Lue keskustelun säännöt.
isä ja tytär
23.02.2007 |
Miten pitäisi suhtautua kun avomieheni tytär 8v tulee isänsä luokse tapaamisiin niin se roikkuu isässään kiinni koko ajan istuu sylissä tai roikkuu puntissa ja lässyttää isälleen vauvakielellä. Miehelleni en hirveästi viitsi asiasta mainita kun se on hänestä ihan normaalia. Ja toki sen ikäinenkin lapsi syliä kaipaa mutta olisi tietty kiva käydä joskus aikuisten keskustelua tai istua rauhassa sohvalla ilman että että se " iso vauva" nyhjää siinä kaiken aikaa. Itselläni on kuitenkin 3 lasta ja he viihtyvät ihan hyvin leikeissään. Ja täällä tällä tytöllä on kuitenkin seuraa muista lapsista ja oma vanhin tyttäreni on hänen kanssaan lähes samanikäinen. silloin kun tytär ei ole täällä on mieheni usein ottaa kainaloon ja pussailee ja tyttären täällä ollessa pitää selkeän etäisyyden minuun. Toki he tarvitsevat myös yhteistä aikaa ja hyvä että heillä on läheinen suhde mutta minun mielestä koko kuvio menee aina ihan uusiksi kun tytär tänne saapuu ja kaikki tehdään hänen mielen mukaan ja lähes aina isä ja tytär tekee jotain/lähtee kahdestaan jonnekin ja minä vietän aikaa yksin omien lasten kanssa.
Kommentit (16)
Varmaan lapselle kurjaa, että muut lapset saavat olla hänen isänsä kanssa enemmän kuin hän itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsesi tapaavat biologista isäänsä, haluaisitko miehen asettavan uuden puolisonsa lastensa edelle?
sun rakkaudesta. Eiköhän ne sun lapset saa nauttia miehesi seurasta arkisin ihan tarpeeksi, ihan reilua, että silloin kun etä-lapsi vierailee hän saa myös omaa aikaa vanhempansa kanssa. Ei tosiaan se vierailun päätarkoitus ole, että tyttö leikkis sun lasten kanssa vaan se, että saa luotua isäänsä läheisen suhteen.
enkä voi ihmetellä taas kun, että etkö tajua että etäisää on lapsella ikävä? Miksei miehesi näe lastaan useammin? Huomionhalua ja ikäväähän tuo on.
Tuollaisia ajatuksia voisi jotenkin ymmärtää lapsettomilta, mutta että kolmen lapsen äiti puhuu noin ja asettaa omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle? Mistä näitä sikiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen entinen elämä on nyt takana ja hän on vain sinun?
jos ei muuta sanottavaa ole ku " mistä näitä sikiää" yms niin vois olla hiljaa.
Meillä on hiukan samaa havaittavissa, miehen lapsi vaatii miehen huomion TÄYSIN meillä ollessa. Puhuu päälle, seuraa joka paikkaan jne (ikää enemmän ku ap:n tapauksessa)
Ihan ymmärrettävää koska tulee tapaamaan isäänsä, mut ei koko vkoloppua voi olla puhumatta toiselle aikuiselle.
Lähinnä jännittää se et mitä sit ku meidän yhteinen lapsi alkaa kans vaatimaan isän huomioo oli " vieraita" paikalla tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi siis olettaa, että hän esim. ulos lähtiessään ottaa mukaansa joko kaikki lapset tai sitten ei ketään. Huomioiko miehesi perheenne muita lapsia lainkaan silloin, kun etälapsi tulee teille?
Äitipuoliltahan odotetaan ehdottoman tasapuolista suhtautumista ja rakkautta kaikkiin lapsiin, jotta olisivat edes jotakuinkin kelvollisia äitipuolen rooliin, joten sitä samaahan sopii kai odottaa isäpuolilta.
Kyllä tuo ap kuulostaa uskomattomalta. Te, joilla vastaavanlainen tilanne on, miten haluatte lastenne biologisen isän omia lapsianne kohtelevan? Kun he menevät isänsä luo, onko teille ja lapsillenne tärkeintä, että isä pitää teille vieraan naisen ja hänen lapsensa tyytyväisinä oman lapsensa unohtaen? Joku kultainen keskitiehän joka uusioperheen on löydettävä, mutta ei se voi mennä esimerkiksi ap:n tapauksessa aikuisen ihmisen ehdoilla. Ja eri ikäisillä lapsilla kestää eri aikoja toipua vanhempien erosta ja/tai uusien ihmisten tulosta elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... noh, kyllähän tuo on sellaista käytöstä joka miehen pitäisi ohjata ihan normaalin perhe-elämän suuntaan. Joka toinen viikonloppu ei voi seuraavat kymmenen olla tuollaista kun siinä on koko muukin perhe samalla. Miehellä on tietysti ikävä ja huono omatunto ja siksi hän antaa pallotella itseään. " normaali" -tilanteessa nämä samat äidit sanoisivat että kyllä tuon ikäisellä pitäisi olla jo jotain sosiaalisia taitoja.
Nyt kaikki sanoo käytännössä että hänen ei tarvitse hyväksyä uutta tilannetta! Uusi tilanne on se että eivät he isän kanssa ole maailmassa kahden, isällä on uusi perhe johon kuuluu monta ihmistä. He voivat ottaa kahdenkeskisiä hetkiä ja juttuja niin kuin vanhemmat kaikkien lasten kanssa välillä tekee. Mutta ei lapsi saa määrätä miten koko viikonloppu sujuu!
Miehelle kun sanoo tästä niin hänhän on asialle sokea, sen syyllisyytensä ja ikävänsäkin takia. Ikävä vaan että häntä ja etälapsia pitää silti yrittää pitää ruuassa ja saada nukkumaan ja yrittää siinä SIVUSSA elää omaa ihan normaalia elämäänsäkin. Ei ole kenenkään etu että uusperheen elämä ei löydä normaalia rutiiniaan, ei sen etälapsenkaan.
kaksi viikkoa ja katso, roikkuvatko puntissasi vai kiinnostaako vieras leikkiseura enemmän. Jos jälkimmäinen, olisin kyllä syvästi huolissani suhteestanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tuntuu että tyttö tulee katsomaan minua eikä isäänsä...
No mutta kyllä he jonkin verran aikaa myös yhdessä viettävät.
Toisaalta meillä on yhteinen 7 vuotias myös että aika paljon kyllä viihtyvät lapset yhdessä ja toisiaan heillä on ikävä ehkä enemmän mitä tytöllä isää... Kai se on tuossa iässä sitten kun kaverit alkaa olla tärkeempiä.
Mutta tuota läsyttämistä en kyllä sietäisi ja minä siitä kyllä sanoisin. Meillä on niin että samat säännöt pätevät kaikkiin lapsiin silloin kun meillä ollaan.
Olen aina ajatellut että minä olen ilkeä äitipuoli kun välillä tuntuu siltä että menee hermot siihen kun tuo tyttö meille tulee mutta en tosiaan tunnu olevan, kyllä noita näyttää olevan pahempiakin.
Ja toisaalta koko ajan menee paremmin ja paremmin kyllä ollaan tytön kanssa joksu otettu aika tavalla yhteen ja hän on koitellut varsinkin minun kanssani rajoja ja isälleen ollut kuin enkeli... mutta haistatellut mulle heti kun isä lähtenyt ovesta pihalle... kerran jäi isälleen tästä kiinni ja sai kyllä kuulla kunniansa.
Mutta se oli silloin joksu nyt asiat on onneksi ok.
Mutta jostain joskus luin että aikaa menee 7 vuotta ennen kuin uusperheessä suhteet on kohdallaan... tai miten se sitten sanotaankin mutta siis tarkoitettiin sitä että 7 vuotta kestää ennen kuin kaikkien välit on kunnossa ja kyllä meillä ainakin on tytön kanssa tosiaan tuo 7 vuotta siihen mennyt että molemmat hyväksyy toisen sellaisena kuin on.
Meillä kyllä menee tyttö viikonlout melkein samalla tavalla kuin muutkin viikonloput, kyllä kaikkien pitää oppia niihin samoihin rutiineihin ei niitä voi jokaisen mielen mukaan muutella. No toisaalta meillä toisaan on jo kohta 8 vuotta näitä viikonloppuja ollut että eiköhön se jo senkin puolesta mene aika rutiinilla.
Mutta kuule ap haluisitko sinä että kun sun lapset menee isälleen niin isä huomioisi vain uutta vaimoaan eikä lapsiaan lainkaan, aattele miltä lapsista tuntuu kun isän kanssa asuukin " vieraita" lapsia jotka saa olla sun lasten isän kanssa koko ajan ja sitten kun omat lapset menee isää katsomaan niin vaatisikin uusi vaimo isältä huomion... Kyllä kävis sääliksi lapsia... =(
-18-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai isä saa antaa huomionsa lapselleen, silloin kun hän teillä on...!!! Tuskin olisit onnellinen, jos sinun ex-miehesi huomionsa tasapuolisesti teidän lapsianne ja uuden eukkonsa lapsia kun lapsenne ovat heillä käymässä...?
Isä ja tyttö näkevät toisiaan harvoin, mies viettää enemmän aikaa sinun lastesi kanssa (tuntimääräisesti) mitä näkee omaa lastaan. Pitäisikö näistä muutamasta päivästä kuussa vielä nipistää aikaa sinulle ja SINUN lapsillesi...???
Mies EI ole lastesi isä! Lapsillasi on oma isä, joilta he saavat huomiota. Kiva juttu että mies on hyvä isäpuoli, arvostan ihmisiä joilla on sydäntä muillekkin kun omalle lapselleen! Mutta isä ja tyttö tarvitsevat oman aikansa, silloin kun näkevät. Eri asia olisi, jos tyttö asuisi teillä ja vaatisi 24/7 isän huomion...
Meillä oli exän lapsen kanssa aivan samanlainen tilanne: muksu tuli meille ja roikkui isässään koko viikonlopun, minusta tuli aivan toissijainen otus omassa kodissani. Kyllä se syö naista pidemmän päälle, uskokaa tai älkää, semminkin jos kyseessä ei ole minään tauotonta huomiota kaipaava pikkuvauva tai taapero, vaan kouluikäinen lapsi joka omassa kodissaankin on enimmän aikaa omissa oloissaan!
Miettisitte vähän tuota tilannetta ennenkuin alatte rustaamaan noita järkyttävän tylyjä kommenttejanne!
Syy on minusta itsestäänselvästi isässä, joka ei osaa jakaa itseään uuden perheen ja aikaisemmasta liitosta olevan lapsensa kesken. Tilanne ei ole kenellekään hyvä, mutta minusta lapsen pitäisi saada elää etäkodissakin NORMAALIA elämää eikä suuntaan tai toiseen vinoutunutta. Eli ei liikaa isän kimpussa, muttei toisaalta " omissa oloissaankaan" koko aikaa - isää hän tulee tapamaan ja isän arkeen hänen tulee saada osallistua.
Jos molemmilla on lapsia aiemmista liitoista niin eikö voi sopia, että tapaamisviikonloppuina kumpikin saisi VÄHÄN ENEMMÄN aikaa olla oman lapsensa kanssa mutta toista kumppania kuitenkin huomioiden???
Ja minä tiedän kyllä tämän toisenkin puolen asiasta; exä tapaa yhteisiä lapsiamme nyt säännöllisesti ja todellakin haluan, että hän viettää lasten kanssa aikaa kun he isällään ovat. Mutta mitään 24 h viihdytystä lapseni eivät kaipaa; isän normaali elämä - johon pitää tietenkin kuulua lasten kanssa olemista ihan muutenkin!!! - pitää riittää. Ja uuden naisen (siis äitipuolen) toivoisin hyväksyvän lapseni, olevan heille kiltti ja oikeudenmukainen, mutta äidiksi hänen ei tarvitse enää heille ryhtyä.
Ja senkin vielä haluan sanoa, että etävanhemman ei pidä järjestää tapaamisajankohtiin mitään huvituksia joka ikiselle kerralle - se ei ole reilua lähivanhempaa kohtaan, että toisessa kodissa vaan tehdään kaikkea kivaa ja lähikodissa sitten jaetaan arjen tylsyys.
Pitkää pinnaa sinulle ap ja koeta saada asioihin keskustelemalla tolkkua. Meillä se ei onnistunut. Miehesi lapsen käytökselle lienee selvät syyt, etköhän itsekin ymmärrä että lapsi reagoi outoon tilanteeseen taantumalla vauvaksi.... sekin varmasti loppuu, kun alatte elämään normaalimpaa elämää tapaamisten aikana.
Siitähän tapaamisissa on kysymys, ei siitä että " vieras" lapsi löytäisi seuraa sinun lapsistasi. Eli tyttärellä on oikeus isäänsä, koeta sinä aikuisena osata olla " ilman kainaloa" ne hetket, kun tytär sinne haluaa.