisi ongelma, pelkkä kuolema, paitsi naapurille voi tulla ongelmia tai sukulainen järkyttyä kuten yleensä. Kituminen on ongelma, hätä ja jos joku on elossa. Usein osa pääsee rappukäytävään saakka, ellei ovi ole tiukka. Tai pienen toipumisen jälkeen. Ehkä ihmisillä voisi olla joku kovaääninen juttu asunnossa, millä hälyttää apua, mutta miten joku tajuaa että se on hälytysääni, vaikkapa naapurissa. Entä tekstiviesti jos on puhelin, osa ei anna lähettää viestiä ellei ole jonkun numero talletettuna ja kaikilla ei ole. Palohälytin on tietysti, jos sen saa irti katosta ja sitä nappia painaa eteisessä usein. Kellot ja kilkuttimet käsityökaupasta. Jos ihminen ei voi liikkua sitten se on hankalaa, se on ehkä huolestuttavin asia. Ellei osta skeittilauta jonka avulla raahautuu, rullat, lähelle ovea. No kehitellään ideoita?

Mitä vttua?

Nro 22: "Turvarannekkeesta ei ole mitään apua jos kaatuu niin pahaan asentoon ettei pysty toisella kädellä sitä nappia painamaa tai kaulassa riipuksen lailla roikkuva jää allesi niin ettet saa sitä esille."

No riippuu mihin kaadut. Jos kovalle lattialle ja se ranneke kolahtaa lattiaan, se hälyttää itsekseen jo siitä kolahduksesta. Ei tarvitse painaa enää mitään nappeja. Mutta riippuu tietenkin siitä, millainen ranneke on kyseessä. Mun isällä on kolahduksestakin hälyttävä. 

Miltä osastolta kirjoitat.

Ootpa todella ilkeä.

Täällähän on paljon vastauksia, luulin, ettei aihe koskettaisi ketään. Taustaksi, että olen saanut yhden sydänkohtauksen nukkuessa ja uusien saamiseen on iso riski. Siksi tulin ajatelleeksi tätä asiaa ja se tuntuu tärkeältä. En haluaisi pilata asuntoa ja irtaimistoa.

Ap

Juuri ylen sivulla oli juttua että vanhus oli painanut painiketta, avun tulo kesti 2 tuntia. Vanhus oli kuollut. Onko prioriteetti alempi jos hälytys tulee turvanapista? Eli onko vanhuksen elämä yhtä arvokas kuin nuoren elämä? Apulaisoikeusasiamies antoi vain moitteet viiveestä. Olisiko tullut suurempi haloo jos apua olisi soittanut nuorempi henkilö? Mikä on vanhuksen asema yhteiskunnassamme, ovatko hälyttimet vain silmänlumetta?

Linkki ylen juttuun: https://yle.fi/a/74-20130866

Vierailija kirjoitti:

Ootpa todella ilkeä.

Mitä ilkeää aloittajan tekstissä oli?

Eri

Säädetään riittävän kova rangaistus yksin kuolemisesta. Esimerkiksi kuolemantuomio.

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on paljon vastauksia, luulin, ettei aihe koskettaisi ketään. Taustaksi, että olen saanut yhden sydänkohtauksen nukkuessa ja uusien saamiseen on iso riski. Siksi tulin ajatelleeksi tätä asiaa ja se tuntuu tärkeältä. En haluaisi pilata asuntoa ja irtaimistoa.

Ap

Ikävä kuulla. Joskus kun sydän muljahtelee kunnolla tulee muillekin sama mieleen että kuoleeko, vaikkei siis olisi tulossa oikeaa kohtausta, ehkä lihakset olleet kireällä tai stressi. Ja miettii voiko ihmisen keho puutua nukkuessa hieman. Tai mitä jos migreeni pitkittyy, vaikkei se kaikilla pitkity. Ehkä asunnon pilaamisesta ei pitäisi olla liikaa huolissaan, enemmän oma hyvinvointi. Kaikilla ei ole sukulaisia tai tuttuja siinä lähellä. Onko sulle joku turvaranneke hyvä yöpöydälle, annetaanko niitä edes tai miten nukkuessa. Entä voiko naapurin tai sukulaisen kanssa sopia jotain. Vaikeaa.

Älkää glorifioiko kotona kuolemista. Pahimmillaan kidutte siinä lattialla monta tuntia kivuissa ettekä pysty tekemään mitään. Helppoahan se, jos kuolet äkillisesti esim. sängyssä nukkuessasi, mutta todellisuus on monesti toista.

Vierailija kirjoitti:

Juuri ylen sivulla oli juttua että vanhus oli painanut painiketta, avun tulo kesti 2 tuntia. Vanhus oli kuollut. Onko prioriteetti alempi jos hälytys tulee turvanapista? Eli onko vanhuksen elämä yhtä arvokas kuin nuoren elämä? Apulaisoikeusasiamies antoi vain moitteet viiveestä. Olisiko tullut suurempi haloo jos apua olisi soittanut nuorempi henkilö? Mikä on vanhuksen asema yhteiskunnassamme, ovatko hälyttimet vain silmänlumetta?

Linkki ylen juttuun: https://yle.fi/a/74-20130866

 

Just. Eli ei ole tästäkään hyötyä kaikille, jos kestää. Entä puhelimeen joku sovellus, paitsi kohtauksen saanut ei sinne soittele välttämättä.

Yksin ollessasi pukeudu hazmat pukuun, jolloin yllättävän kuoleman sattuessa mätänet siististi sinne ilmatiiviin asun sisälle, eikä liemet sotke lattiaa.

Tuttu kiinteistöhuoltaja meni katsomaan oliko häädetty päässyt pois, ei ollut oli hirttänyt itsensä 

Olen miettinyt itsekin tuota asiaa. Ennen kun jäin työttömäksi työnantaja olisi varmaan kysellyt muutaman päivän kuluttua, nykyisin menisi ehkä 2kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri ylen sivulla oli juttua että vanhus oli painanut painiketta, avun tulo kesti 2 tuntia. Vanhus oli kuollut. Onko prioriteetti alempi jos hälytys tulee turvanapista? Eli onko vanhuksen elämä yhtä arvokas kuin nuoren elämä? Apulaisoikeusasiamies antoi vain moitteet viiveestä. Olisiko tullut suurempi haloo jos apua olisi soittanut nuorempi henkilö? Mikä on vanhuksen asema yhteiskunnassamme, ovatko hälyttimet vain silmänlumetta?

Linkki ylen juttuun: https://yle.fi/a/74-20130866

 

Just. Eli ei ole tästäkään hyötyä kaikille, jos kestää. Entä puhelimeen joku sovellus, paitsi kohtauksen saanut ei sinne soittele välttämättä.

Kahdessa tunnissa asunto tai irtaimisto ei kylläkään mene pilalle.