Mitä tekisit-visailu: Mitä teet, kun ystävä pyytää sinut mukaan tekemään jotain, mikä ei kiinnosta sinua yhtään?

Lavasta kuolemani ja muutan valenimellä Jämsään.

En mene. Sanon ettei nappaa. Ihmettelen onko se minun tyylinen ihminen kun sellaisia aina kyselee. Haluaisin että neuvotellaan aina siitä mikä kiinnostaa kumpaakin tai oikeasti on kiva.

Sanon että nyt en voi koska mun kummin kaiman serkun mummin siskon isän veljen lapsenlapsen vävyn anopin enon serkku pyysi mua kylään ja menen sinne koska en ole nähnyt aikoihin.

Saatanpa lähteä mukaan ja ottaa asian uutena kokemuksena tai ihan vain kivan seuran vuoksi. Usein aluksi tympeäksi arvelemani juttu voikin osoittautua ihan kivaksi jutuksi.

Tottakai ystävän kanssa mennään,ei kahta sanaa.

Niin harvoin pyydetään, joten lähden. Itse en viitsi pyytää kun niin usein on kieltäydytty ja siitä tulee paha olo. 

Tuollaista tilannetta ei voi tulla, koska minulla ei ole ystäviä. 

Riippuu onko minulla mitään muuta parempaa tekemistä. Jos on, sanon että on muuta menoa. Jos ei ole niin lähden mukaan.

Riippuu siitä miten hankalaa ja rasittavaa se tekeminen on, meneekö siihen rahaa, pitääkö valvoa luonnottoman myöhään, tuleeko siellä kylmä ja nälkä, ja monesta muusta asiasta.

Minä saatan suostua suunitelmiin. Joskus harmittaa kun tekemiseen tai matkaan on mennyt rahaa enemmän, minkä arvoiseksi sen arvioin. En varmaan suostu enää matkoihin, siilä koen ne enemmän ottaviksi kuin antaviksi.

no höh, sanon ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ystävän kanssa mennään,ei kahta sanaa.

Jep. Hän on niin hyvää seuraa, että tekemisestä riippumatta meillä olisi kuitenkin kivaa yhdessä.

No, olen varmasti joskus ollut mukana montakin kertaa sellaisissa jutuissa. 

Kerran voi kokeilla ja jos ei touhu maistu, ei sitten toista kertaa. 

On vähän kiireitä ei ehdi.

Sanon etten ehdi

Sanon etten ole kiinnostunut

Ei mulle ole väliä, onko joku tekeminen tai asia omasta mielestäni maailman kiinnostavinta vai ei. Ystävän näkeminen ja yhdessäolo on tärkeintä.

Sanon, että tuo ei oikein ole mun juttu, joten jätän väliin

Sanon, että ei ole yhtään mun juttu.

Ennen en olisi viitsinyt/uskaltanut/ilennyt.

Sitten yks ystävä sanoi mulle niin ja olin ensin ihan että häh. Sitten tuli tosi hyvä mieli, hän kertoi aidon mielipiteen ja luotti, että voi sanoa. Niin voikin, ystävyys ei muuttunut miksikään.

Sittemmin olen itse sanonut samoin.

Ei ole vaikuttanut ystävyyksiin mitenkään.

En lähde jos asia ei kiinnosta minua. Hän etsii toisen siihen tai menee itsenäisesti. Tuki hammaslääkäriin mennessä onnistuisi auton omaavalla parhaiten, kyydillä.