Luin vanhoista kirjeistä, miten ennen jotenkin vajaat pärjäsivät.
Kerron teillekin.
Isoisäni isä oli maaseutupitäjässä toimiva virkamies, jonka toimsito oli kotona. Kirjeistä selvisi minulle, että vaivaiset ja vajaat ja nepsyt tms kiersivät taloissa tekemässä mitä pystyivät tai suoraan kerjäämässä.
Tämän virkamiehen kotona ja muissakin taloissa kiersi esim yksi kuuromykkä, joka saattoi tehdä klapeja ja saada siitä rahaa, sitten oli Pasi naista, jotka kävivät säännöllisesti "vaivojaan valittamassa" ja heille annettiin ruokaa tai rahaa. Sitten oli vielä jotenkin vajaa mies, joka kuitenkin oli hyvä laulamaan ja hän sitten kävi laulamassa kodeissa annettiin rahaa.
Onko suvuissanne perimätietoa vastaavasta.
Kommentit (18)
Onko teillä mitään suvussa kulkenutta tietoa tms.
Lisään vielä, että tämä sukulaiseni asui kunnan keskustassa.
Nykyäänkin saattaa "kuuromykkiä" kiertää ovella. Mutta ne pitää ilmoittaa poliisille.
Joskus 2000-luvun alkupuolella ovella kävi joku nainen lapun kanssa, jossa kuvaili olevansa kuuromykkä. Annoin lapun hänelle takaisin ja suljin oven.
Etkö tosiaan ole koskaan kuullut huutolaisuudesta? Se tarkoitti sitä, että taloihin otettiin halvimmalla sellaiset huutolaiset, jotka kykenivät tekemään töitä. Avuttomimmat saattoivat joutua pahimmassa tapauksessa olemaan huonommissa oloissa, kun eläimet, jopa kiinni sidottuina.
Kerjääminen on eri juttu. En muista 1960-luvulla kuin yhden kerran, kun perhe tuli hevosella pihaan ja pyysi ruokaa lapselle.
Pasi -naiset on nykyaikaa, teidän sukunne oli edelläkävijä.
Vierailija kirjoitti:
Pasi -naiset on nykyaikaa, teidän sukunne oli edelläkävijä.
Pasi-naisia on ollut aina ja itsehän olet ulimies. Teitäkin on ollut aina. Millä tienaat elantosi, Kela-goldilla?
Vierailija kirjoitti:
Pasi -naiset on nykyaikaa, teidän sukunne oli edelläkävijä.
On tosiaan. Me olimme woke jo ennen kuin se edes keksittiin.
Minä tiedän meidän suvusta vain yhden, joka jäi peräkammarin pojaksi. Kai se suku elätti.
Anopillani oli kehitysvammainen täti, joka ei puhunut. Anoppini äiti hakkasi tätä mm. pesurätillä naamaan kun tämä oli tehnyt tarpeensa alleen. Lopulta kehitysvammainen annettiin kunnalliskotiin, jossa hän jo vuoden päästä kuoli.
Taloissa tietenkin hoidettiin omat mt-ongelmaiset, sairaat, vammaiset ym. siinä määrin kuin osattiin. Isoäidin lapsuudenkodissa hoidettiin mt-ongelmaista setää kotona.
Torpissa ja mökeissä tilanne oli eri - ruokaa ei riittänyt kuin työtätekeville aikuisille ja lapsille, ja näitä köyhiä vajavaisia sitten laitettiin hoitolaitoksiin (jos oli), huutolaisiksi, tai annettiin apua kotiin, jos kotia oli. Tietysti vielä 1900-luvun alussa tilanne oli monilla seuduilla niin karu, että jopa työtätekevillä perheillä ei ollut omaa kotia, vaan asuttiin toisten nurkissa - tyhjissä kamareissa, saunoissa, tuvan nurkassa tai jopa riihessä.
Etenkään Itä-Suomessa ei jokaisella köyhällä ollut edes omaa mökkiä. Eikä Länsi-Suomessakaan toki köyhien olot olleet yli 100 vuotta sitten mitenkään hehkeät.
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan ole koskaan kuullut huutolaisuudesta? Se tarkoitti sitä, että taloihin otettiin halvimmalla sellaiset huutolaiset, jotka kykenivät tekemään töitä. Avuttomimmat saattoivat joutua pahimmassa tapauksessa olemaan huonommissa oloissa, kun eläimet, jopa kiinni sidottuina.
Kerjääminen on eri juttu. En muista 1960-luvulla kuin yhden kerran, kun perhe tuli hevosella pihaan ja pyysi ruokaa lapselle.
isoisäni (s.1899) joutui huutolaiseksi 9- vuotiaana isänsä kuoltua.
Ensimmäinen huutolaispaikka oli niin huono(rajua pahoinpitelyä,), että sivulliset valittivat pojan kohtelusta viranomaisille.
Pappani pääsi parempaan paikkaan, jossa kohtelu oli inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan ole koskaan kuullut huutolaisuudesta? Se tarkoitti sitä, että taloihin otettiin halvimmalla sellaiset huutolaiset, jotka kykenivät tekemään töitä. Avuttomimmat saattoivat joutua pahimmassa tapauksessa olemaan huonommissa oloissa, kun eläimet, jopa kiinni sidottuina.
Kerjääminen on eri juttu. En muista 1960-luvulla kuin yhden kerran, kun perhe tuli hevosella pihaan ja pyysi ruokaa lapselle.
Isoisäni lapsuudenkotiin oli otettu huudolle eräs poika.
Häntä ruokittiin, hoidettiin ja kohdeltiin kuin omaa lasta - hänet otettiin sille varalle, että pariskunta ei saisi poikalasta. Sitten isoisäni syntyi, joten perillinen saatiin, mutta kyllä tämä poika hoidettiin ja kasvatettiin aivan kuin olisi ollut oma - sillä erotuksella, että hän ei saanut perinnöksi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän meidän suvusta vain yhden, joka jäi peräkammarin pojaksi. Kai se suku elätti.
Se olen minä!
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän meidän suvusta vain yhden, joka jäi peräkammarin pojaksi. Kai se suku elätti.
Näitä "setämiehiä" tai "täti-ihmisiä" jäi usein taloihin. Heidät elätettiin, mutta jos olivat työkykyisiä ja järjissään, he tekivät tietysti töitä. Tuohan oli hyvinkin tavallista, ainakin isoissa perheissä ei jokaiselle perheenjäsenelle riittänyt omaa maata, vaan oli joko tyytyminen mökkiläisen elämään tai sitten vaihtoehtona jäädä naimattomaksi vanhaksipojaksi / vanhaksipiiaksi.
Välillä nämä joutuivat ihan elatuksensa eteen tekemään kovasti töitä, mutta kai suurimmaksi osaksi he nauttivat perintöosaansa vastaan eräänlaista eläkettä, eli oli esim. oma kamari ja jonkinlainen perusruoka turvattu, teki töitä tai ei. Jotkut tekivät töitä jopa ammattimaisina käsityöläisinä tms, jotkut tekivät kotona kovastikin työtä, jotkut vain vähän auttelivat.
Eräässä tuttavaperheessä asui vielä 60-luvulla vähän yksinkertainen nainen, joka siivosi ruokapalkalla perheen asunnon, hoiti lapset ja sai asua pienessä kopperossa ilmaiseksi. Kai nykyaikana se olisi ihmiskauppaan verrattavaa hyväksikäyttöä. Naisella oli myös lapsi.
Pasi -> pari naista