Ongelmia isovanhemman kanssa
Moikka kaikki!
Kinkkinen tilanne esikoisemme toisen isovanhemman kanssa. Laitoimme omalle äidilleni eteenpäin pyynnön, että hän kutsuisi itseään joksikin muuksi kuin mummiksi, koska puolison äiti on ollut mummi jo yli 20v. Hän pettyi ja suutahtikin tästä, koska oli toivonut juuri tätä nimikettä itselleen. Annoimme kuitenkin muuten päättää hänen itse asiasta, ja alkuun sovimme - hänen ehdotuksestaan - että hän on mummo (mistä ilmeisesti ei kuitenkaan pitänyt, vaikka sanoi että on ok olla mummo) ja nyt lähiaikoina muutettiin se mammaksi - taas hänen toiveestaan - mikä myöskään ei tainnut olla hänelle ok.
Useita kertoja hänen tullessa kylään hän sanoi itseään mummiksi ja toitotti mummia vaikka oltiin sovittu toisin. Korjasimme useita kertoja sanan käyttöä, jotta hän itse myös alkaisi aktiivisesti kutsumaan itseään mummoksi tai mammaksi.
Silti mummi-sanaa viljeltiin ja kysyttäessä hän sanoi, ettei tarkoituksella sitä sanaa viljele, vaan tulee se häneltä automaattisena.
Voiko aikuiselta ihmiseltä nyt puoli vuotta myöhemmin odottaa, että hän olisi jo korjannut kutsuvansa itseään mummoksi tai esimerkiksi mammaksi, kun mummia käytetään edelleen?
Kommentit (29)
Antaa olla. Ei ole väliä vaikka olisi kaksi mummia. Onhan heillä etunimi sitten erikseen että kumpi. Miksi nimenomaan sun äiti sai viestin että hänen pitäisi muuttaa nimikettä. Heidän pitää itse valita. Lapsi ei mene sekaisin niissä jos sanotaan että mummi Saara ja mummi Marja, noin esimerkkinä.
Meillä on suvussa lisätty mummin etuliitteeksi mummin asuinpaikka ja jos asuvat samassa kaupungissa niin heidän kotitiensä mukaan. Esim. Listerikujan mummi ja Tammitien mummi tai Helsingin mummi ja Jyväskylän mummi.
Hyvin selkeää ja yksinkertaista, jonka ihan pienikin lapsi oppi nopeasti.
Anna mummin olla mummi, joten älkää olko lapsellisia.
Ilmiannettu. Ketjuja aiheesta on jo olemassa.
- Elina, päivystävä autistivammainen
Ja siis käy myös etunimi ensin ja sitten mummi. Tai miten päin halutaan.
Mitä sitten vaikka molemmat tulis kutsutuksi mummiksi!? Voi ny vttu taas että on vajaata ..
Ette te voi vaatia ketään kutsumaan itseään jollain tietyllä nimikkeellä. Mitä jos itse puhuessanne lisäisitte siihen mummiin vaikka etunimen, niin erottuisi toisesta mummista.
Tuo ongelma ei ole isoäidillä, se on teillä vanhemmilla. Monessa perheessä on monta mummia, on Liisa-mummi ja isomummi ja pikkumummi ja Keravan mummi ja Patokosken mummi. Kukaan ei loukkaannu, ei hermostu eikä koe itseään loukatun, vaikka mummeja on kokonainen liuta ja lapsi tietää varsin hyvin, kenestä kulloinkin on kyse.
Teillä ongelmana on vanhempien halua näyttää valtaansa isovanhemmille eli me määräämme, millä termillä teitä kutsutaan. Tuo johtaa siihen, että äitisi on mummi muille lapsenlapsille ja sinun lapsillesi sitten jotain muuta. Mainio tapa näyttää äidillesi, että meille et merkitse sitten niin yhtään mitään! Ja mainio hetki antaa äidillesi mahdollisuus ryhtyä kutsumaan tyttölasta Topiksi, koska "minusta se on niin Topin näköinen ja Aadahan on jo sillä serkullasi, minä kutsun tätä Topiksi, niin ei mene lapset puheissa sekaisin".
Miksi ihmeessä ette käytä mummi-sanan etuliitteenä etunimeä? Meidän molempien suvuissa kaikki ovat mummeja. Myös ne isoisomummit. Nimi vain eteen. Meidän lapset oppivat sen helposti.
Meillä piti isoisän valita jokin muu nimi itselleen kuin pappa, koska lapsi on kaksikielinen ja pappa on hänelle isä. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut pappa hänellekin, mutta valitsi nimensä sitten itse ukista ja vaarista. Onko tämäkin nyt niin kamalaa?
AP:n kannattaa olla iloinen, että mummi... eikun.. mummo... eikun..mamma... tai mikä ikinä onkaan, haluaa olla missään tekemisissä ap:n kanssa.
"Korjasimme useita kertoja sanan käyttöä, jotta hän itse myös alkaisi aktiivisesti kutsumaan itseään mummoksi tai mammaksi. "
Vallankäytöltä kuullostaa. Surullista. Turhaa komentelua ja isovanhemman mielen pahoittamista. Suvuissa on paljon mummeja. Edessä käytetään usein tunnistettavaa etuliitettä.
Miksi tästä isovanhempien nimityksestä on tehty perheissä näin vaikeaa?
Mulla on ollu kaksi mummoa, tyyliin Maija-mummo ja Hilkka-mummo. Ei ollut vaikeaa. Olivat kotoisin sen verran samalta seudulta, että oli se molemmille tuttu termi.
Molemmat isoisätkin oli pappoja, se joka kuoli mun ollessa ihan pieni oli tyyliin Pekka-pappa (häntä muisteltiin tällä puhittelulla) ja pidempään elänyt oli pelkkä pappa.
Minun sympatiat ovat isovanhemman puolella.
Vierailija kirjoitti:
Meillä piti isoisän valita jokin muu nimi itselleen kuin pappa, koska lapsi on kaksikielinen ja pappa on hänelle isä. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut pappa hänellekin, mutta valitsi nimensä sitten itse ukista ja vaarista. Onko tämäkin nyt niin kamalaa?
Meillä isoisä on pappa, vaikka kaksikielisellä lapsella on ennestään pappa omassa perheessä. Veikko-pappa on eri asia kuin pappa, se on lapsellekin itsestäänselvää eikä ole tullut ongelmia. Veikko-pappa kun on Veikko-pappa muillekin lapsenlapsille, olisi ollut outoa, jos yhden lapsen perheellä olisikin ollut grosspapa.
Alkakaa puhutella häntä käsitteellä kurppa. Kyllä se pian myös lasten puheeseen tarttuu.
Mitä ihmeen väliä sillä on miksi häntä kutsutaan? :D