Lue keskustelun säännöt.
Leikkauksen jälkeen
06.12.2024 |
Mitä muistatte? Minä en muista kaikkea.
Tämä on se tapaus, jossa on mukana se IHANA MIEShoitaja, josta olen aiemmin kertonut. Tämä tarina ei nyt varsinaisesti kerro hänestä, joten tiukkikset rauhoittukaa.
Leikkaukseni kesti neljä tuntia ja heräämössä olin parisen tuntia. Sitten tämä ihana mieshoitaja tuli hakemaan mut osastolle yhdeksi yöksi. Muistan jotain matkalta, kun hän kärräsi mua sillä sairaalapedillä ja muistan, kun tultiin osastolle, mutta en esim. sitä, kun hän vei minut huoneeseeni. Seuraava muistikuva on, kun hän nojaa ikkunaan ja puhellaan niitä näitä. Muutenkin muistan vain ne lukuisat kerrat, kun hän oli sen illan aikana huoneessani, mutta paljon on pimennossa. Kysynkin, miten paljon leikkauksessa annetaan lääkkeitä ja mitä lääkkeitä ja kauanko niiden vaikutus kestää? Kipua en tuntenut ollenkaan (johtuiko sitten siitä, että olin niin hurmiossa hänestä???) siis mahtoiko olla vielä leikkauksen jälkeistä kipulääkettä veressä? Kertokaa te, jotka ammattinne puolesta tiedätte asiasta jotain.
Kommentit (8)
Omasta leikkauksestani muistan kun hoitaja pyysi laskemaan, aloitin ja sitten heräsin heräämössä leikkauksen jälkeen. Noin 10 min kuluttua kärrättiin osastolle ja sain napin josta painaa jos täytyy käydä vessassa. Kävin vessassa avustettuna. Sitten minua kävelytettiin käytävällä ja parin tunnin päästä pääsin lähtemään kotiin. Missään euforiassa en leijunut missään vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on nyt leikkauksesta viikko ja kaikki leikkauksen jälkeiset tapahtumat eivät ole palautuneet mieleen. Leikkauksen jälkeen heräsin heräämössä (siellä kävin hoitajan avustuksella vessassa ja kirurgi kävi katsomassa haavat ja sanoi, että leikkaus meni hyvin), josta kahden tunnin päästä osastolle ja seuraavana päivänä kotiin. Paljon kuitenkin jäi osastolla olemisesta pimentoon. Ajattelin, että en kai ole kovin paljon "leperrellyt" sille ihanalle MIEShoitajalle. Hymyssä suin aina tuli ja usein, vaikka en kertaakaan kutsunutkaan.
Muistan ensimmäisestä leikkauksestani lapsena, miten "heräsin" ihan virkeänä mutta en pystynyt liikkumaan tai avaamaan silmiäni. Kuulin vanhempani jutustelevan vieressä ja isäni siinä ääneen ihmetteli että miten ei vielä ole herännyt, kuuleekohan meitä. Meinasi ihan paniikki tulla kun ajattelin olevani halvaantunut tai jotain.
Aikuisiällä tehdystä muistan vain heränneeni todella tokkoruisena ja janoisena, ja hämärästi sen, kun siirsivät minut omaan huoneeseeni. Aika huteria ovat muistikuvat, kymmenisen vuotta aikaa tästä viimeisimmästäkin.
Muistan kaiken. Anestesialääkäri sanoi, että nyt tulee lääke ja toivotteli hyviä unia. Kiitin ja nukahdin varmaan parissa sekunnissa sen jälkeen.
Heräsin, kun mua työnnettiin leikkaussalista heräämöön. Hoitaja sanoi kovaan ääneen mun nimen ja kysyi näinkö hyviä unia.
Säpsähdin hereille ja naurahdin, koska olin unissani tehnyt töitä. Vastasin nähneeni työunia. Täytin jotain excel-taulukkoa. Yritin matkalla työntää peittoa pois, kun oli kuuma. Sain heräämössä heti kylmäpussit ja kipulääkettä tippaan.
Heräämössä torkahtelin vielä, mutta muistan sieltäkin kaiken. Olin huolissani viereisen sängyn vanhuksesta. Hän näytti niin hauraalta niissä letkuissa. Iho oli niin ohuen näköinen, että teki kipeää pelkkä ajatus kanyyleista.
Kotiin lähtiessä hoitaja kertoi, että on normaalia mikäli muisti menee myöhemmin. Johtuu kuulemma jotenkin anestesialääkkeestä. Vaikutukset vaihtelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää leikkauksen jälkeisiä kokemuksia.
Up