Lue keskustelun säännöt.
Mihin katosi minun kiltti poikani? Äidin tuskaa..
23.02.2007 |
Vielä sunnuntaina poikani oli mukava opiskelijapoika. Auttavainen ja rakastettava.
Tänään hänet on vangittu epäiltynä murhan yrityksestä, varkaudesta ja vapaudenriistosta.
Mitä helvettiä tässä nyt tapahtui?? Minä en käsitä. Minun lapseni katosi johonkin aivan yhtäkkiä ja tilalle tuli hirviö joka yrittää tapaa.
Tuskaa sisälläni ei voi kukaan käsittää. Olisi tappanut vaikka itsensä, sen jotenkin voisi sulattaa ja elää asian kanssa. Mutta tämä on niin kauhea, niin valtava asia että minun kykyni selviytyä eivät riitä. En edes osaa käsitellä asiaa.
Kommentit (22)
Yritä hakea apua itsellesi. Paljon voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pojalleni kävi hieman samalla tavalla. Hän muutti Helsinkiin ja se kaupunki tuhosi poikani. Siellä alkoivat hänen ongelmansa. Olisiko sinun pojalla jotain tällaista syytä tuohon käyttäytymiseen? Onko hän tutustunut viime aikoina uusiin ihmisiin jotka kenties ovatkin olleet laitapuolen kulkijoita? Pojallani tämä käytös alkoi muuton jälkeen kun hänen elämäänsä ilmaantuivat uudet pahat ihmiset.
oman tiensä valinnut. Et ole hänen valintoja voinut hänen puolestaan tehdä, etkä voi hänen puolestaan elää. Itselläni on kolme lasta, ja olen ajatellut tuota, että mitä jos joku heistä tekisi jotain ikävää - taannoin oli tv:ssä äiti, jonka poika oli vangittu murhasta. Äidin tuska oli käsin kosketeltavissa.
Tuskaa saat ja joudut tuntemaan, mutta päällimmäisen vastuun ottaa poikasi.
Jaksamista!
Tulisen mustasukkainen. Tätä tyttöä syytetään yllytyksestä murhaan. Kolmiodraamasta tässä kai muka on kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mitä sinulle/ teille on tapahtunut, on varmaan jokaisen äidin painajainen.
Otan osaa ja voimia sinulle/ teille!
Älä jää yksin, hae keskustelu/ kriisiapua!
Hae apua itsellesi, tuollaista surua on vaikea kohdata yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuinka rakastaisi ja ohjaisi niin lapsetkin kasvaa ja tekee virheitä. Jotkut pieniä ja jotkut suuria ja hirveitä. Missä vaiheessa se pieni nyytti joka nostettiin synnytyksessä vatsan päälle ja jonka öitä on valvonut ja kolhuilta suojannut muuttuu vieraaksi?
Voimia ap.
Mitä tein väärin, mitä ei olisi pitänyt tehdä jne.
Kasvatinko minä tappajan?
Jaksan ainoastaan mieheni ja kuopuksen takia. He tarvitsevat minua.
Suuret kiitokset tuestanne. Vaikka itkua on riittänyt päiväkausia, saavat lohdutuksen sananne kyyneleet vierimään. Tuntuu hyvältä ettette suoraa tuomitse minua äitinä, vaikka lapseni onkin nyt sellainen. Kiitos teille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne ei sieltä tarjoa sulle yhtään mitään
rikoksen tekijöiden omaisille on omia yhdistyksiä, hakeudu sinne
Hanki itsellesi apua. Tuollaista on kovin vaikea kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme tänään tyhjentämässä poikani opiskelija-asunnon. Pakkasin poikani elämän varastoon ja pesin veriset vaatteet, jotka sain poliisilaitokselta. Kammottava päivä. Olin jo jollain lailla rauhoittunut ja aloittanut hyväksymään asian, mutta epätoivo puskee taas pintaan kun pojan vaatteita on kylpyhuone täynnä, kuivumassa ja odottamassa pesua.
Ei tule lapseni enää kotiin. Sitten kun tulee, on hän varmaan eri ihminen. Todennäköisesti viettää ainakin pari vuotta vankilassa ja hirvittää se että millaiseksi hän siellä muuttuu.
Veristen vaatteiden lisäksi kauheinta oli kerätä pojan opiskelutavaroita. Mitä minä noille mapeille teen? Tuskin niitä enää tarvitsee, mutta en raski roskiinkaan nakata, toisen huolella tekemiä muistiinpanoja.
Ei tätä tahdo jaksaa millään.
mulle jäi traumoja, kun äiti sanoi usein, etä minne se kiltti mari on mennyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon mies sentään laittoi hengiltä toisen ja istui siitä vain 1,5 v vaikka ennestään oli muitakin rötöksiä tilillään. Pääsi pois ja ei mennyt kuin pari kk niin taas yritti tappaa jonkun. Nyt tulikin pidempi kakku.
Minäkin olen tosi pahoillani puolestasi, ja haluan toivottaa voimia vaikeina aikoina. En keksi mitään fiksua sanottavaa =( Rukoilen sinun, perheesi ja poikasi puolesta.
no, jos jotain positiivista tästä yrittää kaivaa, niin se jäi sentään " vain" yritykseksi... ehkä poikasi vielä pystyy kääntämään elämänsä suunnan, jospa tarvittiin tällainen välikohtaus..?
luuletko, että jaksat vielä olla poikasi tukena..? ja katsoa, josko oma kiltti poikasi löytyy sieltä jostain...
voimia teille!
Myös vankilasta käsin voi opiskella. Toivottavasti poikasi käyttää sen mahdollisuuden. Välttämättä elämä ei hänen kohdallaan ole ohi, vaikka nyt siltä tuntuukin.
Ystäväni on tappanut, mutta elää tekonsa sovitettuaan " normaalia" elämää. Toivotan sinulle jaksamista ja anteeksiantoa.
Minun äidilleni on käynyt samallailla kuin sinulle! Minä olin se lapsi!
Älä vaivu epätoivoon! Älä hylkää lastasi tällä hetkellä!
Todennäköisesti hän ei ole hirviöksi muuttunut psykopaatti, vaan kenties juuri nyt tarvitsee sinua eniten!
Ehkä laspesi on vain ajatunut väärään seuraan! Tyhmyys tarttuu, aina ei ole järki mukana, vaikka sydän olisikin paikallaan...
Rakasta lastasi eniten silloin kun hän sen vähiten ansaitsee!!!
Laitan siis opiskelutavaratkin varastoon. Saapahan sitten joskus itse ratkaista mitä niille tekee.
On se vaan kirjoittamisella suuri voima. Vaikka olen asiaa jauhanut läheisieni kanssa edestakaisin, niin silti tämä jotenkin kirkastaa ajatuksia paremmin. Ja se kun teiltä saa vielä kommenttia, niin sen enemmän. Ei tätä minun tuskaani voi ymmärtää kukaan niin hyvin kuin toinen äiti, luulisin.
Onneksi tosiaan kaikki osapuolet ovat hengissä. Ja kun pojan vielä saisi ajattelemaan itseään, eikä tyttöystäväänsä. Hänen ainut huolensa tuntuu olevan tytön hyvinvointi. Ilman tätä tyttöä ei oltaisi tässä... Helppohan se on toisen lapsen niskoille kaataa syyt, tiedän. En millään kiistä poikani syyllisyyttä, mutta ilman tytön yllyttämistä näin ei olisi käynyt. Vaikka mitä se auttaa jossitella, tehty mikä tehty.
Kiitos taas tuestanne.
ap
Noin järkyttävää asiaa ei kukaan pysty yksin käsittelemään :-(
Paljon voimia sinulle!