Lue keskustelun säännöt.
Mielestäni ADHD ei ole supervoima.
05.12.2024 |
Vihaan tätä toksisen positiivisuuden trendiä, että sanotaan että ADHD on upea supervoima tai muuta sellaista. ADHD-ihmisillä on varmasti paljon vahvuuksia, mutta en koe, että ADHD tekee elämästä yhtään helpompaa. Kokemukseni mukaan ADHD vain vaikeuttaa elämää. Kahdella ystävälläni siis on tämä häiriö.
Mielipiteitä?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Adhd äiti on lapsille todella hyvä. Tuo iloa. Ei niuhota mistään
No enpä tiedä. Mulla ei ole edes diagnoosia, mutta välillä aamulla kun kukaan ei löydä hanskojaan ja kaikki myöhästyvät koulusta ja töistä, romahdan itkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHD on häiriö aivoissa.
Miljardeja on hassattu psykiatristen häiriöiden aivokuvantamistutkimuksiin ja ainoa häiriö (tosin hyvin epäjohdonmukainen ja vaikeasti tulkittava) mikä on löydetty, on löydetty ryhmien keskiarvoissa. ADHD ei ole kuitenkaan ryhmien keskiarvoille annettava diagnoosi, vaan yksilöille. Et voi diagnosoida yksilön aivoista häriötä epäjohdonmukaisten ryhmätason erojen perusteella.
ADHD:ssa on puolensa ja puolensa. Minä kyllä koen että hyvätkin puolensa. Omalla lapsella on ADHD ja töissä tapaan näitä tyyppejä viikottain aika syvällisten keskustelujen merkeissä.
ADHD-tyypitkin on erilaisia, ja omallekin lapselle ADHD on tuottanut haasteita ja hänellä on koulupäivinä lääkitys. Silti näkisin että kaupanpäällisinä hän on saanut energisyyttä (ei väsy kesken minkään mikä kiinnostaa, innostuu helposti), kyvyn prosessoida tietoa järjettömän nopeasti, hyperkeskittymisen josta on joskus iloa, ja sillä tavalla pidäkkeettömän ajattelun että luovia ideoita syntyy kun harkinta ei ehdi lytätä. Toki niitä pitää usein sitten vähän jatkojalostaa. Samoin sama lapsi, jolle oppituntitilanne on vaikea, jalkapallo tai jääkiekkopelitilanteet on helppoja hahmottaa, tempo on hänelle sopiva ja on hyvin kartalla, vrt. joukkuekaverit jotka unohtuu kaivelemaan nenää.
Haittoja on, sitä en kiellä, mutta niitä en luettele tähän.
Vierailija kirjoitti:
Adhd äiti on lapsille todella hyvä. Tuo iloa. Ei niuhota mistään
Nauroin tälle ääneen.
Mun äidillä oli melkein aina pinna kireällä. Usein ihmetytti, miksi hänen piti tehdä kaikki aina vaikeimman kautta. Meillä ei esim. ollut astianpesukonetta. Raivotiskasi kaikki illat töistä kotiin tultuaan. Ihme ettei siinä metelissä hajonnut astioita. Samoin raivosiivosi lauantaisin. Harvoin suostui ottamaan apua vastaan multa ja isältä. Vaikka olin perheeni ainoa lapsi, niin silti sitä tiskiä kuitenkin kertyi paljon. Itse en jaksa sinkkuna tiskata edes omia astioitani, vaan mulla on ollut astianpesukone vuosikaudet.
Äidin oli myös vaikea kestää sitä, jos itkin. Tunnusti mulle myöhemmin että perheen perustaminen ja suorittavan duunarityön tekeminen ei ollut hänen juttunsa, mutta 80-luvulla oli käytännössä pakko mennä naimisiin ja hankkia edes 1 lapsi. Vaikka hyvä äiti hän muuten oli, ikinä ei perustarpeitani laiminlyöty.
Kun itse sain ADHD-diagnoosin pari vuotta sitten, ymmärsin että molemmilla vanhemmallani oli se myös jopa pahempana kuin itsellä. Äidin itselääkintää oli tuo kodinhoito, isälle tupakanpoltto ja riskinotto liikenteessä, mulle sokerin puputtaminen.
ADHD on diagnoosi, joka kätkee alleen hyvin moninaisia oirekuvia. Osalla se on vieläpä osa moninaista psyykkistä oireilua ja tällöin vain kirsikka huojuvan kakun päälle. ADHD oireiden perusteella diagnosoituja ei siis ole mikään yhtenäinen sairaustila vaan oireyhtymä, jonka taustalla etiologia on heterogeeninen.
Mitä puhtaampi tapaus ja älykkäämpi henkilö, sitä helpommin voi oikeasti hyötyä lääkehoidosta ja valjastaa käyttäytymispiirteet vahvuudekseen.
Mitä enemmän psykiatrisia komorbiditeetteja ja sosiaalista moniongelmaisuutta, sitä haastavampi kombo eikä useinkaan voi puhua mistään vahvuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Siihen liittyy myös vahvuuksia, joista johtuen se on säilynyt ihmiskunnassa.
Psykologia | Ylivilkkaus on auttanut ihmistä lajinkehityksen aikana: https://www.hs.fi/tiede/art-2000010292946.html
Jos ADHD tai autismi on supervoima, niin miksi meidän tavisten silti pitäisi tukea ja ymmärtää supervoimailijoita. Heidänhän pitäisi tukea meitä voimattomia. Koska supervoimapuheista huolimatta tuen suunta kulkee toisin päin, olen tulkinnut, että supervoimapuheet ovat lässyn lässyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se voi olla vahvuus jos tunnistat omat piirteesi ja osaat hyödyntää niitä vaikka työelämässä.
Höpsis! Silloinhan jokaisella meistä, terveilläkin, on se sama supervoima, kun tunnistaa omat piirteensä ja osaa hyödyntää niitä työelämässä!
Tällainen puhe on valitettava seuraus siitä, että lievistä nepsy-oireista kokevat jyräävät terveydenhuotopalveluissa ja hehkuttavat somessa ja mediassa diagnoosejaan.
Oikeasti vaikeaoireiset eivät välttämättä edes onnistu pääsemän mihinkään palveluiden piiriin elämän kaoottisuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD on vähän kuin joku alzheimer siinä mielessä, että läheinen kärsii joskus enemmän kuin henkilö itse. Ainakaan oma puolisoni edes huomaa kuinka paljon oikeasti sekoilee menemään, kun minä paikkaan jälkiä ja muistuttelen. Siinä missä minulla naputtaa koko ajan takaraivossa lista tekemättömistä askareista, hän surffailee huolettomana tilanteesta seuraavaan.
Jos minä lopetan imuroinnin syystä tai toisesta kesken, häiritsee asia tasan niin kauan, että hoidan sen loppuun. Hänellä taas keskelle lattiaa jäänyt imuri muuttuu sisustuselementiksi, mikä yli hypellään ajattelematta enää yhtään, miksiköhän se siinä on.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen puhe on valitettava seuraus siitä, että lievistä nepsy-oireista kokevat jyräävät terveydenhuotopalveluissa ja hehkuttavat somessa ja mediassa diagnoosejaan.
Oikeasti vaikeaoireiset eivät välttämättä edes onnistu pääsemän mihinkään palveluiden piiriin elämän kaoottisuuden vuoksi.
Lievillä oireilla ei kyllä mitään diagnooseja saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd äiti on lapsille todella hyvä. Tuo iloa. Ei niuhota mistään
No enpä tiedä. Mulla ei ole edes diagnoosia, mutta välillä aamulla kun kukaan ei löydä hanskojaan ja kaikki myöhästyvät koulusta ja töistä, romahdan itkuun.
Herkkänä nenttinä jouduin lastenpsykiatrille kahdesti ennen kouluikää, kotiolojen ja äitini adhd:n vuoksi. Päivähoitoon en päässyt. Kallonkutistajalle pääsin.
En suosittele, jos on rajut liitännäisoireet eikä juuri mitään työelämää.
Vierailija kirjoitti:
ADHD on häiriö aivoissa.
Tällaiselle ajatukselle ei ole mitään tutkimuksissa todettua perustaa.
ADHD:n diagnostisilla kyselyillä on varmasti haettu tällaista selitysmallia, mutta toistaiseksi diagnoosi tehdään haastattelun pohjalta, johon ihminen voi itse vastata ihan mitä vain. Ei käytetä siis mitään aivokuvausta, jossa tällainen häiriö voitaisiin todeta. Diagnoosi ei siis välttämättä kerro aivoista yhtään mitään vaikka näin usein kuvitellaan. Tarkkaavuus voi häiriintyä lukemattomista eri syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD on häiriö aivoissa.
Tällaiselle ajatukselle ei ole mitään tutkimuksissa todettua perustaa.
ADHD:n diagnostisilla kyselyillä on varmasti haettu tällaista selitysmallia, mutta toistaiseksi diagnoosi tehdään haastattelun pohjalta, johon ihminen voi itse vastata ihan mitä vain. Ei käytetä siis mitään aivokuvausta, jossa tällainen häiriö voitaisiin todeta. Diagnoosi ei siis välttämättä kerro aivoista yhtään mitään vaikka näin usein kuvitellaan. Tarkkaavuus voi häiriintyä lukemattomista eri syistä.
Kyllä se näkyy,jos/kun kuvataan. Tiettyjen kriteerien pitää täyttyä muutenkin. Eikä kyse ole pelkästään tarkkaavuuden häiriöstä, vaan muustakin.
Vierailija kirjoitti: Mikä ihmeen "vihaan ADHD henkilöitä" -hullu palstalla nyt on?
Missä kohti aloittaja noin väitti ? Totuus on ettei tämä ADHD ole mikään supervoima, vaikka nämä wannabe julkkikset sitä yrittävät mainostaa. Se on totuus, terveisin ADHD aikuinen
Olen autisti ja ymmärrän ärsyyntymisen "toksiseen positiivisuuteen", koska samat asiat pätevät myös autismiin.
Nepsyyteen pitäisi suhtautua ennen kaikkea neutraalisti: tietenkin se voi olla myös vahvuus ja voimavara, mutta ei myöskään pidä vähätellä ihmisten vaikeuksia, joihin tarvitaan tukea tai huomiointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD on häiriö aivoissa.
Tällaiselle ajatukselle ei ole mitään tutkimuksissa todettua perustaa.
ADHD:n diagnostisilla kyselyillä on varmasti haettu tällaista selitysmallia, mutta toistaiseksi diagnoosi tehdään haastattelun pohjalta, johon ihminen voi itse vastata ihan mitä vain. Ei käytetä siis mitään aivokuvausta, jossa tällainen häiriö voitaisiin todeta. Diagnoosi ei siis välttämättä kerro aivoista yhtään mitään vaikka näin usein kuvitellaan. Tarkkaavuus voi häiriintyä lukemattomista eri syistä.
Kyllä se näkyy,jos/kun kuvataan. Tiettyjen kriteerien pitää täyttyä muutenkin. Eikä kyse ole pelkästään tarkkaavuuden häiriöstä, vaan muustakin.
Se nyt on ihan selvää, ettei näin ole. Diagnostiset kriteerit eivät merkitse, että kaikilla olisi taustalla oikea aivotoiminnan häiriötila. Kriteereilä yritetään kasvattaa todennäköisyyttä tällaiseen tulkintaan. Nykyinen diagnostiikka perustuu ihmisen kokemukseen oireista eikä aivokuviin. Eivät ne diagnooseja tekevät lääkärit mene sinne kotiin katsomaan toimiiko ihminen oikeasti tavalla mitä hän haastattelussa kertoo. Ihmisten omat kuvaukset ovat objektiivista totuutta.
Vierailija kirjoitti:
ADHD on vähän kuin joku alzheimer siinä mielessä, että läheinen kärsii joskus enemmän kuin henkilö itse. Ainakaan oma puolisoni edes huomaa kuinka paljon oikeasti sekoilee menemään, kun minä paikkaan jälkiä ja muistuttelen. Siinä missä minulla naputtaa koko ajan takaraivossa lista tekemättömistä askareista, hän surffailee huolettomana tilanteesta seuraavaan.
Jos minä lopetan imuroinnin syystä tai toisesta kesken, häiritsee asia tasan niin kauan, että hoidan sen loppuun. Hänellä taas keskelle lattiaa jäänyt imuri muuttuu sisustuselementiksi, mikä yli hypellään ajattelematta enää yhtään, miksiköhän se siinä on.
Kyllä meillä ADHD ihmisilläkin lista tekemättömistä töistä siellä kaikkien ajatusten taustalla ilmoittaa olemassaolosta, mutta kun ei ole niin helppoa pitää ajatuksia kasassa. Imurointi on helppo aloittaa ja miettiä kuinka kiva on olla siistissä kodissa, mutta jos siitä pitää kesken kaiken lähteä viemään esimerkiksi joku tavara paikoilleen, koko homma kaatuu koska tulee jotain muuta mitä sitten pitää. Luuletko että on edes kovin hauskaa pestä kesken imuroinnin vessaa, imuri huutaa jossain itsekseen, sitten kun on jostain ihmeen syystä pessyt vessan seiniä hetken, tulee jotain muuta mieleen ja äkkiä sitten hinkkaamaan jotain muuta, imuri jatkaa huutamista. Voin sanoa että se v.i.tuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD on häiriö aivoissa.
Tällaiselle ajatukselle ei ole mitään tutkimuksissa todettua perustaa.
ADHD:n diagnostisilla kyselyillä on varmasti haettu tällaista selitysmallia, mutta toistaiseksi diagnoosi tehdään haastattelun pohjalta, johon ihminen voi itse vastata ihan mitä vain. Ei käytetä siis mitään aivokuvausta, jossa tällainen häiriö voitaisiin todeta. Diagnoosi ei siis välttämättä kerro aivoista yhtään mitään vaikka näin usein kuvitellaan. Tarkkaavuus voi häiriintyä lukemattomista eri syistä.
Kyllä se näkyy,jos/kun kuvataan. Tiettyjen kriteerien pitää täyttyä muutenkin. Eikä kyse ole pelkästään tarkkaavuuden häiriöstä, vaan muustakin.
Se nyt on ihan selvää, ettei näin ole. Diagnostiset
Taas sinä tuomassa "totuuksia" ADHD-keskusteluun. Ja sitten seuraavaksi tulee niitä pätkiä tieteellisistä tutkimuksista ja hölmöimmät yläpeukuttaa.
ADHD on häiriö aivoissa.