Millainen kitara 11 vuotiaalle?

Vierailija kirjoitti:

Akustinen ehkä ensimmäiseksi. Muut tulee kalliimmaksi, jos ei sitten kiinnostakaan soittaa. Yamaha c40 on aika perus. Sillä pääsee jo pitkälle. 

Ei, tuo muovikielinen on pahin virhe minkä voi tehdä, siinä on väärän mallinen kaula ja väärät mittasuhteet, eikä sitä soiteta plektarlla eikä seisten, kuten tehdään oikean kitaran kanssa.

Trubaduuri jutut tehdään aina teräskielisellä, joka on vähän kuin soiva sähkökitara ilman sähköjä ja bändihommat sähkökitaralla, molempia soitetaan plektralla ja seisten.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää käyttää capoa?

Jos vaikka ei teräskielikitaralla sormivoimat vielä riitä puhtaisiin barre-sointuihin. Ja Maustetyttöjen Kaisakin soittaa Rickenbackerin sähkistä capon kanssa.

Capolla on myös kätevä transponoida. Jos biisi on vaikka A-mollissa mutta oma ääni ei taivu niin matalalle, niin laittaa capon ylemmäs ja soittaa sieltä samoilla sointuotteilla kuin vapailta kieliltä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täsmälleen siitä, mitä lapsi itse haluaa soittaa. Me hankittiin 11-vuotiaalle täysikokoinen sähkökitara sirokaulaista mallia, mutta jotkut ostaa saman ikäisille vähän pienempiä nuorisomalleja.

Aina pitäisi olla ihan normaalin kokoinen soitin, ei niillä nuorila pianomestareillakaan mitään lasten pianoja ole, ihan vain vertailuksi, parempi ettei edes harjoittele väärillä mittasuhteilla olevia soittimia.

Vierailija kirjoitti:

Jos bändissä aikoo sillä soittaa, niin suosittelen ainakin teräskielistä kitaraa nailonin sijaan. Akustisen ja elektroakustisen ero on vain se saako sen vahvistimeen suoraan kiinni. Sähkökitara on sitten asia erikseen. Teräskielinen on toki alkuun sormille kova, mutta niin se on kaikille, sormenpäät kovettuu muutamassa viikossa, jolloin se soittaminen muuttuu helpommaksi. Itse aloitin näin. Akustinen kuulostaa aina hyvältä eikä huomio kiinnity mihinkään efekteihin ja soundeihin niin kuin sähkökitaralla helposti käy. Siihen voi sitten aikanaan tutustua kun on perusteet jo hallussa. Tämä on toki vain minun mielipide. 

Juuri näin ja siihen teräskieliseen akustiseen voi laittaa pykälää ohuemmat kielet, niin niitä on hieman kevyempi painaa.

Ja jos bändissä haluaa soittaa, kannattaa aika pian harjoitella sitä seisten soittamista, jolloin sitä otelautaa ei näe ja homma aika paljon vaikeampaa.

Bänditouhuissa, jopa aloitellessa, olisi tärkeä säilyttää katsekontakti bändin muihin jäseniin, ainakin vilkuillen jos ei koko ajan.

ps akustisessa voi käyttää vaikka narua, jonka sitoo sinne viritystappien väliin ja toinen pää tulee kitaran pohjassa olevaan tappiin, joka teräskielisissä aina on

Riippuu mitä musaa kölvi diggailee, mä diggasin Hurriganesia ja sähkökitara oli must. Gibsonin Les Paul toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akustinen ehkä ensimmäiseksi. Muut tulee kalliimmaksi, jos ei sitten kiinnostakaan soittaa. Yamaha c40 on aika perus. Sillä pääsee jo pitkälle. 

Ei, tuo muovikielinen on pahin virhe minkä voi tehdä, siinä on väärän mallinen kaula ja väärät mittasuhteet, eikä sitä soiteta plektarlla eikä seisten, kuten tehdään oikean kitaran kanssa.

Trubaduuri jutut tehdään aina teräskielisellä, joka on vähän kuin soiva sähkökitara ilman sähköjä ja bändihommat sähkökitaralla, molempia soitetaan plektralla ja seisten.

Tässä on kysymys siitä, että 11-vuotias soittelee muutamaa sointua kerhonsa kanssa. Opettaja kyllä kertoo tarkemmat speksit, istutaanko vai seisotaanko. Tässä vaiheessa tärkeintä on, että kitaran soitto ei satu kohtuuttomasti ja ne muutamat soinnut on helppo saada syttymään. Myöhemmin voi sitten valita haluamansa musiikkityylin ja siihen sopivan kitaran, jos harrastus jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täsmälleen siitä, mitä lapsi itse haluaa soittaa. Me hankittiin 11-vuotiaalle täysikokoinen sähkökitara sirokaulaista mallia, mutta jotkut ostaa saman ikäisille vähän pienempiä nuorisomalleja.

Aina pitäisi olla ihan normaalin kokoinen soitin, ei niillä nuorila pianomestareillakaan mitään lasten pianoja ole, ihan vain vertailuksi, parempi ettei edes harjoittele väärillä mittasuhteilla olevia soittimia.

Ei noin. Soitto sujuu aina parhaiten oikean kokoisella soittimella, ja kun tekniikka on kunnossa, on helppoa vaihtaa isompaan. Tämä meidän 11-vuotias soittaa 4/4 kitaralla ja 4/4 viululla, mutta aikaisemmin hän on käynyt suunnilleen kaikki pienet viulukoot läpi. Kitaran ostimme täysikokoisena, koska lapsi oli riittävän iso soittamaan sitä. Muussa tapauksessa olisimme ehdottomasti ostaneet 3/4 kitaran.

Pianot ovat kaikki saman kokoisia siitä syystä, että pianisti harvoin tuo omaa akustista pianoa keikalle mukanaan. Tämä on sikäli kurjaa, koska monet suuret pianosäveltäjät ovat olleet isokätisiä miehiä ja säveltäneet kappaleita, joita pienempi ihminen ei pysty mitenkään soittamaan. Historia kyllä tuntee esimerkiksi 9/10-koskettimiston.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akustinen ehkä ensimmäiseksi. Muut tulee kalliimmaksi, jos ei sitten kiinnostakaan soittaa. Yamaha c40 on aika perus. Sillä pääsee jo pitkälle. 

Ei, tuo muovikielinen on pahin virhe minkä voi tehdä, siinä on väärän mallinen kaula ja väärät mittasuhteet, eikä sitä soiteta plektarlla eikä seisten, kuten tehdään oikean kitaran kanssa.

Trubaduuri jutut tehdään aina teräskielisellä, joka on vähän kuin soiva sähkökitara ilman sähköjä ja bändihommat sähkökitaralla, molempia soitetaan plektralla ja seisten.

Mikäs laki kieltää soittamasta miten ja millä haluaa? Kitarasta päähän tommoselle soittopoliisille. Trubaduurit soittelee luuttua vaikka päällä seisten.

Sellainen kaksikaulainen kitara on hyvä soiton opetteluun.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, kuin tuolla yllä. Alkuun joku akustinen perus-Yamaha, hintaluokka muutama satanen. Sitten jos nappaa ja alkeet hallussa, voi vaihtaa parempaan.

Itseasiassa niitä 3/4 koon kitaroita saa käytettynä muutamalla kympillä. Koska kitaransoiton aloittelijoita on paljon ja kun nuori kasvaa, niin siinä vaiheessa sitten hommataan täysikokoinen kitara. 

Ei se koko vaan miten sitä käyttää

Mahdollisimman hankalaa pitää olla, ja mitä enemmän sattuu niin sen hienompi juttu. Eiku.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä musaa kölvi diggailee, mä diggasin Hurriganesia ja sähkökitara oli must. Gibsonin Les Paul toimii.

Kuka kutsuu 11-vuotiasta tyttöä kölviksi?

Riippuu siitä, mitä on tarkoitus soittaa. Akustisen joka tapauksessa ostaisin ensimmäiseksi, mutta niitäkin eri tyyppisiä, joten sen mukaan mietittävä, mitä sillä on tarkoitus harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä musaa kölvi diggailee, mä diggasin Hurriganesia ja sähkökitara oli must. Gibsonin Les Paul toimii.

Kuka kutsuu 11-vuotiasta tyttöä kölviksi?

Liekö edes kuullut Hurriganesista? Sitä paitsi Get On on tehty sillä levyn kannestakin löytyvällä monsterikitaralla, joka on tehty Fenderin osista eli ei Gibsonilla.

Älkää vaan kertoko tytölle Fenderin acoustasonic-kitaroista. Tulee kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Älkää vaan kertoko tytölle Fenderin acoustasonic-kitaroista. Tulee kalliiksi.

Kaikki on suhteellista. Jos lapselle on tarkoitus ottaa viikottain 45 minuutin yksityistunteja ammattilaiselta, maksaa vuosi soitonopetusta enemmän kuin acoustasonic-kitara. Arvokkain on kuitenkin soittotaito, sitä ei saa millään rahalla.

Miten elektroakustinen kitara? Eli puoliakustinen.