Lasten ja nuorten oireilu, onko selitystä etsittävä "koti-äitiyden" alasajosta?

Johtuu siitä että valtio ja synnyttäjät vieraannuttavat lapsia iseistään.

Kyllä. Kotiäideille pitää maksaa suomalaisten keskipalkan verran, eläkkeen pitää kertyä sekä tietenkin lomien.

Mikä kotiäitiyden alasajo? Olen syntynyt 60-luvulla, äidilläni oli 3kk äitiyslomaa, minkä jälkeen hän palasi töihin. Meillä oli lastenhoitajatyttöjä välillä, mutta oltiin paljon myös veljen kanssa kahdestaan. Normaaleja ihmisiä meistä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että valtio ja synnyttäjät vieraannuttavat lapsia iseistään.

Ja just ne kaikkein omistautuvimmat isät vieraannutetaan, niinkö? Ne, jotka ovat pitäneet täydet vanhempainvapaat, kannelleet yöt koliikista kärsivää lasta, istuneet tuntikausia tihkusateessakin hiekkalaatikon reunalla ja jotka kysellessä tietävät tarkkaan oman lapsen asiat. Sitten seuraa kysymys, että miksi? Tuollaiset miehet ovat kullanarvoisia puolisoina.

Ap on niin totaalisen historiasta tietämätön uuvatti, että hävettää.

70-80-luvulla lapset laitettiin päiväkotiin aiemmin kuin nyt eikä kotiäitiys ole Suomessa koskaan ollut yleistä. Turha haikailla sellaiseen menneisyyteen, jota ei ole koskaan ollutkaan. 

Kaverivanhemmuus. Ei haluta kasvattaa. Ei kestetä lasten kiukkua ja vastustusta. Jo 5 vuotiaat on puhelimella yötä päivää, kun vanhemmat ei kestä sitä huutoa, kun yrittää ottaa puhelimen pois. Annetaan vsin olla. Murrosiässä turha rajata mitään. Lapsi tietää, että huudolla saa kaiken periksi. Lapset tekee mitä huvittas.

Vanhemmat osaa sanoa kyllä "ei", mutta kun lapsi ei tottele niin ovat kädettömiä. Ei sillä kiellolla ole mitään merkitystä lapselle. Vanhemnat ei osaa vaatia. Lapset eivät kestä vaatimuksia. Alisuoriudutasn koulussa ja kotona 

Tämä on ongelma, se on sanomattakin selvää. Mutta ei länsimaiseen kulttuuriin enää lasten kotona hoito ole mahdollista kustannus- ja kulttuurisista syistä. 

Ei eläimetkään heitä pentujaan muiden hoiviin imetysaikana. 

Paska diili kotiinjäävälle osapuolelle. Harvemmasta miehestä saatikka naisesta on provideriksi tai edes perinteiseksi perheen päässä toisen ollessa kotona. 

Ongelma on enemminkin se, että lapsille ei ole asetettu rajoja. Vanhemmat eivät kestä lasten itkua tai pahaa mieltä, joten taipuvat aivan kaikkeen mitä lapsi saattaa keksiä. Normaaliin kehitykseen kuuluu rajojen kokeilu, mutta jos niitä ei alusta alkaen ole niin jää vanhempien välittämisen suuri osa-alue kokonaan kokematta.

En tiedä siitä, riippuu hoitajasta, mutta lapsilla ja nuorilla on paljon enemmän paineita nykyisin koulusta, harrastuksista ja sosiaalisista suhteista.  Etenkin murrosiän kynnyksellä siinä 11- vuotiaana, voi yllättää kun yhtäkkiä paljastuukin miten voimakkaasti se oma lapsi tuntee paineita, ulkopuolisiutta tai huonoutta -  mikä ei näy ulospäin! 

Lapsissa näkyy oireet ongelmista, mitä yhteiskunta tuottaa!