Lasten ruumiillinen kuritus?
Mitä mieltä olette lasten ruumillisesta kurituksesta? Itse olen täysin sitä vastaan, mutta yllätän usein mieheni antamassa kaksi vuotiaalle tytöllemme tukkapöllöä ja joskus hän saattaa mäiskäyttää pyllynposkellekkin, ei tosin lujaa, mutta minä en sitä hyväksy!
Ollaan puhuttu mieheni kanssa asiasta tuhat kertaa ja aina hän lupaa, että ei enää tee niin, mutta heti kun silmäni välttää ja tyttö tekee jotain pahaa hän unohtaa lupauksensa. Hän jopa ehdotti, että pitäisi antaa meidän kymmenkuiselle vauvallemme sormille luunappi jos hän menee paikkaan mikä ei ole sallittu?!
Miehen vanhemmat ovat myös kovia antamaan ruumillista kuritusta ja pitävät minua huonona äitinä kun en rankaise lapsiani ruumillisesti. En uskalla edes antaa lapsiani heille hoitoon, etteivät he vain saisi koivuniemen herrasta. Appivanhempani ja mieheni myös kiroilevat kamalasti lasten kuullen eivätkä lopeta sitä vaikka pyytäisin. Tämän vuoksi en halua edes kyläillä heillä.
En tiedä mitä tehdä, tänään tyttömmenkin jo sainoi, että " voi V#ttu" Itse olen vetänyt selkeät rajat mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja rajoja rikotaan siitä seuraa arestipenkkiä joten en ole mikään vapaa kasvattaja, mutta ruumillista kuritusta en siedä enkä tiedä mitä teen jos en saa sitä loppumaan.
Mieheni on myös minua kohtaan kovin halveksiva ja saa raivopuuskia milloin mistäkin. Pelottaa, että hän lyö pian minuakin. Tyttömme oli appivanhempieni eka lapsenlapsi joten en tiennyt heidän kasvatus periaatteista. olen sanonut heillekkin, että jos lapsiamme kuritatte, se tulee olemaan viimeinen kerta kun heitä näette. Mutta tuostakos mieheni pillastui. Hänen vanhemmistaan ei saisi sanoa poikistaista sanaakaan, mutta omia vanhempiani hän on koko ajan mollaamassa....
Auttakaa!
Kommentit (9)
Joka kerta kun miehesi saa raivarit tai tekee jotakin mikä ei ole sinun mieleesi, niin näppäät esim. kauhalla LUJASTI sormille tai tartut hiuksista kiinni. Kun ihmettelee, niin sanot että tämähän on hänen mielestään ainoa tapa millä asiat menee perille.
Mikäli ei sittenkään usko niin sanot miehelle saman kuin isovanhemmille, että seuraavan kerran tapaa lapsiaan sosiaaliviranomaisten läsnäollessa.
Mielestäni se on aika paha merkki että hän hermostuu lasta pukiessa. Eipä tulisi yllätyksenä, jos hänellä joskus " pimenisi" suuttuessa ja hän tekisi jotain todella vakavaa.
miehellesi, mitä seurauksia hänen väkivaltaisesta käytöksestään voi koitua. Lapsi tuntee turvattomuutta, kun hänelle tärkeä ihminen käyttäytyy noin. Varsinkin isä, johon lapsen pitäisi voida luottaa 100%.
Lapsesta voi myös tulla pelokas; ei uskalla näyttää tunteitaan kurituksen pelossa. Yöllä voi nähdä painajaisia.
Ehkä miehesi ei ole ajatellut tätä asiaa sen enempää? Ja varsinkin kun näyttäisi olevan hänelle " ihan normaalia" , kun omat vanhempansakin käyttäytyy samoin.
Keskustele nyt miehesi kanssa vakavasti, ja tee selväksi ettei tilanne voi jatkua näin! Muistuta, että ruumiillinen kuritus on laissakin kielletty, jopa tukistaminen ja luunappi.
Ei kyllä kuulosta ihan normaalilta, että miehesi hermostuu siitä, että joku lelu on lattialla, tai peukalo ei heti meinaa mennä hanskassa oikealle paikalleen. Ja 10kk ikäinen lapsi ei varmasti tahallaan, kiusallaan, tai ilkeyttään ole menossa kiellettyihin paikkoihin, vaan uteliaisuuttaan. Lapsihan oppii kokeilemalla, tutkimalla, kyselemällä.
Onko miehelläsi muita ongelmia? Esim.stressiä työssä, jota käsittämättään purkaa lapsiinsa ja sinuun?
Eli en ainakaan lähtisi toteuttamaan tota puolukanvarren ehdotusta. Eikä varsinkaan lasten nähden, koska eivät he voi käsittää, että äiti vaan yrittää näin " kouluttaa" isää;)
Miehesi haluaa ilmeisesti olla vahva auktoriteetti ja määrätä kaikkia perheessä. Hän käyttää voimaa ja valtaa väärin. Ruumiillinen kuritus on fyysistä väkivaltaa josta voi tehdä rikosilmoituksen polisille. Kannattaa kuitenkin ensin pyytää apua kasvatus- ja perheneuvolasta tai perheasiainneuvottelukeskuksesta. Jospa ammatti-ihmiset saisivat taottua järkeä miehesi päähän.
Karkas teksti ennen aikojaan...Mä en kyllä rehellisesti sanottuna ymmärrä naisia jotka valittaa että mies on kauhea jne..Todennäköisesti miehesi käytös tuli selväksi jo ekan lapsen aikana, miksi teit vielä toisenkin lapsen hänen kanssaan??? Tätä joudun työssäni kohtaamaan vähän väliä ja aina ihmettelen samaa asiaa.
Jos oma mieheni olisi tuollainen, muuttaisin erilleen. Olen monesti omalle miehelleni sanonut että teen lapsemme takia mitä tahansa. Olen luvannut lapselleni rakastaa ja suojella häntä, ja sen totta vie teen! Onneksi mieheni ei osoita pieniäkään merkkejä että olisi väkivaltainen. Pikemminkin meistä kahdesta hän on se joka ei hermostu niin helposti. Aina halii ja pussailee poikaamme ja puhuu lempeästi.
pari kertaa tekisi neuvoni mukaan ja kysyisi sitten että tuntuuko tämä isästä mukavalta. Jos ei niin miltä se sitten lapsesta mahtaa tuntua?
Tarkoitan fyysistä vammautumista. Silloin ei ole tehtävissä enää yhtään mitään.
1986 laki muuttui niin että lasten ruumiillinen kuritus on rangaistava teko ja kiellettyä.
itse en myöskään hyväksy minkäänlaista ruumiillista kuritusta, eikä pidäkkään hyväksyä.
voithan sanoa miehellesi että ilmoitat viranomaistaholle hänen pahoinpitelevän lastaan. luunappi ja tukistuskin on pahoinpitelyä vaikka tutkimusten mukaan ihmiset eivät sitä siksi mielläkkään.
keskustelkaa asiasta. miksi mies kokee sen niin että mikään muu ei mene perille? voit selittää hänelle karkeamman kautta asian. siis esim. ajatellaan vaikkapa tällaista nuorta ihmistä väkivaltainen, huono tapainen muutenkin, kenties näpistelee, hajottaa paikkoja. hänen vanhemmat saa tietää asiasta ja suuttuu asiasta. nuorta kuritetaan ruumiillisesti. loppuuko huono käytös? ei. hän sai huonolla käytöksellään sen mitä kaipasi, huomiota. vaikkakin negatiivista huomiota, mutta huomiota kumminkin. olisiko puhumisella päästy poikkeavaan tulokseen? kenties ei. mutta miten olisi jos tämä nuori saisikin huomiota positiivisesti? jos vanhemmat kiinnittäisi huomiota enemmän häneen ja hänen tekemisiin. jos silloin kun hän tekee jotain oikein hänelle annettaisiin positiivista huomiota.
itse uskon että negatiivisella päästään negatiivisiin tuloksiin, positiivisella positiivisiin.
sama pienen lapsen kasvatuksessa. esimerkiksi uhmaikäinen. testatkaapa huvikseen kumpi tehoaa paremmin " ei saa kiivetä pöydälle" vai " tule alas pöydältä" tai " ei saa lusikoida puuroa pöydälle" tai " anna puuron olla lautasella" . yksi hyvä keino kun aikookomentaa on miettiä kummasta on enemmän haittaa kieltämisestä vai sallimisesta. tästä selventävänä esimerkkinä se kun lapsi tappelee ettei halua laittaa tumppuja käteen vaikka ulkona on 20 astetta pakkasta. hanskat on laitettava käteen koska kädet jäätyvät muutoin -> on komennettava ja pidettävä pää. entä jos lapsi temppuilee että haluaa lähteä ulos tumput kädessä vaika ulkona on 20 astetta lämmintä. mitä haittaa siitä on? lapselle tulee käsille kuuma, mutta varsinaista vahinkoa ei pääse syntymään -> sen kun menee ja huomaa että äiti oli oikeassa.
siperia ei opeta. alkuun lapsesta on kiva saada päänsä läpi ja vanhemmista tuntuu hyvältä kun voi sanoa " minähän sanoin että kätesi jäätyvät" , mutta lapsen mielessä on ristiriita. miksi äiti ei estä minua jäädyttämästä käsiä. lapsi tarvitsee rajoja, mutta niitä ei pidä ruumiillisella kurituksella laittaa.
tulihan romaani.
että mieheni ja appiukkoni myös huutavat joka asiasta. mistään asiasta ei voi keskustella normaalisti vaan joka asiasta mikä heitä ärsyttää huudetaan. Meillä siis riidellään päivässä ainakin kymmenen kertaa.
Mietin millaisen miehen mallin lapsemme saavat. Mieheni siis nalkuttaa joka asiasta. jos yksikin lelu on lattialla kun hän tulee töistä kotiin, auta armias mikä huuto siitä nousee. Eikä auta vaikka itse koitan pitää malttini ja pyydän miestäni keskustelemaan normaaliin ääneen. Hän vain pillastuu siitä ja alkaa kahta kauheamminen huutamaan ja kiroamaan. Ihan kuin murkkuikäinen lapsi!
tiedän, että riitaan tarvitaan aina kaksi, mutta eilen hän suuttui ja alkoi raivoamaan lastamme pukiessa siksi kun ei saanut peukaloa heti paikoilleen joten en nyt tiedä pitääkö tuo väite paikkansa....?