Kirjailijan ura epäilyttää
Kirjailija on unelma ammattini. Haluan olla kirjailija ja olenkin suunnitellut peruskoulun jälkeen mennä lukioon, jossa mahdollisesti olisi luovan kirjoittamisen linja tai jokin vastaava.
Viime aikoina olen kuitenkin alkanut ymmärtää, ettei kirjailijaksi tuleminen olekaan ihan helppo nakki. Pelkästään kirjoittamalla toimeentulevia on ilmeisesti aika vähän eli minulla pitäisi olla myös jokin toinen ammatti. Ei ole myöskään ilmiselvää, että kirjani menestyisivät. Ennen kaikkea minun pitäisi löytää kustantaja tai omakustantaa kirjani.
Olen alkanut miettiä että kirjoittaminen ei ehkä olekaan minulle se oikea. Vaikka kuinka ihanalta tuntuisikin olla kirjailija, se on vaikeaa. En ole ikinä ennen kahden ammatin hankkimista ja pelkkänä kirjailijana ei ole helppoa tulla toimeen.
Ehkä minun pitäisi unohtaa haaveni ja hankkia kunnollinen tienaava ammatti. Voihan tarinoita kirjoitella sitten ihan vaan harrastukseksi, eikä niitä tarvitse julkaista.
Kommentit (33)
Suomessa kirjailijan työ on harrastus. Keskiansiot ovat jotain 3000e/vuosi ihan muutamaa lukuunottamatta.
Kannattaa opiskella joku toinen ammatti ja silti harrastaa kirjoittamista ja yrittää julkaista kirjoja. Kirjoittaminen on mukavampaakin kun se on omaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Juha Vuorista ei vieläkään ole hyväksytty Suomen Kirjailijaliittoon, vaikka on kirjoittanut kymmeniä romaaneja.
Syy: Liian hauskoja ja "kaupallisia" kirjoja
En kuulu kyseiseen liittoon enkä ole ollut mukana heidän jäsenistään päättämässä, mutta olisikohan syy kuitenkin siinä, että hänen kirjansa ovat omakustanteita.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei taida olla kovin montaa kirjailijaa jotka elättävät itsensä kokonaan kirjailijana. Tai näin luulen. Tuota, vilkaisin itte hieman vuoden -23 myyntilukuja, niin ehkäpä suomessa voisi olla muutama kymmenen kirjailijaa jotka myy noin 10000 kpl tai enemmän vuodessa kirjoja.
Jonkun pitäisi ostaa rahalla niitä kirjoja. Eli myynnin pitäisi olla tuhansia kappaleita vuodessa, riittääkö edes 10000 kappaleen myynti siihen että kirjailijan tuloilla elää.
Kirjoja pitäisi myös kirjoittaa käytännössä joka vuosi.
Olen miettinyt näitä lukuja sekä todennäköisyyksiä ja olen sitä mieltä että pitää breikata englanninkielisille markkinoille jos haluaa tehdä rahaa eikä vain nautiskella apurahoja joita varten tailiteilijan täytyy alentua tyydyttämään apurahan antajien makua.
Valintoja siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei taida olla kovin montaa kirjailijaa jotka elättävät itsensä kokonaan kirjailijana. Tai näin luulen. Tuota, vilkaisin itte hieman vuoden -23 myyntilukuja, niin ehkäpä suomessa voisi olla muutama kymmenen kirjailijaa jotka myy noin 10000 kpl tai enemmän vuodessa kirjoja.
Jonkun pitäisi ostaa rahalla niitä kirjoja. Eli myynnin pitäisi olla tuhansia kappaleita vuodessa, riittääkö edes 10000 kappaleen myynti siihen että kirjailijan tuloilla elää.
Kirjoja pitäisi myös kirjoittaa käytännössä joka vuosi.
Olen miettinyt näitä lukuja sekä todennäköisyyksiä ja olen sitä mieltä että pitää breikata englanninkielisille markkinoille jos haluaa tehdä rahaa eikä vain nautiskella apurahoja joita varten tailiteilijan täytyy alentua tyydyttämään apurahan antajien makua.
Valintoja siis.
No siellä kilpailu on vielä Suomeakin kovempaa. Eivätkä sopimukset ole sen kummempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei taida olla kovin montaa kirjailijaa jotka elättävät itsensä kokonaan kirjailijana. Tai näin luulen. Tuota, vilkaisin itte hieman vuoden -23 myyntilukuja, niin ehkäpä suomessa voisi olla muutama kymmenen kirjailijaa jotka myy noin 10000 kpl tai enemmän vuodessa kirjoja.
Jonkun pitäisi ostaa rahalla niitä kirjoja. Eli myynnin pitäisi olla tuhansia kappaleita vuodessa, riittääkö edes 10000 kappaleen myynti siihen että kirjailijan tuloilla elää.
Kirjoja pitäisi myös kirjoittaa käytännössä joka vuosi.
Olen miettinyt näitä lukuja sekä todennäköisyyksiä ja olen sitä mieltä että pitää breikata englanninkielisille markkinoille jos haluaa tehdä rahaa eikä vain nautiskella apurahoja joita varten tailiteilijan täytyy alentua tyydyttämään apurahan antajien makua.
Valintoja siis.
Englanninkielisillä markkinoilla taas olet se kielipuoli, joka kamppailee kymmeniä tuhansia natiiveja vastaan. Ja tekoälykin on kohta siinä samassa sopassa. Suomi apurahasysteemeineen on kuitenkin ehkä paremmasta päästä globaalisti katsottuna.
No siellä kilpailu on vielä Suomeakin kovempaa. Eivätkä sopimukset ole sen kummempia.
Musta tuntuu että jos löisi läpi englannin kielellä joko briteissä tai usa:ssa, mahdollisuudet lyödä läpi muissakin maissa olisivat paremmat ja näin saisi ehkä parempaa korvausta.
Harmillinen kyllä taiteilijoiden tilanne. Itse luovuin kirjailijahaaveista juuri siksi, että vaivaa on paljon ja hyötyä aika vähän. Ehkä sitten eläkkeellä yritän uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juha Vuorista ei vieläkään ole hyväksytty Suomen Kirjailijaliittoon, vaikka on kirjoittanut kymmeniä romaaneja.
Syy: Liian hauskoja ja "kaupallisia" kirjoja
En kuulu kyseiseen liittoon enkä ole ollut mukana heidän jäsenistään päättämässä, mutta olisikohan syy kuitenkin siinä, että hänen kirjansa ovat omakustanteita.
En minäkään kuulu, en nähnyt järkeä valtavassa jäsenmaksussa, johon vähistä tuloista olisi mennyt iso osa. Kirjailijaliitto ei ole järkevä sijoitus, paremmin rahansa käyttää palkkaamalla tarvittaessa oma tekijänoikeuksiin erikoistunut juristi, jos tarvitaan. Osaan itsekin lukea, ettei kannata panna nimeä äänikirjafirmojen sopimuksiin (taas tuli muutama kuukausi tarjous), en tarvitse siihenkään juristia.
Sanoisin aplle neuvona että kirjoita asioista, jotka tunnet. Harva peruskoululainen on istunut vankilassa "homojen" keskellä. Kuulosti epäaidolta.
Vierailija kirjoitti:
No siellä kilpailu on vielä Suomeakin kovempaa. Eivätkä sopimukset ole sen kummempia.
Musta tuntuu että jos löisi läpi englannin kielellä joko briteissä tai usa:ssa, mahdollisuudet lyödä läpi muissakin maissa olisivat paremmat ja näin saisi ehkä parempaa korvausta.
Harmillinen kyllä taiteilijoiden tilanne. Itse luovuin kirjailijahaaveista juuri siksi, että vaivaa on paljon ja hyötyä aika vähän. Ehkä sitten eläkkeellä yritän uudestaan.
Etenkin Yhdysvalloissa kirjojen teko on paljolti tiimityötä. On aika vaikeaa yksin suomalaisena kirjoittaa vetävämpi kirja kuin ne kirjat, jotka syntyvät sikäläisessä sparrauksessa huippulahjakkuuksien työnä.
Harvalle se on mikään oikea ammatti. Rupea toimittajaksi tai äidinkielenopettajaksi.
Olet ollut ahkera ja aikaansaava, kunnioitan kaltaisiasi.
Oma motivaationi kirjoittaa kuten ennen on laskenut huomattavasti, koska kirjoittamisesta ei saa sitäkään vähää mitä ennen sai, jos kirja pärjäsi hyvin. Parhaimmillaan sain keskituloisen ansion sinä vuonna kun kirja julkaistiin.
Ja sitten ovat epäreilut sopimukset äänikirjoista. En ole antanut oikeuksia enkä tule antamaan, vaikka se maksaisi kustannussopimuksesta luopumisen.
Olen muutenkin harkinnut omakustantamista, koska kirjoilla ei mitään hanki. Se on vain harrastus, kirjoja ilmestyy liikaa, ostajia on liian vähän, kaikki kuunnellaan äänikirjoina, pitäisi tehdä valtava jalkatyö saadakseen kymppitonnin.
Mitä järkeä enää on kirjoittaa kirjoja? En tiedä. Ainakin kirjoittamani runot julkaisen itse. Rajallinen painos ihan oikeita kirjoja, ehkä sitten vain kirjailijan työni muistoksi. Haluan saada tekeillä olevan romaanin valmiiksi, mutta sen julkaiseminen ei ole varmaa, se on kenties vain yksi turha kirja muiden turhien joukossa. Ei kiinnosta yhtään kustantamojen vaatimukset, odotukset ja biletykset.
Asetelma on vain niin epäreilu kirjailijaa kohtaan. Levitä koko elämäsi ja päästä toimittajat kotiisi, saat 5.99 euroa. Ja silti on satoja kässäreitä odottamassa suurta läpimurtoa. Oma kirjani oli aikoinaan lähes vahinko, pian huomasin, ettei alassa ole mitään järkeä. Alkaa olla jo periaatekysymyksiä nämä viitsiikö kirjoittaa toisille enää yhtään mitään kustantamojen kautta. En ole ammatissanikaan tehnyt mitään, joka tuntuisi väärältä ja epäeettiseltä, vaikka siitä olisi sentään maksettu kunnon palkka. Ja pitäisi kirjoittaa niin että muut saavat hyödyn, minä haitat.