Olen niin rakastunut mieheen jota en voi saada

              Lisäksi mies oli se, joka teki aloitteen.

Siis pettäjä? Mitä sinä tuollaisesta haaveilet?

Et ole rakastunut, vaan ihastunut.

Täällä eräs toinen. Menen sänkyyn ihastukseni kanssa jos tilaisuus tulee. En tunne katumusta. Olen suhteessa itsekin. 5 kuukautta jo jatkunut kaukoihastusta. Ihan sama miten käy.

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nuo "vain ihastus ja menee ohi" -kommentit.

Ei mene. Olen itse ollut yli puolitoista vuotta syvästi ihastunut esihenkilööni. Hän on herrasmies, meissä on paljon samaa, hän saa minut nauramaan, hänen silmänsä ja se välillä pilkahtava poikamaisuus siellä kuoren alla... Ei tämä mene ohi. Ajattelen häntä koko ajan.

Hän ei tietääkseni ole varattu mutta sellaisessa asemassa ollaan että suhde tietäisi vähintään toiselle työpaikan vaihtoa.

Kyllä se menee ohi. Pisin ihastus 19 vuotta, mutta meni sekin sitten ohi loppuen lopuksi.

Tällaisia kun lukee niin sitä joskus miettii että ollaanpa me vakiinnuttu ajattelumalliin jossa polyamoria ei ole edes vaihtoehto. En siis dissaa ollenkaan. Ymmärtäähän sen, että ihminen on itsekäs ja kun on rakastunut johonkuhun sen haluaa vain ja kokonaan itselleen. Itsekin siis olen naimisissa ja ei edes tee mieli vilkuilla muualle. Mutta täydellisessä utopiamaailmassa AP voisi vaan lähestyä tuota paria ja kertoa olevansa kiinnostunut ja kysyä saadaanko asia sovittua. Monimutkaistahan se olisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies vaikuttaa ihannemieheltäsi ehkä juuri siksi, että hänellä on se perhe ja velvollisuudet. Sinun kanssasi hän haluaa unohtaa kaiken sen ja keskittyy vain sinuun. Siis hetken huviin. Mies ei ole oikeasti ole semmoinen millaisena hänet näet. 

Eihän hänellä mitään perhettä ollut.

Lue aloitus. Perhe se on kahden hengen perhekin vaikka ei lapsia olisikaan.

Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin yllättävä ole. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin yllättävä ole. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti

Upea munmo! Löytää aina parhaat ratkaisut ihmissuhdeongelmiin, vaikka on jo edesmennyt 🥰🥰🥰🥰

Mäkin ihastun aina miehiin, joita en voi saada. On traumaattinen lapsuus ja varmaan suojelen itseäni tuolla tavalla. En joudu kokemaan sydänsuruja erotessa koskaan, sillä en seurustelekaan ikinä.

Minäkin olin joskus niin ihastunut työkaveriiini, että tuntui etten pysty olemaan mitenkään päin ja yöt mietin tätä miestä. No, lopulta kävimme jonkun kerran treffeillä ja vietin hänen luona iltoja, harrastimme seksiä ja tajusin, että olin ihastunut johonkin mielikuvaan hänestä, minkä olin töissä saanut ja tosiasiassa mies ei kiinnostanut enää pätkääkään. Hän olisi halunnut jatkaa tapailua, mutta minä en. Onneksi olin vaihtamassa työpaikkaa samoihin aikoihin.

Sen jälkeen en ole onneksi noin päättömästi ihastunut, en edes nykyiseen mieheeni, vaan rakkaus alkoi muutoin kuin tuollaisen hullaantumisen kautta. Sopii mulle paljon paremmin.

Sehän on vain hyvä mies kun ei lähde minkään hepsankeikan matkaan heti. Kuvittele jos olisit nyt sen nainen ja joku hepsankeikka olisi siihen ihastunut ja odottaisi että noin vaan jättää eukkonsa heti. Miten voivat edes haaveilla yhdessäolosta jonkun jättäjän kanssa joka lähtee heti kun joku mielenkiintoisempi tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin ihastun aina miehiin, joita en voi saada. On traumaattinen lapsuus ja varmaan suojelen itseäni tuolla tavalla. En joudu kokemaan sydänsuruja erotessa koskaan, sillä en seurustelekaan ikinä.

Sääli, että pikkuinen viisas munmo ei ole enää keskuudessamme, sillä hän olisi varmasti löytänyt sinullekin oikeat ratkaisut. Koita etsiä hänen vanhoja neuvojaan hakutoiminnolla, sillä mummossa yhdistyivät terävä äly, pitkän elämänkokemuksen antama sydämen viisaus ja lämmin myötäelämisen kyky. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi. Onko ihastuksella lapsia? Ole nyt aikuinen ja ajattele edes heidän kärsimystään, jos sotket pakkaa. 

Ei ole. Eikä minullakaan. Mies on jo kerran eronnut, eli ei ole naimisissa. Seurustelee.

Ja siksi erehdyin antamaan tunteilleni vallan, että hän kertoi alussa olevansa eronnut pari vuotta sitten. Mikä on totta. Ei vain heti kertonut, että seurustelee nyt eronsa jälkeen.

Anteeksi Jaana, että en muistanut asiasta mainita. Puhuin niin totta kuin osasin.

Lämpimin terveisin, Körilääsi

upupup

Vierailija kirjoitti:

Sehän on vain hyvä mies kun ei lähde minkään hepsankeikan matkaan heti. Kuvittele jos olisit nyt sen nainen ja joku hepsankeikka olisi siihen ihastunut ja odottaisi että noin vaan jättää eukkonsa heti. Miten voivat edes haaveilla yhdessäolosta jonkun jättäjän kanssa joka lähtee heti kun joku mielenkiintoisempi tulee vastaan.

Niin on, ja se tekee asiasta melkein pahemman että on hyvä mies, luotettava ja kunnioitettava ettei seuraa ihastumistaan. 

upupup