Isäni päätyi pitkän ryyppyputken jälkeen
Osastolle ja on nyt ollut siellä jo 6 vuorokautta. Haluaisi kotiin, mutta lääkäri ei päästä. Yritin kysyä syytä, mutta isäni höpöttää omiaan ja lääkäri ei luovuta tietoja. Viiraakohan isälläni päässä?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on siis pakkohoidossa jos lääkäri ei laske ulos.
Psykiatria hoitaa deliriumit.
No se vähän riippuu tapauksesta. Voi olla oheissairauksia ja kuinka kauan ja mitä vaurioita tullut. Hoitotaho voi olla neuro, sisätaudit, psyk. Sieltä ehkä vielä terveyskeskukseen arviointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo oot yksinkertainen! Kai hoitava väki paremmin asiat tuntee kuin sinä,joka vaikutat yhtä toopelta kuin juomalla itsensä tuhoava isäsi!!
No kerrotko sitten, että mikä isääni pidättää osastolla? Jos hän itse saa päättää, hän lähtee sieltä kotiin. Ja Suomessahan ei tunneta pakkohoitoa. Eli jotain hänessä on pahasti vialla, kun eivät päästä kotiin vaikka isäni vaikutti omaan korvaani jo suht. normaalilta.
ja kiitos vain, en ole toope. Olen seurannut alkoholistin elämää vierestä 40 vuotta.
Höpö höpö. M1 lähete täytellään niin voivat pitää jopa 3kk tarkkailtavana Pakkohoidossa. Mitään ei ole tehtävissä, että pääsisit aiemmin pois. Suomessa pakkohoito on tehokasta. Jopa poliisit kuskaa pakkohoitoon asiakkaita. (Päihdeongelmaisia)M39
Nyt vedit mutkat suoriksi. M1 on tarkkailulähete, muistaakseni viimeistään viidentenä päivänä, jolloin tarkkailu päättyy, on tehtävä M2 esitys ja M3 päätös. Sulkeva tai vapauttava. Sulkeva päätös on voimassa max 3 kk, mutta se voidaan purkaa heti kun vointi sallii. Nämä tehdään ja hoito myös, psykiatriassa. Lausunnot tekee 3 eri lääkäriä.
Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin yllättävä ole. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on siis pakkohoidossa jos lääkäri ei laske ulos.
Psykiatria hoitaa deliriumit.
Kyllä deliriumia hoidetaan ainakin Helsingissä myös kaupungin tavallisilla osastoilla.
Ok, en tiennyt, vaan siellä ei voi pitää tahdonvastaisesti.
Varsinkin vanhuksia hoidetaan kaupungin osastoilla, kun tarvitsevat eri erikoisalojen apua.
Vanhukset myös ko tilassa tarvitsevat paljon apua ihan perushoidoissa.
Ei deliriumpotilaat ole tavallisella osastolla vaan suljetulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on siis pakkohoidossa jos lääkäri ei laske ulos.
Psykiatria hoitaa deliriumit.
Kyllä deliriumia hoidetaan ainakin Helsingissä myös kaupungin tavallisilla osastoilla.
Ok, en tiennyt, vaan siellä ei voi pitää tahdonvastaisesti.
Varsinkin vanhuksia hoidetaan kaupungin osastoilla, kun tarvitsevat eri erikoisalojen apua.
Vanhukset myös ko tilassa tarvitsevat paljon apua ihan perushoidoissa.
Psykiatriasta kyllä osataan lähettää / käyttää somatiikan tutkimuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin yllättävä ole. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti
Millä tavalla tämä tarina liittyi ketjun aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohoitoon päätymiseen en usko hetkeäkään. Delirium on ohi, ei ole mitään syytä siihen.
Asiakas ei päätä mitään. Hoitajat kirjaa havaintoja käytöksestä ja lääkäri päättää kirjausten mukaan. Minulla oli delirium ohi viikossa ja 12 viikkoa pitivät "hoidossa". Lomille toki pääsi. M39
Riittää, että käyt useammin kuin yhden kerran vessassa yöllä niin olet levoton ja hoidon tarpeessa edelleen.
Vesijuoppous on hyvin vaarallinen, ehkä sitä epäilivät ?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, ahdistaa jotenkin tosi paljon. Olen ainut lapsi niin jos isäni aivot ovat pehmenneet eikä pärjää enää, niin kuka häntä hoitaa? En minä Voi töiden ja lasten ohella huolehtia alkoholisoituneesta isästäni. Tähän mennessä hän on vain ryypännyt itsekseen ja ajattelin aina, etttä kuolee kyllä ennen kuin 70 täyttää. On jopa erikoista että on vieläkin elossa
Ethän voi ottaa hoitaaksesi henkilöä joka ei sinulle tietoja anna ! Anna järjestelmän eli sosiaalityöntekijän ja lääkäreiden hoitaa jatkosijoitus, kenties kotihoito ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on siis pakkohoidossa jos lääkäri ei laske ulos.
Psykiatria hoitaa deliriumit.
Kyllä deliriumia hoidetaan ainakin Helsingissä myös kaupungin tavallisilla osastoilla.
Ok, en tiennyt, vaan siellä ei voi pitää tahdonvastaisesti.
Varsinkin vanhuksia hoidetaan kaupungin osastoilla, kun tarvitsevat eri erikoisalojen apua.
Vanhukset myös ko tilassa tarvitsevat paljon apua ihan perushoidoissa.
Delirium on juoppohullluus, ei sellaista voi ns tavallisten vanhusten joukossa hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tiedän kyllä, että ei hän enää kauan elä. Ihmettelen vain, että miksi pitävät näin kauan osastolla, jos hän itse vakuuttaa hoitajille olevansa jo kunnossa. Onkohan hänellä jotain sellaista, ettei pääse enää kotiin vaan suoraan hoitolaitokseen. Tämä on jo kolmas delirium, jossa näkee ja kuulee harhoja
Mihin hoitolaitokseen? Ai johonkin saattohoitoon? Mihinkään alkoholistiparantolaan ei ketään viedä tahdonvastaisesti.
Hän päätyy dementiaosastolle, jos sekavuus ei häviä.
Psykogeriatrinen lienee oikeampi osasto.
Vieläkö tuollaisia psykogeriatrisia osastoja on olemassa? Luulin, että ne on säästetty jo pois?
Kyllä on, jopa kolmoisdiagnoosiosastoja.
"Delirium on juoppohullluus, ei sellaista voi ns tavallisten vanhusten joukossa hoitaa".
Riippuu täysin , millaista hoitoa vanhus tarvitsee. Jos tarvitsee paljon ns perushoitoa ja somaattista hoitoa ja tarkkailua, hänet hoidetaan kaupungin osastolla/ pitkäaikaisosastolla.
Tästä esimerkki aivan lähipiiristä, vanhus joka ryyppyputken jälkeen meni deliriumiin, akuuttivaihe hoidettiin Malmin sairaalassa ja sen jälkeen siirrettiin kaupungin kuntoutussairaalaan.
Katsotaan mitä tuleman pitää. Toistaiseksi isäni on yhä siellä ja ainut yhteys on puhelut hänen kanssaan
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan mitä tuleman pitää. Toistaiseksi isäni on yhä siellä ja ainut yhteys on puhelut hänen kanssaan
Onko hän psykiatrisella osastolla?
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin yllättävä ole. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti
Aijai kun olikin hauska juttu!
Se on jopa niin hauska että olemme lukeneet sen jo moneenkin kertaan!
Mutta tälläkin kertaa tämä kulkukissajuttu on vain jotensakin väärässä paikassa: kulkukissat eivät liity tähän aiheeseen mitenkään.
Smirnoff-Sepe
Tuntuu pahalta puolestasi ap, tiedän tuon tunteen omasta kokemuksesta. Jaksamista! Hyvä, että isäsi on ammattilaisten hoidossa. Siellä on turvassa itseltään.
Vieläkö tuollaisia psykogeriatrisia osastoja on olemassa? Luulin, että ne on säästetty jo pois?