Miten pääsisin hirveästä kilpailuhenkisyydestä? Haluan aina olla paras kaikessa.

Jos olet paras niin olet paras:)

En osaa sanoa, mistä tämä johtuu. Olen aina ollut kunnianhimoinen ja äärettömän huono häviäjä. Vaikka yritän keskustella ihan tavallisesti, hetken kuluttua tartun johonkin asiaan ja teen siitä mielessäni kilpailun. Hyvä puoli siinä on tietysti se, että olen myös saavuttanut monia asioita, koska olen valmis näkemään vaivaa tavoitteiden eteen. Mutta tällainen asenne on aika uuvuttava. Pitäisi osata ottaa rennommin. Mitä sitten, vaikka joku toinen olisikin hoikempi, kauniimpi, rikkaampi, parempi jossain...

Mikä pelottaa, jos onkin kakkonen?

Jossain vaiheessa varmaan putoat korkealta ja kovaa, kun tapahtuu jotain, mihin et itse voi vaikuttaa. En oikein osaa neuvoa, miten voisit olla itseäsi (ja muita) kohtaan armollisempi...

multa nimittäin puuttuu se täysin!

Jotenkin jo pienenä taisin oppia jostain että " paremmuus" aiheuttaa kateutta ja suututan paremmuudellani siskoni,kaverini jne. (kuten monesti kävikin):(((

No joo, mutta omasta mielestäni päällepäsmäröinti on todella raivostuttavaa. Suhtaudun sen tyyppisiin ihmisiin niin, että vähennän yhteydenpitoa. Miksi aina pitää olla vertailemassa, kilpailemassa, korostamassa itseään, kadehtimassa muita jne... En ymmärrä.