Elämäsi pahin pettymys

Tunnen olevani pettymys. Olen jumiutunut suorittavan tason töihin, joissa olen ollut 24 vuotta. Toisaalta olen päihde- ja mielenterveysperheestä ja olin joskus lastenkodissakin vuoden verran. Minulla ei ole päihde-  eikä mielenterveysongelmia.. tai no, jälkimmäisiä on masennuksen muodossa, mutta se on hallinnassa. Kai tätä voisi onnistumisenakin pitää, jos miettii lähtökohtia.

Toinen suuri pettymys oli se, että annoin puolisoni kohdella minua huonosti, ennen kuin lopetin sen ja otin eron. Siinä meni tunteet solmuun pitkäksi aikaa ja mukana meni rahaakin.

Irakin sota. Krimin valtaus 2014

Pahin pettymys oli kun lopulta tajusin että minulla ei oikeasti ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin paremmista perheistä tulevilla kavereillani. Tämä oli shokeeraava havainto, josta versosi ensimmäinen katkeruuden itu. Tämä siis nuorena. En edes viitsi sanoa miten ankea tapaus olen.

Omiin tyhmiin, itsekkäisiin valintoihin. Niiden vuoksi loukkasin läheisiäni ja itseäni. 

Löysin viimeinkin ihmisen kuka jakoi omat moraaliset arvot. Joka piti rakkautta korkealla jalustalla. 

Vuosien päästä selvisi että tämä ihminen oli sarjapettäjä.

Laulotaito. Siis sen puute. Olen muusikko.

Idiootti mies. En tiedä miten päästä yli.

Mun ystävät joista ne ykköset kuten bestis ja kaaso ja lapsen kummi (eri henkilöitä) paljastui valehtelevaksi ja feikkaavaksi ja pinnalliseksi ihmiseksi, kaikkia niitä ominaisuuksia mitä halveksin ihmisyydessä. Se on ollut kova koulu tajuta asiat vasta keski-ikäisenä.

Kaikkea roskaa on tapahtunut, mutta ehkä elämäni pahin pettymys on ollut muut ihmiset. Jos olet ja haluat olla killti ja ystävällinen ihminen, niin monet ihmiset yrittävät käyttää sitä hyväksi. Kävellään yli, yritetään kontrolloida/manipuloida tai käyttää taloudellisesti tai muuten hyväksi. Osaan kyllä puolustaa itseäni, ei siinä mitään. Mutta ärsyttää suunnattomasti, kun aloitat ystävällisyydellä ja huomaat, että toinen skannaa sinut ja kuvittelee, että olet tossukka ja nyt voi tehdä ja sanoa mitä vaan. Ystävällisyys ikään kuin triggeröi joissain ihmisissä sellaisen paskavaihteen, missä se surkein puoli tulee esille. Sitten kun huomataan, että toisella onkin ystävällisyyden lisäksi vahvuutta, alkaa kiukuttelu, kun se hyväksikäyttö ei onnistunutkaan.Tämä tulee erityisen hyvin esille tapaillessa vastakkaista sukupuolta, mutta koskee kyllä kaikki muitakin ihmissuhteita.

Elämä on ja tällä mennään, mutta tässä vuosikymmenien kuluessa on ehkä suurin pettymys, että suuri osa ihmisistä on tällaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Löysin viimeinkin ihmisen kuka jakoi omat moraaliset arvot. Joka piti rakkautta korkealla jalustalla. 

Vuosien päästä selvisi että tämä ihminen oli sarjapettäjä.

Korostiko aina näitä em. arvoja? Yleensä jos jotain kovasti korostetaan koko ajan, se on varoitusmerkki. Jos tapailukumppani sanoo pyytämättä, että hän ei ainakaan petä, niin taatusti pettää. Itsestäänselvyyksiä ei tarvitse mainostaa.

Kun edelleen 36-vuotiaana olen ikisinkku eikä ole mitään kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta, en ole päässyt tästä yli enkä tule ikinä pääsemään.

Rakastamani miehen itsemurha. En ole päässyt yli siitä.

Avioero kun lapsella todettiin vakava sairaus. Eksä pakeni asiaa sivusuhteeseen ja lähti.

Ero.

Mieheni tytär aiemmasta liitosta. Petyin siihen miten läpimätä narsisti hän onkaan ja että hän tulee olemaan osa elämäämme.

Jätetyksi tuleminen, perheen hajoaminen.

Siihen tottui. En tiedä, pääsinkö varsinaisesti yli koska koko elämäni suunta muuttui enkä päässyt paljoakaan vaikuttamaan siihen, mitä tapahtui.

Se että Suomi on natsivaltio ja viranomaiset on rikollisia.

Vierailija kirjoitti:

AVIOMIEHENI.

TÄMÄ!!! Kunpa voisi palata ajassa taakse päin!