Äitien vaikea työllistyä, kerätäänpä tähän ketjuun omakohtaisia kokemuksia aiheesta

Kaksi kertaa olen työpaikkaa vaihtanut äitiysloman jälkeen eikä kummallakaan kerralla ollutm ikään ongelma se, että on lapsi.



Eiköhän se suurin ongelma ole yh-äideillä. Kyll ätyönantaja tajuaa, että silloin äiti on poissa joka kerta kun lapsella on joku tauti.

Saatat jopa päästä haastatteluun, mutta sinua ei mielelllään palkata, vaikka olisit kuinka pätevä. Jos sinulla on yksi lapsi, niin oletetaan sinun tekevän heti lisää lapsia, kun olet vakituisen työpaikan saanut. Olet siis potentiaalinen iso menoerä työnantajalle, jonka palkkaamista on syytä vältellä kaikin keinoin. Lisäksi, kun sinulla on pieni lapsi, niin työnantaja laskeskelee jo hiljaa mielessään mahdollisia tulevia poissaolojasi sairaan lapsen takia...



Sinun ohitsesi ajavat nuoret, vastavalmistuneet sinkut, jotka ovat päteviä vain paperilla ja haluavat luoda pelkkää uraa. Moni työnantaja ei huomio sitä, että useimmat heistä jäävät sopivasti äitiyslomalle, kun ovat saaneet elämänsä ensimmäisen vakituisen työsuhteen.



Myös he, joilla lapsiluku on jo täynnä tai lapset peräti lentäneet pesästä ajavat valitettavasti valinnan hetkellä ohitsesi:(

Sairaanhoitajilla tuskin on ongelmaa, mutta monilla akateemisesti koulutetuilla on vaikeuksia löytää koulutustaan vastaavaa työtä. Näin ainakin on ollut minun tuttavapiirissä.

Samoin tekevät muut yrittäjäystäväni.

Minulla oli yksi töissä, ja hitto että en enää ikinä haksahda näitä palkkaamaan!

Ensin akka ilmoitti tulevansa töihin kuussa x, ja sitten edellisenä päivänä soittaa, että jääkin vielä kotiin... Sama toistuu, ja sitten tuleekin jo toinen äitiysloma... Huoh.

Ja itse jouduin rouvan työt tekemään viikonloppuisin sitten vapaa-ajallani, aika reilua sitten minun lapsilleni!

Käsittääkseni ei ole vaikuttanut mitenkään. Ensimmäisen vakituisen työpaikkani saadessani olin kahden pienen lapsen yksinhuoltaja. Sittemmin työpaikkaa vaihtaessani neljän lapsen kaksinhuoltaja, pienin vuoden ikäinen.



Kummallakaan kerralla työnantajaa ei liiemmin kiinnostanut lapsilukuni/lastenhoitoni.



Vaikka olisin töistä pois lasten sairastelun vuoksi, tulevat työt tehtyä. Tosin työni ei ole " läsnäoloa vaativaa" , vaan ajasta riippumatonta asiantuntijatyötä.

Unohtui viimeisin työpaikan vaihto: Eli viimeisellä kerralla vaihdoin töitä siten, että olin juuri palannut hoitovapaalta (2 kk aiemmin) ja nuorin lapsista vajaa 3-vuotias. Ts. olin ollut pitkäähköön poissa, minulla on 2 alle 10-vuotiasta lasta (muut isompia) jne, mutta ei vaikuttanut työnsaantiin.



Oletan olleeni onnekas, kaiketi. Aina ovat työt olleet myös vakituisia.

Tuli tuon edellisen laitettuani mieleen, että minullahan siis on selkeästi " normaalia" enemmän lapsia (6) -- se on tuntunut olevan lähinnä plussaa (?) työnantajista. Kommentit ovat olleet yleensä ihailevia (tyyliin: jos saat kodinkin pyöritettyä, niin sinun on pakko olla tosi taitava organisoimaan! tai Upeaa, että osa ihmisistä vielä haluaa enemmän lapsia!).



Mutta alani tosiaan varmaan vaikuttaa, samoin työkokemukseni jne.

Kaikki alla 45-vuotiaat naisetko?

kun sulla on tuo lapsi, niin miten voit venyttää työpäiviäsi?



Niinpä. En voikaan, kun päiväkoti menee viiteen kiinni, ja mies oli silloin vuorotöissä, joten hakija olin useimmin minä.



En saanut työpaikkaa. Nyt olen valtiolla, jossa äiteihin suhtaudutaan ihanasti. Ainakin meillä. On palkattu monen lapsen äitejä ja potentiaalisia lapsentekijöitä. Kun lapsi sairas, oletetaan, että hyvä äiti hoitaa lasta kotona.

Olen ollut oman alani töissä lyhyitä pätkiä valmistumisen jälkeen ja äitiyslomien välissä. Nyt olen 33-vuotias ja sain kahden vuoden kotona olon jälkeen jopa vakituisen työpaikan. Työnantajat tuntuivat pitävän kolmea lasta hyvänä asiana, koska olettanevat etten jää enää äitiyslomalle. Koulutukseltani olen KTM (laskentatoimi pääaine) ja asun pääkaupunkiseudulla.

kun asenne on se ettei lasta kertakaikkiaan voi päivähoitoon viedä. Pysykööt sitten kotona, otetaan sellainen kenen lapsi voi olla päivähoidossa.

Noin hauskoja juttuja multakaan ei ole kysytty haastattelussa, vaikka kaikenlaisia kysymyksiä oonkin kuullut...

ja istumaan kahvihuoneessa. Tehdään muka ylipitkiä päiviä, kun ollaan niin korvaamattomia. Äidit tekevät työnsä nopeasti ja tehokkaasti ja lähtevät hakemaan lapsensa. Jahkailuun ei aikaa käytetä.

ei siis ole vaikuttanut ainakaan negatiivisesti, vaan aina ole saanut paikan, mitä olen hakenutkin ja joka kerta olen lapsista kertonut jo CV:ssä.



Lapsia kaksi, nyt jo koululaisia, mutta viimeksi kun vaihdoin paikkaa olevat 4 ja 5v. Ja vakiviran sain =)

Historianopettaja muuten olen, niinkuin iltiksen jutun äippäkin.

Itse tuli yritykseen töihin parin vuoden kotona olon jälkeen siten, että olin päivityskoultuksessa ja koulutukseen kuului harjoittelu. Harjoittelun aikana näytin kynteni ja kun koulutus päättyi, minulle soitettiin viikon päästä, että tuletko tuuraamaan =), melki kolme vuotta kesti sijaisuus ja nyt olen vakinainen.



Viisas työnantaja näkee äitien vahvuudet =), etenkin yh-äitien...=).

Olen ollut viimeisen 8 vuoden aikana pääosin kotiäiti. Olen ollut sinä aikana vain 4kk töissä ja opiskellut itselleni perustutkinnon (merkonomi), ja seuraavat kaksi vuotta olen vielä kotona äitiyslomalla (lapsia 3). Mitenköhän minulle käy kun aikaa on vierähtänyt jo 10 vuotta ilman työelämää (4kk tuskin edes lasketaan)... Ei taida näyttää CV hyvältä..

Itse en uskonut näihin kursseihin yhtään, kun menin, mutta niin vain työllistyin, tuskin olisin ilman tuota kurssia saanut töitä. Mun alan työt on meidän kaupungissa kiven alla. (olen myös merkonomi)

Itse en mainitse ikääni, enkä lapsiani CV:ssäni. Haastattelussa kerron, jos kysyvät. Olin aika pitkään lasten kanssa kotona, mutta opiskelin koko ajan jotain, joten aukkojakaan ei CV:ssä ole. En halua antaa työnantajalle mahdollisuutta syrjiä minua sillä perusteella, että minulla on lapsia. Tosin, kunhan lapset pääsevät kouluikään molemmat, aion myös käyttää tilannetta hyväkseni, eli vastuuta on kannettu, kun on lapset ja ei pelkoa äitiyslomista, kun lapset on jo tehty ja suht vanhoja jo.

Syynä on se, että se selittää aukot työhistoriassa. Toisaalta en halua lapsivastaiseen työpaikkaan, joten minun ei tarvitse edes vaivautua haastatteluun sellaiseen paikkaan, joiden mielestä lapset ovat uran este. Ja työpaikan olen onneksi onnistunut saamaan lapsista huolimatta.

Olen akateemisesti koulutettu.



En tiedä, paljonko asiaan vaikutti se, että hankin hoitovapaan aikana lisäkoulutusta.