Oletko mennyt synnyttämään yksin?

Apllä kaksi kivuliasta synnytystä takana.



Nyt pitäisi sitten synnyttää kolmas yksin, koska siippa ulkomailla työkemennuksella.



Pikkasen emmityttää koska olen sellaista kipua panikoivaa sorttia.

Mitään ulkopuolista tukihenkilöä en kuitenkaan haluasi pyytää kun on kuitenkin niin intiimi tilanne

Esikoisen syntyessä olin sairaalassa klo 22-15 yksin. Klo 15 sitten saapui äitini paikalle ja vauva syntyi lopulta klo 17:30. Kuopuksen kohdalla menin myös sairaalaan yksin, mutta muutaman tunnin päästä tätini tuli sairaalaan, oli juuri lähdössä pois, kun tuntui, että taas venähtää tosi pitkäksi synnytys ja olisi tullut aamulla uudestaan ja silloin multa menikin vedet ja lapsi syntyi tunnissa sen jälkeen.



Että aina ollut joku paikalla suurimmassa rytäkässä.

Mies ehti mukaan viimeiseen 2 tuntiin. Synnytys kesti yhteensä noin 10 tuntia. Ihan hyvin se meni yksinkin ainakin siihen asti, kätilö kysyi haluanko että hän on huoneessa koko ajan, mutta koin että osaan paremmin rentoutua yksinäni, ja tosiaan ne 8 tuntia pärjäilin ihan kivasti. En tiennyt että mies tulisi mukaan, mutta mukava yllätys se sitten loppujen lopuksi oli. Synnytyksen loppu oli tosi kivulias ja hankala, joten en tiedä miten se olisi mennyt yksin.

Kolmannen lapsen synnytin yksin. Ei paha kokemus. Sieltä se samalla tavalla tuli kuin muutkin. Olisi sitten ollut läsnä kuka tahansa. Olen synnyttänyt isän läsnä ollessa ja ystävän. Aika yksin siinä on jokainen kun kovasti sattuu ja muksu ulos pitäisi saada.



Kokemus oli ehkä intiimimpi, sain rauhassa tutustua vauvaan. Isä pääsi paikalle seuraavana päivänä. Ja hyvä isä tytär suhde on syntynyt.

Ystäväni kyyditsi minut sairaalan pihaan, mutta muuten olin yksin. Mun mielestä oikein positiivinen kokemus. Mutta olenkin ennemmin sitä tyyppiä, että tiukan paikan tullen pitää saada olla yksin ja rauhassa. Olisin varmaan ärsyyntynyt seuramiehistä... ;) Kätilöistä oli seuraa just sen minkä tartti, ja apua sai aina pyytäessä.

ja odotin esikoista. Bussilla yksin menin kättärille ja sain ihanan pojan.

Noista ensimmäinen kerta meni hyvin. toinen kerta sit huonommin ja sillon kyl kaipas miestä vierelle. Ja minusta ollu kaikista pahin vaihe olla yksin on silloin kun vauva jo syntynyt ja saa sen siihen mahan päälle. Ei ole ketään jakamassa sitä onnea. Vaikka molemmilla kerroilla olen siinä vaiheessa miehelle soittanut.