Elämäsi pahin pettymys

Vanhin lapseni käyttää päihteitä.

Valitsin kaksi kertaa väärän kumppanin itselle;

Toinen oli väkivaltainen narsisti, toinen alkoholisti. 

Vierailija kirjoitti:

Oltiin menossa Thaimaahan jouluna 2004 ja ehdittiin olla yksi ja päivä niin sitten tsunamin takia hotelli suljettiin ja Khao Lak evakuoitiin. Hotelli oli jonkinlainen kokoontumiskeskus ja sinne tuotiin loukkaantuneita, osa ihmisistä oli alasti, likaisia ja ruhjeilla. Oli tosi inhottavaa.

Saiko rahat takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Elämäni ihminen josta kilpailin,valitsi toisen,se oli paha.

Miksi kilpailit? En ilkeile, kysyn vain. 

Rakkaus. Joo, lapsellista, tiedän. Mutta koko elämäni odotin jotain sellaista elämää suurempaa rakkautta. Sitten 40+ iässä tuli joku joka tuntui juuri siltä, eikä tuntenutkaan samoin.

Oikean kumppanin löytyminen kesti pitkään ja lapsihaave ei toteutunut nuorempana, nyt on kumppani ja lasta yritetään mutta oon jo 37v. Halusin 4 lasta ja naimisiin, nyt todennäköisesti en saa kumpaakaan kun mies ei halua naimisiin. Olen iloinen jos saan yhden lapsen, 2 haluaisin. 

Automaattisensuurin vuoksi elämän pettymyksistä on näemmä vähän hankala kirjoittaa tänne rehellisesti. Harmi, tämä olisi ollut aika terapeuttinen ketju.

Että kaikki puhe siitä miten ahkeruus palkitaan, opiskelu kannattaa ja miten töitä tekevälle löytyy, jotka meille ysärillä taottiin päähän, olikin valetta. Todellisuudessa ahkeruus on johtanut vain hyväksikäyttöön, koulutuksessa saa pelkät paperit ilman pätevyyttä, eikä palkkatyötä ole tarjolla kaikille.

Ainoa keino päästä yli oli lakata haaveilemasta työstä ja urasta, ja vakuuttaa itsensä siitä että elämässä on muutakin ja köyhänä voi löytää keinoja olla onnellinen, kunhan keskittyy johonkin muuhun.

Luulin että akateemisena koulutettuna saisin hyvän työn ja vaimon ja lapsia, mutta 33 vuotiaana sairastuinkin psykoosin ja siinä meni vuosi tervehtyä, en ole ehtinyt saada vaimoa en työtä en mitään, nyt ikään on jo 54 v ja kaikki päivät menee yksin maleksien enkä tiedä mitä osaisin edes tehdä

toivottavasti maailmanlopppu tulee pian koska minä en saanut elää tätä elämää niin ei saa muutkaan

amen

se että uskovaiset ystävät olivatkin kaikki loosereita ja pettureita ja k usipäitä, jäin yksin uskoni kanssa jo 20 vuotta sitten ja pidän uskovaisia loosereina edelleen. missään ei ole yhteyttä mihinkään ja v ihaan ateistienkin seuraa

Ystävyydet. Se, kuinka pitäisi olla oma itsensä, vaikka lopulta se oma itse on sellainen ettei sitä kukaan jaksa katsella. Lupaukset, että pysytään rinnalla, mutta kun oikeasti tarvitsisi toista ihmistä kukaan ei ehdi tai jaksa. Se, että lopulta ollaan aina yksin.

Petyin siihen, etten päässytkään yli elämäni rakkauden yksipuolisuudesta. Luulin olevani tällaiselle takertumiselle immuuni, mutta toisin kävi. Ajattelen edelleen joka päivä ihmistä, joka valitsi toisen. Luulin olevani parempi.

Sairastumiset. Oma ja läheisen. Olen opetellut elämään hetkessä se on auttanut. On parempia ja huonompia päiviä.

No kyllähän tämä koko elämä on enemmän tai vähemmän sellaista ollut. Jospa oma luonne olis edes sellainen hälläväliä niin vois vähän helpottaa, mutta kun ei! Kaikki koskee ja vaikuttaa tunteisiin.

Se, että mokasin ja elämäni mies otti minusta eron.

Vierailija kirjoitti:

AVIOMIEHENI.

Pettymykset kuuluvat avioliittoon, myös pettymiset itseensä. Kenties olet vielä siinä vaiheessa, jossa kaikki vika on toisessa ja peiliä katselet ruusunpunaisten linssien läpi.

Varmaan se ettei hyvästä lukupäästä kuitenkaan ole ollut mitään iloa elämässä, kun ei ollut opiskeluun kannustavaa perhettä eikä oikein mitään minkä pohjalle omaa elämää rakentaa. Kovasti vaan nostettiin jalustalle kun tämä meidän tyttö on niin älypää, mutta mun ei esimerkiksi annettu harrastaa ikinä mitään koska se maksaa enkä kuitenkaan olisi siinä hyvä. E:n paperit kirjoitin lukiosta mutta kantti ei kestänyt ajatella opiskelua ns. ''hyvillä aloilla''.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto. Se ei ollutkaan sellainen kuin kuvittelin. Ei rakkautta ja yhdessä oloa, vaan kylmyyttä ja ivaa. Erosin sitten ja löytyi ihana suhde. Avioon ei tarvi mennä eikä edes muuttaa yhteen. 

No ei kai tuo avioliiton syy ollut. Vai meinaatko että saman puolison kanssa olisi ollut yhtä auvoa ilman vihkimistä?

Oma miesmakuni.

Vierailija kirjoitti:

Sairastumiset. Oma ja läheisen. Olen opetellut elämään hetkessä se on auttanut. On parempia ja huonompia päiviä.

Ensin oli noin, mutta enää ei ole kuin huonoja ja huonompia päiviä. Pian varmaan kaikki on tosi huonoja ja sitten niitäkään ei enää ole.