Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Kyllä sen henkilökohtaisen uskon pitäisi näkyä ihmisen myös vl-opin mukaan. Jos ihminen on vuosikymmeniä väkivaltainen perhettään kohtaan (henkinen/fyysinen) tai muuten änkyröi niin, että muilla on vaikeaa niin mikä on silloin henkilökohtaisen uskon tila? Onko sillä merkitystä, että istuu viikoittain seuroissa? Pitää muistaa mitä Raamattu sanoo olevan Hengen hedelmää. Yrittääkö ihminen edes?

Joku saattaa ajatella, että hänellä on oikeus käyttäytyä niin kuin käyttäytyy ja ajattelee silti olevansa uskovainen. Jos kokee ettei aidosti pysty muuttamaan käytöstään niin sillon on varmasti jo parempi esim. erota avioliitosta, ettei aiheuta käytöksellään kärsimystä ja vahinkoa muille. Mikä sitten on mielenterveysongelmien osuus, sekään ei oikeuta muiden huonoon kohteluun vuosikausia. Pitää silti kantaa vastuu käytöksestään ja muiden pitäisi puuttua. Minusta kristitty ihminen ei voi käyttäytyä tietyllä tavalla vuosia, silloin on joku vialla myös uskon kohdalla. Kuuluipa mihin yhteisöön tahansa. Hedelmistään puu tunnetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen henkilökohtaisen uskon pitäisi näkyä ihmisen myös vl-opin mukaan. Jos ihminen on vuosikymmeniä väkivaltainen perhettään kohtaan (henkinen/fyysinen) tai muuten änkyröi niin, että muilla on vaikeaa niin mikä on silloin henkilökohtaisen uskon tila? Onko sillä merkitystä, että istuu viikoittain seuroissa? Pitää muistaa mitä Raamattu sanoo olevan Hengen hedelmää. Yrittääkö ihminen edes?

Joku saattaa ajatella, että hänellä on oikeus käyttäytyä niin kuin käyttäytyy ja ajattelee silti olevansa uskovainen. Jos kokee ettei aidosti pysty muuttamaan käytöstään niin sillon on varmasti jo parempi esim. erota avioliitosta, ettei aiheuta käytöksellään kärsimystä ja vahinkoa muille. Mikä sitten on mielenterveysongelmien osuus, sekään ei oikeuta muiden huonoon kohteluun vuosikausia. Pitää silti kantaa vastuu käytöksestään ja muiden pitäisi puuttua. Minusta kristitty ihminen ei voi käyttäytyä tietyllä tavalla vuosia, silloin on

Väkivaltaa ei kenenkään tarvitse eikä kukaan saa sietää. Sellaisesta suhteesta on oikeus lähteä ja pitää lähteä, tietenkin. Väkivaltaisuuden ja mielenterveydelliset syyt ovat jossakin syvällä eikä niihin löydy aina hoitoa mutta kenenkään perheenjäsenen ei pidä joutua niistä kärsimään. Alkoholismi kuuluu samaan kategoriaan. Näistä kaikista taivaan Isä perheitä varjelkoon!

Silti, armo kuuluu sille huonosti käyttäytyvällekin. Raamatun esimerkkinä meillä on ristinryöväri, joka käsitti uskon viime hetkillä. 



Minulla on kokemusta edellä mainitunlaisista tilanteista tuttavaperheeni kautta. Toisen vanhemmista täytyi muuttaa pois kotoaan, kun alkoi ilmetä väkivaltaisuutta, johon ei löytynyt hoitoa. Perhe ei silti häntä hyljännyt, kun he diagnoosien perusteella ymmärsivät, että hän ei voinut tilanteelleen mitään mutta yhteiselo oli loppuun asti mahdoton ajatus. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen henkilökohtaisen uskon pitäisi näkyä ihmisen myös vl-opin mukaan. Jos ihminen on vuosikymmeniä väkivaltainen perhettään kohtaan (henkinen/fyysinen) tai muuten änkyröi niin, että muilla on vaikeaa niin mikä on silloin henkilökohtaisen uskon tila? Onko sillä merkitystä, että istuu viikoittain seuroissa? Pitää muistaa mitä Raamattu sanoo olevan Hengen hedelmää. Yrittääkö ihminen edes?

Joku saattaa ajatella, että hänellä on oikeus käyttäytyä niin kuin käyttäytyy ja ajattelee silti olevansa uskovainen. Jos kokee ettei aidosti pysty muuttamaan käytöstään niin sillon on varmasti jo parempi esim. erota avioliitosta, ettei aiheuta käytöksellään kärsimystä ja vahinkoa muille. Mikä sitten on mielenterveysongelmien osuus, sekään ei oikeuta muiden huonoon kohteluun vuosikausia. Pitää silti kantaa vastuu käytöksestään ja muiden pitäisi puuttua. Minusta kristitty ihminen ei vo

Tiedän, että asumusero on se vanhoillislestadiolainen ratkaisu, mutta että erota ei voi, oli tilanne sitten mikä tahansa. Mikä on siinä mielessä kummallinen ajatus, että eihän Raamatun aikoina ollut olemassa mitään" avioliittoa"  siinä merkityksessä kuin se nyt käsitetään: on vihkiminen ja eri vihkikaavat, viralliset vihkijät, joilla on vihkimisoikeus, avioliitto väestörekisteriin merkittynä asiana, lainsäädäntö avioerosta ja osituksesta, kummankin oikeus erota (Raamatun aikoina se oli vain mies, joka hylkäsi vaimon)  muut avioliiton oikeudelliset vaikutukset, joita on paljon. 

Tässäkään suhteessa minusta vanhoillislestadiolainen ajattelu ei ole looginen. Puhumattakaan siitä epäinhimillisestä aspektista, että heidän mukaansa uusi avioliitto ei ole missään olosuhteissa mahdollinen. 

Väkivaltaa ei kenenkään tarvitse eikä kukaan saa sietää. Sellaisesta suhteesta on oikeus lähteä ja pitää lähteä.

Tätä ei voi tarpeeksi korostaa, mutta korostan myös, että kenenkään ei tarvitse kenenkään diagnooseja alkaa miettimään tai hakea syytä väkivaltaan mielenterveydellisistä asioista. Väkivalta on rikos, joten ihan samat neuvot pätevät tässä kuin rikoksissa muutoinkin: todistusaineisto talteen (kuvat vammoista, lääkärintodistus) ja siitä pitää tehdä myös rikosilmoitus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen enemmän sitä, miksi sellaset ihmiset haluaa olla vl-yhteisössä, joilla ei ole mitään halua elää kuten kristityn kuuluu. Jos ei halua, niin eikö ole parempi olla esittämättä. Jos kohtelee vaikka perhettään tai puolisoaan jatkuvasti huonosti niin mikä järki esittää uskovaista. Olisi reilusti mitä on. Vielä parempi jos eroaisi ja huolehtisi vaan etäämpää kunnialla lapsistaan. 

 

Yksi syy lienee tässä ja muissakin vl- ketjuissa esiintynyt monen sanoma asia, eli uskotaan että "olemalla tässä porukassa" pääsee taivaaseen. 

Nähdäkseni aika monia ei pohjimmiltaan kiinnosta omakohtainen elävä usko sisimmässä, vaan koetaan riittäväksi, että "kuuluu porukkaan".

Lestadiolainen usko ei perustu porukkaan kuulumiseen. Jos joku niin uskoo, hänen uskonsa on turha

"Sitä olen usein ihmetellyt, että sivulliset näkevät niin paljon vikoja lestadiolaisissa ja heidän uskossaan. Millä te mittaatte heidän uskonsa määrää? Miten te näette heidän sisimpäänsä?"

Tähän voisi vastakysymyksenä kysyä, että miten lestadiolaiset näkevät muiden kristittyjen uskossa niin paljon vikoja, että jopa kutsutte heitä "epäuskoisiksi" tai "uskottomiksi"? Millä mittaatte heidän uskonsa määrää? Miten te näette heidän sisimpäänsä?

"Silti, armo kuuluu sille huonosti käyttäytyvällekin. Raamatun esimerkkinä meillä on ristinryöväri, joka käsitti uskon viime hetkillä."

Armo kuuluu kaikille, mutta ihmisellä pitää olla myös halu tehdä oikein. Tässä käytetään usein sanaa kilvoittelu. Jos haluaa aidosti olla kristitty niin on halu ponnistella ja yrittää. Jos on vakavia ongelmia niin silloin pitää ottaa väliä ihmissuhteisiin. En vaan käsitä sitä miten on mahdollista, että voi olla tilanne, jossa vaikka perheen isä on vuosikymmeniä vahingollinen perhettä kohtaan ja mikään ei muutu, lapsia saattaa silti syntyä yli kymmenen. Oon aikamoisia tapauksia nähnyt, ei mun mielestä enää mahdu kristillisen perhe-elämän määritelmään. Siis se, että käydään viikottain seuroissa eikä ehkäistä ei vielä ole merkki kristillisestä uskosta. Se on täysin henkilökohtainen asia ja kyllä sen pitäisi näkyä ihmisen elämässä esim. siinä miten kohtelee muita ihmisiä. 

"Tähän voisi vastakysymyksenä kysyä, että miten lestadiolaiset näkevät muiden kristittyjen uskossa niin paljon vikoja, että jopa kutsutte heitä "epäuskoisiksi" tai "uskottomiksi"? Millä mittaatte heidän uskonsa määrää? Miten te näette heidän sisimpäänsä?"

Yksi parhaita kysymyksiä, mitä olen tällä palstalla nähnyt ja todella jään odottamaan vastausta, 

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltaa ei kenenkään tarvitse eikä kukaan saa sietää. Sellaisesta suhteesta on oikeus lähteä ja pitää lähteä.

 

Tätä ei voi tarpeeksi korostaa, mutta korostan myös, että kenenkään ei tarvitse kenenkään diagnooseja alkaa miettimään tai hakea syytä väkivaltaan mielenterveydellisistä asioista. Väkivalta on rikos, joten ihan samat neuvot pätevät tässä kuin rikoksissa muutoinkin: todistusaineisto talteen (kuvat vammoista, lääkärintodistus) ja siitä pitää tehdä myös rikosilmoitus. 

Vl-liikkeessä on niin voimakas anteeksiannon periaate, että se joskus hämärtää mikä on hyväksyttävää ja mikä ei ja mikä kuuluisi hoitaa muutenkin kuin anteeksiannolla. Anteeksianto sinänsä hyvä, mutta joku saattaa ajatella vuosia vaikka väkivaltaisen puolison kohdalla, että pitää vaan antaa aina anteeksi. Ihmissuhde voi muutenkin olla hyvin vahingollinen ja satuttava vaikka siinä ei olisi fyysistä väkivaltaa, silloinkaan anteeksianto ei riitä. Jotkut saattaa jopa ajatella, että ei tarvitse edes yrittää muuttaa omaa käytöstään, pyytää vaan aina anteeksi. Asiat vääristyy pahasti.

Ei voi olla totta. Kirjoitin elämässään liikkeen jättäneestä kukoistavasta naisesta, niin sepä onkin jo poistettu. 

Heikko on uskonne, todella heikko, jos moinen tarina pelottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltaa ei kenenkään tarvitse eikä kukaan saa sietää. Sellaisesta suhteesta on oikeus lähteä ja pitää lähteä.

 

Tätä ei voi tarpeeksi korostaa, mutta korostan myös, että kenenkään ei tarvitse kenenkään diagnooseja alkaa miettimään tai hakea syytä väkivaltaan mielenterveydellisistä asioista. Väkivalta on rikos, joten ihan samat neuvot pätevät tässä kuin rikoksissa muutoinkin: todistusaineisto talteen (kuvat vammoista, lääkärintodistus) ja siitä pitää tehdä myös rikosilmoitus. 

Vl-liikkeessä on niin voimakas anteeksiannon periaate, että se joskus hämärtää mikä on hyväksyttävää ja mikä ei ja mikä kuuluisi hoitaa muutenkin kuin anteeksiannolla. Anteeksianto sinänsä hyvä, mutta joku saattaa ajatella vuosia vaikka väkivaltaisen puolison kohdalla, että pitää vaan antaa aina anteeksi. Ihmissuhde voi muutenkin olla hyvin vahin

Tämä juuri huolettaa näissä väkivaltatapauksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltaa ei kenenkään tarvitse eikä kukaan saa sietää. Sellaisesta suhteesta on oikeus lähteä ja pitää lähteä.

 

Tätä ei voi tarpeeksi korostaa, mutta korostan myös, että kenenkään ei tarvitse kenenkään diagnooseja alkaa miettimään tai hakea syytä väkivaltaan mielenterveydellisistä asioista. Väkivalta on rikos, joten ihan samat neuvot pätevät tässä kuin rikoksissa muutoinkin: todistusaineisto talteen (kuvat vammoista, lääkärintodistus) ja siitä pitää tehdä myös rikosilmoitus. 

Vl-liikkeessä on niin voimakas anteeksiannon periaate, että se joskus hämärtää mikä on hyväksyttävää ja mikä ei ja mikä kuuluisi hoitaa muutenkin kuin anteeksiannolla. Anteeksianto sinänsä hyvä, mutta joku saattaa ajatella vuosia vaikka väkivaltaisen puolison kohdalla, että pitää vaan antaa aina anteeksi. Ihmissuhde voi muutenkin olla hyvin vahin

Ei tarvitse ajatella väkivaltaisen puolison kohdalla, että pitää antaa anteeksi ja jäädä pieksettäväksi. Ei kukaan niin opeta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen enemmän sitä, miksi sellaset ihmiset haluaa olla vl-yhteisössä, joilla ei ole mitään halua elää kuten kristityn kuuluu. Jos ei halua, niin eikö ole parempi olla esittämättä. Jos kohtelee vaikka perhettään tai puolisoaan jatkuvasti huonosti niin mikä järki esittää uskovaista. Olisi reilusti mitä on. Vielä parempi jos eroaisi ja huolehtisi vaan etäämpää kunnialla lapsistaan. 

 

Yksi syy lienee tässä ja muissakin vl- ketjuissa esiintynyt monen sanoma asia, eli uskotaan että "olemalla tässä porukassa" pääsee taivaaseen. 

Nähdäkseni aika monia ei pohjimmiltaan kiinnosta omakohtainen elävä usko sisimmässä, vaan koetaan riittäväksi, että "kuuluu porukkaan".

Lestadiolainen usko ei perustu porukkaan kuulu

On helppo ohittaa esitetyt kysymykset esittämällä vastakysymyksiä. Tälläkin palstalla toistuvasti tulee kommenteissa esille, kuinka lestadiolainen usko on heikko / väärä / sääntöihin sidottu / tapauskoa / ei mitään oikeaa uskoa jne. jne. Tälläkin sivulla näkyy olevan kommentti heikosta uskosta, kun joku kommentti on poistettu. Mistä voi tietää, kuka kommentin on poistattanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltaa ei kenenkään tarvitse eikä kukaan saa sietää. Sellaisesta suhteesta on oikeus lähteä ja pitää lähteä.

 

Tätä ei voi tarpeeksi korostaa, mutta korostan myös, että kenenkään ei tarvitse kenenkään diagnooseja alkaa miettimään tai hakea syytä väkivaltaan mielenterveydellisistä asioista. Väkivalta on rikos, joten ihan samat neuvot pätevät tässä kuin rikoksissa muutoinkin: todistusaineisto talteen (kuvat vammoista, lääkärintodistus) ja siitä pitää tehdä myös rikosilmoitus. 

Vl-liikkeessä on niin voimakas anteeksiannon periaate, että se joskus hämärtää mikä on hyväksyttävää ja mikä ei ja mikä kuuluisi hoitaa muutenkin kuin anteeksiannolla. Anteeksianto sinänsä hyvä, mutta joku saattaa ajatella vuosia vaikka väkivaltaisen puolison kohdalla, että pitää vaan antaa aina

Ei tarvitse ajatella väkivaltaisen puolison kohdalla, että pitää antaa anteeksi ja jäädä pieksettäväksi. Ei kukaan niin opeta. 

 

Et tiedä mistä puhut. Anteeksiannon vaatimus on vl-liikkeessä hyvin hyvin vahva. Nykyään asiat on jo terveemmällä tolalla, mutta tietynlaisiin ongelmiin on suurentunut riski tuon "anna anteeksi"-ajattelun takia. Ihmissuhteissa voi olla hyvin epätervettä käytöstä. Sitten kun yhdistetään miten vaikea on erota. Normaalissa parisuhteessa jokainen joutuu ponnistelemaan, koska tietää, että lopulta toinen lähtee jos käyttäytyy huonosti. Sitten kun sanotaan ettei saa erota lähes missään tilanteessa ja pitää vaan aina antaa anteeksi niin se mahdollistaa lähes minkä tahansa käytöksen.

Eronneet parit eroaa muuten myös juridisesti lopulta, se on käytännön syistä lähes pakollista, koska lain silmissä avioliitolla on tiettyjä vaikutuksia moniin asioihin. Pelkkä asumusero ei ole siis todellinen vaihtoehto, korkeintaan aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Eronneet parit eroaa muuten myös juridisesti lopulta, se on käytännön syistä lähes pakollista, koska lain silmissä avioliitolla on tiettyjä vaikutuksia moniin asioihin. Pelkkä asumusero ei ole siis todellinen vaihtoehto, korkeintaan aluksi.

Kyllä pariskunta voi elää pelkässä asumuserossa vaikka lopun ikänsä. Ei kukaan todellakaan pakota avioeroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronneet parit eroaa muuten myös juridisesti lopulta, se on käytännön syistä lähes pakollista, koska lain silmissä avioliitolla on tiettyjä vaikutuksia moniin asioihin. Pelkkä asumusero ei ole siis todellinen vaihtoehto, korkeintaan aluksi.

Kyllä pariskunta voi elää pelkässä asumuserossa vaikka lopun ikänsä. Ei kukaan todellakaan pakota avioeroon.

En tiedä yhtäkään paria, joka olisi pelkässä asumuserossa. Kyllä se juridinen ero jossain vaiheessa haetaan, jommankumman toimesta jos ei yhdessä tuumin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronneet parit eroaa muuten myös juridisesti lopulta, se on käytännön syistä lähes pakollista, koska lain silmissä avioliitolla on tiettyjä vaikutuksia moniin asioihin. Pelkkä asumusero ei ole siis todellinen vaihtoehto, korkeintaan aluksi.

Kyllä pariskunta voi elää pelkässä asumuserossa vaikka lopun ikänsä. Ei kukaan todellakaan pakota avioeroon.

En tiedä yhtäkään paria, joka olisi pelkässä asumuserossa. Kyllä se juridinen ero jossain vaiheessa haetaan, jommankumman toimesta jos ei yhdessä tuumin.

Vaikka sinä et tietäisi, se ei tarkoita etteikö tällaisia pareja olisi. Esimerkiksi uskovaisten joukossa on heitä, jotka asuvat erillään, mutta ovat naimisissa keskenään. Mikään laki ei vaadi avioeroa erillään asuville.

Jumalaa lähemmäs näyttää vievän autosimulaattorit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronneet parit eroaa muuten myös juridisesti lopulta, se on käytännön syistä lähes pakollista, koska lain silmissä avioliitolla on tiettyjä vaikutuksia moniin asioihin. Pelkkä asumusero ei ole siis todellinen vaihtoehto, korkeintaan aluksi.

Kyllä pariskunta voi elää pelkässä asumuserossa vaikka lopun ikänsä. Ei kukaan todellakaan pakota avioeroon.

En tiedä yhtäkään paria, joka olisi pelkässä asumuserossa. Kyllä se juridinen ero jossain vaiheessa haetaan, jommankumman toimesta jos ei yhdessä tuumin.

Vaikka sinä et tietäisi, se ei tarkoita etteikö tällaisia pareja olisi. Esimerkiksi uskovaisten joukossa on heitä, jotka asuvat erillään, mutta ovat naimisissa keskenään. Mikään laki ei vaadi avioeroa erillään asuville.

Tarkotin nimenomaan näissä piireissä, kaikki, jotka tiedän eronneen on eronneet myös juridisesti. Ei se pakollista ole mutta vaikuttaa niin moniin asioihin, että tapahtuu käytännössä lähes kaikkien kohdalla.

"Tähän voisi vastakysymyksenä kysyä, että miten lestadiolaiset näkevät muiden kristittyjen uskossa niin paljon vikoja, että jopa kutsutte heitä "epäuskoisiksi" tai "uskottomiksi"? Millä mittaatte heidän uskonsa määrää? Miten te näette heidän sisimpäänsä?"

Minäkin odottelen vastausta tähän kysymykseen.