Malmin S-Marketissa nähtyä:
Oltiin kaupassa käymässä ja valkkailtiin pojan kanssa omenoita, kun takaamme ilmestyi varsinainen hmm.. tapaus. Nainen kulahtaneissa ja venähtäneissä collegehousuissa kahden lapsensa kanssa.
Toinen lapsista, noin kahdeksan vanha, kysyi äidiltään, että onko kotona kurkkua, vai otetaanko, johon tämä äiti vastasi, että " vittu en tiedä" . Lapset naureskelivat ja katsoivat äitiä kunnioittaen, ihan kuin hän olisi sanonut jotain todella hauskaa. Taisivat pelätä. Naisen ilme ei värähtänytkään ja kävelivät eteenpäin ottamatta mitään. Juusto hyllyllä lapset kysyivät samaa kysymystä koskien juustoa, johon äiti vastasi, että " vitustakoi voin muistaa" . Mitään eivät taaskaan ottaneet.
Nainen oli iholtaan harmahtava, näytti narkilta. Mun kävi sääliksi niitä lapsia.
Kommentit (34)
Mitä te luulette tuon perusteella tietävänne perheen tilasta?
Mikä tekee teistä oikeutettuja tuomitsemaan? Oletteko itse virheettömiä kasvattajia?
Tuo kyseinen äiti voi kiroilustaan huolimatta olla hyvä äiti lapsilleen, mistä te tiedätte miten hän muuten käyttäytyy ja kuinka paljon hän lapsistaan välittää? Satunnainen kiroilu ei tee huonoksi vanhemmaksi, tuskin on kenenkään lapsia kiroilun perusteella otettu huostaan.
Onko tosiaan niin että teidän mielestä on hyväksyttävää vastata tuolla lailla ihmisille saati sitten lapselle?
Luulin, että täällä saa keskustella asioista vapaasti. Asia jäi vaivaamaan minua ja halusin sen jonkun kanssa jakaa.
En edes ajatellut huostaanottoa, siitä minua turhaan sätitte. Olin vain ihmeissäni, kuinka jotkut lapsilleen puhuvat. Ilmeisesti kiroileminen ja välinpitämättömyys ovat yleisiä ilmiöitä tarkastellessamme vanhempien ja lasten suhteita ja minä vain olen sekopää, kun pidän tällaista epänormaalina, jopa häiriintyneenä kommunikaationa äidiltä lapselle.
En edelleenkään kuvittele olevani täydellinen, se ei onnistu meiltä keneltäkään.
Ihan mielenkiinnosta kysäisen, että mistä täällä aihe VAPAALLA saa keskustella?
Esimerkiksi silloin, kun hän soittaa töistä lapsen (ja minun) päiväuniaikaan ja kysyy missä meidän auton korjausopas on, kun tietää ihan hyvin etten ole edes tiennyt että meillä on auton korjausopasta!
Mutta lapselle en koskaan sanoisi noin, en vaikka lapsi miten inttäisi. Enkä yleensäkään kiroile ruokakaupassa tms julkisella paikalla, vaikka kotona saattaa joskus muutama ärräpää lentääkin, ei tosin lapsen kuullen.
Vierailija:
Ihan mielenkiinnosta kysäisen, että mistä täällä aihe VAPAALLA saa keskustella?
sehän on sama kuin asian hyväksyminen.
Seuraava kerran kun joku näkee vanhemman kiroilevan lapsilleen, hän syöksyy Supermiehen tavoin apuun viitta hulmuten? Ryhtyy suureen ääneen tuomitsemaan ja komentamaan tätä luopiota ja valistamaan hyvän kasvatuksen perusteista? Vaatii saada tietää nimeä ja osoitetta, jotta voi tehdä ilmiannon Stasille..eikun Sossulle?
Ryhtyy keräämään kansalaisadressia kiroilevia vanhempia vastaan?
Järjestää mielenosoituksen Senaatintorille?
En minäkään sano, että lapsille kiroileminen olisi hyväksyttävää, mutta teidän tulisi hyväksyä se, että on olemassa erilaisia ihmisiä ja heidän erilaisuutensa ei tee heistä teitä itseänne huonompia.
Vierailija:
jos jättää välittämättä vaikkapa tuollaisesta käyöksestä niinkuin moni tässäkin keskustelussa kirjoittaneista näyttäisi tekevän -
sehän on sama kuin asian hyväksyminen.
ihkoillut, enkä haastanut riitaa, jotkut toiset tosin ovat.
En väittänyt, että tämä äiti olisi kamala ihminen ja huono äiti, kerroin vain, että MIELESTÄNI tällainen kielenkäyttö on väärä tapa kommunikoida lapsen kanssa.
T: Ap
äytyvät samalla tavalla lapsiaan kohtaan.
Yök.
ei se aina tarkoita, että hän vastaisi juuri SINULLE, vaan voi kommentoida niitä lukuisia vastauksia, joita ketjuusi on tullut muilta ihmisiltä.
Lähinnä taas tuli todistettua, että tällä palstalla on ihmekiihkoilijoita, jotka pitävät oikeutenaan tuomita muiden ihmisten elämän yhden kirosanan vuoksi.
mielelle myötätuntoa. Miten se auttaa esimerkiksi noita lapsia? Ei mitenkään.