Miksi mediat julkaisevat turmapaikkakuvia?

Jätkä 52 vuotta

Se on "traumatisoivaa" kun kolarikuvia ei nykýään enää juurikaan ole missään lehdissä.

Kolarit ja autonromut ovat aina mielenkiintoisia.

Ja samalla yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tuotakin esimerkkitapausta katselemalla (3 kuvaa äkkivilkaisulla) selviää monta asiaa mitkä eivät selviä tekstistä: että se kuolemantapausauto oli pikku Punto kun tekstissä kirjoitettiin vain epämääräsisesti "vanhasta vm. 2000 Fiatista" tms, ja että peräänajanut iso Volvo oli säilyttänyt sangen hyvin muotonsa eikä sen kori ollut muuttanut muotoaan lainkaan; kts a-pilari ja tuulilasi, ei minkäänlaista painumaa ja lasikin on jopa vielä paikallaan joskin vähän säröytynyt.

Ketä tuollainenkin voi "traumatisoida" (voi kuinka traagista!)? Miksi nykynuoret ja lapset ovat tuollaisia itkupillejä että ne "traumatisoituvat" kolarikuvistakin? Mitäs sitten jos teidän pitäisi joskus tehdä jotain oikeasti henkisesti kuormittavaa tai jos itse satutte joskus minkälaisen tahansa onnettomuuden tapahtumapaikalle ja teidän pitäisi auttaa uhreja? Ette varmaankaan voi kun teidän täytyy juosta paikalta karkuun, traumatisoitumaan ja parkumaan?

Ja sekö sitten auttaa omaisia surutyössään että koko eletty elämä sensuroidaan: "Hys hys, asiasta ei saa puhua, asia on tabu, ei ole soveliasta kysyä, puhua eikä katsella."

Lisää kolarikuvia nettiuutisiin ja lehtiin kiitos!

Eivätkä ne ruumiskuvatkaan epäeettisiä olisi, eivät ne surevia omaisia "tramatisoisi", vaan vain näitä meidän herkästi haavoittuvia ja "terapiaa" kehdosta hautaan kaipaavia moderneja pikkutyttösiämme - näitä lumihiutalemaisia herkkiksiämme - jollainen tuossa alustuskirjoituksessakin purkautuu ja mieltänsä niin pahoittaa.

Kasvaisitte aikuisiksi ja menisitte töihin.