Kuuluuko teidän perheessä tai suvussa pakollinen hautausmaakäynti jouluaattoon?

Ei. Me käydään pyhäinmiestenpäivänä. Laitetaan haudalle havuja, kanervia ja kynttilöitä.

Ei mitenkään pakollinen eikä juuri aattona, mutta usein on käyty joulun aikaan. Kakkosasunnolla ollessa tulee aattona iltamyöhällä lähdettyä happihyppelylle katsomaan kynttilöitä, hautausmaalle jossa ei pötköttele ketään tuttua.

"Ei taida vielä aikuisenakaan ymmärtää äitiään, joka olisi varmaankin  halunnut rauhoittua hautojen ääressä edes jouluna, kuten kirjoittaja lokakuusta-huhtikuuhun kynttilöineen. Voisi seuraavan kerran haudalla käydessään miettiä, että äitikin olisi ehkä halunnut tehdä näin. Mutta useihin Oma kaipuu on tärkeämpi ja suurempi kuin muiden"

Miten se estää äitiä käymästä ja rauhoittumista haudalla jos joku toinen ei koe tarpeelliseksi haudalla käydä?

Ei se mikään pakollinen käynti ole.

Se on perinne viedä kynttilä sinne, jouluaaton iltapäivällä, ennen jouluateriaa ja joulupukin tuloa.

Se jää myös lapsille muistoksi, miten menneet sukupolvet elävät mummit ja papat elävät muistoissamme.

Läheskään kaikki eivät edes voi viedä kynttilää jouluaattona, kun asuvat niin kaukana sieltä, mihin isät, äiditt, isoäidit ja isoisät on haudattu,

Nuoruudessani kuului, mutta nyt asun niin kaukana läheisten haudoista että ei kuulu, mutta joulu ei kyllä tunnu miltään ilman haudoilla käyntiä.

Ketään sukulaista ei ole haudattu maahan jossa nyt asun, mutta lähes kaikilla hautausmailla on ns. muualle haudattujen muistopaikka jonne vien kynttilän jouluaattona. Täällä ei myöskään ole sankarihautoja joten vien samaan paikkaan kynttilän Suomen itsenäisyyspäivänä.

Ei ole pakko käydä mutta tottakai käydään myöhään illalla, minun isävainaa sielä lepää ja käyn toivottamassa hänelle hyvät joulut ja laitan kynttilän. Ei ole mitenkään vastenmielinen tapahtuma.

Jouluumme kuuluu vapaaehtoinen haudoilla käynti. Kiva tapa. Hautausmaan hiljaisuus ja kynttilämeri - kiva vähän rauhoittua ja ulkoilla jouluhälinän keskellä. 

Asun yksin. Käyn haudoilla jouluaattona viemässä kynttilät, se ja joulurauhan julistuksen katsominen ovat minulle tärkeimmät asiat jouluna. Jos en niitä pysty tekemään, joulu ei tunnu joululta.

Käyn haudoilla kesäisin joka viikko ja talvisin pari kertaa kuukaudessa, matkaa n. 20 km.

Ei kuulu. Kun olin lapsi, isoisäni halusi, että äitini lähti aina aattona (ja säässä kuin säässä) ajamaan häntä yli sadan kilometrin päähän haudoille. Äitini kiltisti lähti, kun se oli hänen isälleen niin tärkeää, ja ehkäpä nuo reissut olivat äidillenikin sikäli mukavia, että hän sai viettää rauhassa aikaa isänsä kanssa. Minun eli lapsen näkökulmasta tuo oli kuitenkin aivan järjetöntä: en pystynyt ymmärtämään, miten haudoilla käyminen saattoi olla tärkeämpää kuin joulun viettäminen elävien kanssa. Lisäksi välillä sai oikeasti pelätä, että joutuvatko he kolariin, kun reissuun todella lähdettiin vaikka olisi ollut millainen myräkkä.

Imeisesti puolelle suomalaisia kuuluu jouluaaton perinteisiin haudoilla käyminen ja puolella joulukirkko. Haudoilla käymme harvoin ja ikinä emme oikein jouluna, mutta muistelemme poisnukkuneita läheisiä kyllä ja joulukirkossa käymme aattona tai sitten sitä ennen. 

Saatamme käydä jo aatonaattoiltana, riippuen siitä olenko aattona töissä.

Karmeat ruuhkat.

Vierailija kirjoitti:

Imeisesti puolelle suomalaisia kuuluu jouluaaton perinteisiin haudoilla käyminen ja puolella joulukirkko. Haudoilla käymme harvoin ja ikinä emme oikein jouluna, mutta muistelemme poisnukkuneita läheisiä kyllä ja joulukirkossa käymme aattona tai sitten sitä ennen. 

Sanoisin, että korkeintaan puolet suomalaisista käy jouluaattona haudoilla tai joulukirkossa ja selvästi yli puolet ei tee kumpaakaan. 

Meillä niitä edesmenneitä sukulaisia, joita halutaan muistella, muistellaan ihan muualla kuin hautausmailla. Sitä paitsi niistä hautakynttilöistä syntyy vain ihan turhaa roskaa hautausmaille. 

Ei ole pakollinen, mutta olen aina tykännyt käydä. Jo lapsena odotin sitä kovasti

Vierailija kirjoitti:

Imeisesti puolelle suomalaisia kuuluu jouluaaton perinteisiin haudoilla käyminen ja puolella joulukirkko. Haudoilla käymme harvoin ja ikinä emme oikein jouluna, mutta muistelemme poisnukkuneita läheisiä kyllä ja joulukirkossa käymme aattona tai sitten sitä ennen. 

Me käydään joulukirkossa yleensä aattona. Haudoilla ei mutta kirkossa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen hautausmaakävelyä kaikille. Hautausmaan tunnelma rauhoittaa, hiljentää ja maadoittaa. Ei tarvitse viedä kynttilöitä, mutta jos viette, muistakaa hakea ne pois sitten kun ne ovat sammuneet.

Talvisessa metsässä kävely rauhoittaa, hiljentää ja maadoittaa minua itseäni paljon paremmin kuin ruuhkaisella hautausmaalla käynti. Siellä metsän rauhassa voi myös muistella ihan ketä haluaa. Samalla voi vaikka hakea joulukuusen. 

Käyn aika harvoin nykyään lapseni haudalla mutta jouluna se tuntuu tärkeältä. Ei se mikään pakko ole, mutta haluan näin tehdä. Elävät lapsenikin tätä aina odottavat vaikka eivät veljeä koskaan ehtineet nähdäkään, joten miksi emme menisi.

Vähän tyhmästi muotoiltu kysymys, ihan kuin kyseessä olisi kaikkien kohdalla joku ikävä velvollisuus. Joillekin haudoilla käyminen tuo lohtua ja jouluna sitä lohtua voi erityisesti kaivata.

Me ollaan tykätty käydä katselemassa hautausmaalla aattona.

Samalla saa liikuntaa, raitista ilmaa .