Pilaako lapsi aina parisuhteen?

Kovin on heikko ja itseriittoinen parisuhde, jos lapsi sen pilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi pilaa parisuhdetta vaan kumppani joka ei osaakaan tai halua elää lapsiarkea. Esikoiseni isä tuli mustasukkaiseksi lapselleen ja iski kiilaa koko ajan kaikkeen. Kun lapsi esim. itki hän ei antanut lasta minulle vaikka tiesi että minä saan vauvan rauhoittumaan paremmin ja kaikkea muutakin, mutta pahin oli mustasukkaisuus. Ilmeni esim. siten, että kun olin laittamassa lapselle ruokaa miehen oli ihan pakko siltä istumalta päästä koko perheellä johonkin tai kun olimme automatkalla ja lapsi (vauva) viimein nukahti, miehen oli ihan pakko päästä kahville jonnekin tietäen että lapsi herää nukuttuaan vajaat 10 minuuttia. Ajomatkaa oli takana kokonaiset puoli tuntia siihen mennessä. Sitä myös harrasti, että jos olimme lähdössä jonnekin, niin kun minä ja vauva olimme jo ulkovaatteissa (ja mies itsekin) hänelle tulikin joku juttu mieleen mikä piti heti tehdä ja siihen sitten kului ja kului aikaa. Ja oli muuten mies kuka vaatimalla vaati lasta, lupasi hoitaa puoliksi jne.

Samanlaisia kokemuksia. Miehen luonnehäiriö tuli esiin vasta kun saimme lapsen. Lopulta oli pakko erota, kun en enää jaksanut vahtia häntä ettei hän pahoi n pitele omaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja elämän myös.

Niin sinäkin olet pilannut vanhempiesi parisuhteen ja elämän. Mieti sitä jos osaat.

Sivusta : nää on aina hauskoja nämä Sinäkin olet sitä ja tätä-ulinat. 😂 
Sitäpä ei kommentoija voinut itse päättää, syntyykö pilaamaan vanhempiensa elämän vai ei. Ihan on vanhempien omaa itsekkyyttä, jos ovat lapsen hankkineet, ja itse kantavat seuraukset siitä paskasta valinnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja lapset pilaavat muutenkin koko elämän. Ja myös viattomien sivullisten elämän.

Kuole

Katkera, MUCH?? 😂😂😂😂😂😂

Varmin tapa pilata parisuhde on tehdä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Kovin on heikko ja itseriittoinen parisuhde, jos lapsi sen pilaa. 

Lizäys edelliseen... Jos miehesi vaikuttaa isolta lapselta, jolle omat menot ovat tärkeintä maailmassa ja kaikki muu on vaivaa ja vastusta... niin ei kannata perustaa juuri hänen kanssaan perhettä. Toisaalta saman tyyppi häipyy heti, kun parisuhteen toinen osapuoli sairastuu vakavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja elämän myös.

Niin sinäkin olet pilannut vanhempiesi parisuhteen ja elämän. Mieti sitä jos osaat.

Sivusta : nää on aina hauskoja nämä Sinäkin olet sitä ja tätä-ulinat. 😂 
Sitäpä ei kommentoija voinut itse päättää, syntyykö pilaamaan vanhempiensa elämän vai ei. Ihan on vanhempien omaa itsekkyyttä, jos ovat lapsen hankkineet, ja itse kantavat seuraukset siitä paskasta valinnasta. 

No eikö ole aika hilpeää julistaa ihanaa parisuhdetta, joka ei sitten ku8tenkaan lapsia kestäisi? 🤣

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja elämän myös.

Niin sinäkin olet pilannut vanhempiesi parisuhteen ja elämän. Mieti sitä jos osaat.

Sivusta : nää on aina hauskoja nämä Sinäkin olet sitä ja tätä-ulinat. 😂 
Sitäpä ei kommentoija voinut itse päättää, syntyykö pilaamaan vanhempiensa elämän vai ei. Ihan on vanhempien omaa itsekkyyttä, jos ovat lapsen hankkineet, ja itse kantavat seuraukset siitä paskasta valinnasta. 

Ja minä olen pilannut sen vanhempieni parisuhteen. Isä suostui minun viiden taivuttelun jälkeen, koska halusi pitää äitini. Eihän siitä mitään tullut ja isä häipyi kun olin kolmen ja sen jälkeen en ole muuta kuullutkaan kuinka pilasi kaiken. Yksikään av-mamma ei pysty sanomaan mitään sellaista mitä äitini ei olisi jo sanonut. Isä oli sentään reilu ja pysyi pois kuvioista katkeruutensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Niillä, jotka sanovat, että parisuhde pilaa suhteen, on ilmeisesti riippuvuussuhde. Eli suhteessa ei ole tilaa kenellekään muulle. Puolison pitäö täyttää minun tarpeeni, ei kenenkään muun.

Aina on myös riski, että syntyy sairas tai erityistarpeinen lapsi. Mutta se on riski, joka kuuluu elämään. Myös itse voi sairastua. Siinä kohdin mitataan parisuhteen me-henki. 

On kyllä super itsekästä ottaa se vaikeasti vammaisena syntymisen riski oman lapsensa kohdalla. Siitä hinnan maksaa se syntyvä, eikä ne vanhemmat jotka sitten ulisevat myötätuntoa ja avustuksia sen vammaisen lapsiraukan varjolla 🤮 Hyi olkoon mitä vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu suhteesta. Yleensähän näissä käy niin että lapsen huolto ja arjen pyörittäminen kaatuu naisen niskaan, mies jatkaa elämäänsä, nainen katkeroituu ja väistämätön on edessä.

Jos taas suhde on sellainen että molemmat jakavat vastuun tasaisesti, tai siten että kumpikin on tyytyväinen niin se lapsi yleensä jopa vahvistaa yhteenkuuluvuutta

Kertokaapa miten siitä lapsen hoitamisesta niin kovasti katkeroidutaan, jos se kerran on parasta ikinä ja ihanaa ja en vaihtaisi mihinkään, kuten te äipät suu vaahdossa aina messuatte, kun joku mainitsee olevansa vapaaehtoisesti lapseton?

Osaatteko selittää?? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu suhteesta. Yleensähän näissä käy niin että lapsen huolto ja arjen pyörittäminen kaatuu naisen niskaan, mies jatkaa elämäänsä, nainen katkeroituu ja väistämätön on edessä.

Jos taas suhde on sellainen että molemmat jakavat vastuun tasaisesti, tai siten että kumpikin on tyytyväinen niin se lapsi yleensä jopa vahvistaa yhteenkuuluvuutta

Kertokaapa miten siitä lapsen hoitamisesta niin kovasti katkeroidutaan, jos se kerran on parasta ikinä ja ihanaa ja en vaihtaisi mihinkään, kuten te äipät suu vaahdossa aina messuatte, kun joku mainitsee olevansa vapaaehtoisesti lapseton?

Osaatteko selittää?? 

Kuvitteletko kaikkien katkeroituvan lastensa hoitamisesta? Eivät tietenkään katkeroidu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja elämän myös.

Niin sinäkin olet pilannut vanhempiesi parisuhteen ja elämän. Mieti sitä jos osaat.

Sivusta : nää on aina hauskoja nämä Sinäkin olet sitä ja tätä-ulinat. 😂 
Sitäpä ei kommentoija voinut itse päättää, syntyykö pilaamaan vanhempiensa elämän vai ei. Ihan on vanhempien omaa itsekkyyttä, jos ovat lapsen hankkineet, ja itse kantavat seuraukset siitä paskasta valinnasta. 

No eikö ole aika hilpeää julistaa ihanaa parisuhdetta, joka ei sitten ku8tenkaan lapsia kestäisi? 🤣

-ohis

Eihän lapsia tee enää kuin tyhmät ja uskonnolliset. Se on ihan tieteellisesti todistettu, ja sen takia ihmiskunta tyhmenee kovaa vauhtia. Googlella löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja elämän myös.

Niin sinäkin olet pilannut vanhempiesi parisuhteen ja elämän. Mieti sitä jos osaat.

Sivusta : nää on aina hauskoja nämä Sinäkin olet sitä ja tätä-ulinat. 😂 
Sitäpä ei kommentoija voinut itse päättää, syntyykö pilaamaan vanhempiensa elämän vai ei. Ihan on vanhempien omaa itsekkyyttä, jos ovat lapsen hankkineet, ja itse kantavat seuraukset siitä paskasta valinnasta. 

No eikö ole aika hilpeää julistaa ihanaa parisuhdetta, joka ei sitten ku8tenkaan lapsia kestäisi? 🤣

-ohis

Eihän lapsia tee enää kuin tyhmät ja uskonnolliset. Se on ihan tieteellisesti todistettu, ja sen takia ihmiskunta tyhmenee kovaa vauhtia. Googlella löytyy. 

Olet siis tyhmille vanhemmille syntynyt lapsi? Harmi 🙄

Mitä hittoa nyt taas? Ne kumppanin lapsethan ovat parisuhteessa nimenomaan paras asia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu suhteesta. Yleensähän näissä käy niin että lapsen huolto ja arjen pyörittäminen kaatuu naisen niskaan, mies jatkaa elämäänsä, nainen katkeroituu ja väistämätön on edessä.

Jos taas suhde on sellainen että molemmat jakavat vastuun tasaisesti, tai siten että kumpikin on tyytyväinen niin se lapsi yleensä jopa vahvistaa yhteenkuuluvuutta

Kertokaapa miten siitä lapsen hoitamisesta niin kovasti katkeroidutaan, jos se kerran on parasta ikinä ja ihanaa ja en vaihtaisi mihinkään, kuten te äipät suu vaahdossa aina messuatte, kun joku mainitsee olevansa vapaaehtoisesti lapseton?

Osaatteko selittää?? 

Kuvitteletko kaikkien katkeroituvan lastensa hoitamisesta? Eivät tietenkään katkeroidu. 

Kyllä se kuitenkin on varsin yleinen narratiivi näillä palstoilla. Täälläkin moni todennut kuinka ”kaikki kaatuu naisten niskaan” jne. 
Jos se lasten hankkiminen ja hoitaminen kerran on niin IhAnAa niin luulisi olevan silkkaa euforiaa, jos sitä ihanuutta ei edes tarvitse jakaa kumppaninsa kanssa, vaan saa itse koko vanhemmuustaivaan. 
Vai olisiko kuitenkin valetta se lapsiperhe-elämän ihanuus. 

Ei lapsi mitään pilaa vaan miesvauva.

Pilaa. Itse erosin 10 vuotisesta suhteesta kahden viikon päästä lapsen synnyttyä. Olisin halunnut abortin, mutta lääkäri kielsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja elämän myös.

Niin sinäkin olet pilannut vanhempiesi parisuhteen ja elämän. Mieti sitä jos osaat.

Sivusta : nää on aina hauskoja nämä Sinäkin olet sitä ja tätä-ulinat. 😂 
Sitäpä ei kommentoija voinut itse päättää, syntyykö pilaamaan vanhempiensa elämän vai ei. Ihan on vanhempien omaa itsekkyyttä, jos ovat lapsen hankkineet, ja itse kantavat seuraukset siitä paskasta valinnasta. 

No eikö ole aika hilpeää julistaa ihanaa parisuhdetta, joka ei sitten ku8tenkaan lapsia kestäisi? 🤣

-ohis

Eihän lapsia tee enää kuin tyhmät ja uskonnolliset. Se on ihan tieteellisesti todistettu, ja sen takia ihmiskunta tyhmenee kovaa vauhtia. Googlella löytyy. 

Olet siis tyhmille vanhemmille syntynyt lapsi? Harmi 🙄

Olen syntynyt ennen 80-lukua, tämä tyhmentyminen on viimeaikainen ilmiö. Saatat kyllä ilmentää sitä osaltasi, jos et sitä tajunnut. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu suhteesta. Yleensähän näissä käy niin että lapsen huolto ja arjen pyörittäminen kaatuu naisen niskaan, mies jatkaa elämäänsä, nainen katkeroituu ja väistämätön on edessä.

Jos taas suhde on sellainen että molemmat jakavat vastuun tasaisesti, tai siten että kumpikin on tyytyväinen niin se lapsi yleensä jopa vahvistaa yhteenkuuluvuutta

Kertokaapa miten siitä lapsen hoitamisesta niin kovasti katkeroidutaan, jos se kerran on parasta ikinä ja ihanaa ja en vaihtaisi mihinkään, kuten te äipät suu vaahdossa aina messuatte, kun joku mainitsee olevansa vapaaehtoisesti lapseton?

Osaatteko selittää?? 

Kuvitteletko kaikkien katkeroituvan lastensa hoitamisesta? Eivät tietenkään katkeroidu. 

Kyllä se kuitenkin on varsin yleinen narratiivi näillä palstoilla. Täälläkin moni todennut kuinka ”kaikki kaatuu naisten niskaan” jne. 
Jos se lasten hankkiminen ja hoitaminen kerran on niin IhAnAa niin luulisi olevan silkkaa euforiaa, jos sitä ihanuutta ei edes tarvitse jakaa kumppaninsa kanssa, vaan saa itse koko vanhemmuustaivaan. 
Vai olisiko kuitenkin valetta se lapsiperhe-elämän ihanuus. 

Se on työlästä ja kaatuu naisen niskaan. Asia on tutkittu. 

Työtaakka pienenee kun potkii pillua kerjäävän, kognitiivisesti laiskan ja emotionaalisesti epäkypsän miesvauvan helvettiin. 

Jos mies olisi aikuinen, perhe-elämä olisi kivaa. Lapsia syntyisi paljon.

Lapsi ei pilaa suhdetta, mutta parin itsepetos on vaikeampaa puolin ja toisin. Vauvavaihe voi vielä mennä hyvinkin, mutta lapsen kasvaessa paljastuu totuus kauniiden puheiden takaa. Kestävätkö vanhemmat lapsensa kasvun kohti omaa persoonallisuuttaan? Vai etäännyttääkö toinen itsensä, koska vauva oli kiva, mutta iso lapsi onkin este ja hidaste, koska siinä näkee itsensä? Tuleeko itsekeskeisyys ja pinnallisuus eli oma teatteri perhe-elämän tilalle?