olen tavannut upean mutta VARATUN ihmisen. mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Ikää on 40 about molemmilla. Ja yksi lapsi on itselläkin, että ei ne mahdollisesti mukana tulevat lapset nyt mikään taakka automaattisesti olisi. Mutta uusperheestä ei ole kokemusta, että saattaa mennä huonostikin. 

 

Mutta kuten täälläkin tullut esille, niin ehkä ystävänä voisi olla hyvä jatkaa ja yrittää olla välttämättä liikoja siitä valtavasta vetovoimasta.

Jatka ystävänä, mutta vain sitten jos olet täysin varma että pystyt hillitä itsesi. 

 

saattaahan hän myöhemmin erota ja sitten voit lähestyä romanttisessa mielessä. Mutta älä vaan mene varatun kanssa tekemään mitään mikä loukkaa hänen puolisoaan. Mielestäni myös se suhteen ulkopuolinen on tilanteessa vastuussa. Mieti miltä tuntuisi omalle kohdalle? 

 

Minä ymmärrän sua ap, olin itse rakastunut varattuun. Rakastan edelleen ja ikävöin joskus. Sain vastakaikua tunteille, mutta katkaisin välit. Oli liikaa tunteita. Hän olisi halunnut jatkaa ystävinä. En pystynyt. Emme kuitenkaan tehneet mitään. Puhuimme vain. Mielestäni se on oikein hänen puolisoaan kohtaan. Enkä pystyisi kunnioittamaan itseäni saati miestä jos ryhtyisin varatun kanssa salasuhteeseen. Enkä näe suhteella tulevaisuutta, jos jo sen alku on vilpillinen. Kaikkien kannalta parempi näin. Vihaan pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Niin monia kertoja nähnyt tuttavapiiristä, että tämä kerran pettää aina pettää ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa. Jos löytää elämänsä rakkauden ja lähtee pois suhteesta mihin on ajautunut tms, niin ei ole kyllä kukaan pettänyt sen oikean löydettyään.

Olen huomannut saman. Ennen olin mustavalkoisempi, mutta kun ystävälle "kävi" näin, niin ymmärsin ettei mene aina niin. Ystävä ei todellakaan ole mikään pettäjätyyppi. Hän vain löysi paremman, ja vanhassa suhteessa oli paljon ongelmia. Harva eroaa heti, vaikka rakastuisi, vaan pitää miettiä esimerkiksi juuri sitä että onko nyt vaan seonnut hullaantumisesta. Ystävä ei eronnut tuosta vaan, mutta ei osannut myöskään pysyä erossa uudesta ennen eroa, kun tunne oli niin vahva. Nyt on onnellinen, melkein eri ihminen kun edellisen kanssa, jonka kanssa olo masensi häntä. Ei hän pettänyt minkään jännityksen tai huomion takia.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista kaikille. Ajattelin itse, että ystävä voin olla, jos sellainen sopii, mutta pidemmälle en mene. Miksi juttelussa tai yhteisessä tekemisessä olisi mitään väärää?

AP

Sovittuja yhteisiä tekemisiä? Ehkä se ystäväsi voisi senkin ajan olla lastensa kanssa. Älä syö toisten perhe-elämää. Helpommin pääset itsekin eroon kun et ole tapailemassa ja ihailemassa ihastustasi.

Vierailija kirjoitti:

Hei. Jos ihastus tuntuu molemminpuoliselta, mikä estää häntä tai sinua ihastumasta toisiin ihmisiin, vaikka hän eroaisi ja menisi sinun kanssasi naimisiin? Jos hän on nyt naimisissa ja on ihastunut sinuun, ja sinä häneen, vaikka tiedät että hän on naimisissa ja hänellä on lapsia, vaikka te menisitte naimisiin, hän jatkaa ihastumista toisiin naisiin ja sinäkin varmasti ihastut toisiin miehiin. Tällainen on aivan järkyttävää. Katso. Pois. On muitakin hyviä ja mukavalta tuntuvia miehiä. SINKKUJA.

Ei tuossa ole mitään logiikkaa. Ihastuminen ei ole asia jonka päättää tehdä. Joten se ei tapahdu sen mukaan oletko vapaa vai varattu, vaan sen mukaan kenet kohtaat. Eikö kaikki parisuhteet ala ihastumisella? Logiikallasi siis kaikki vaan ihastui kokoajan, koska ovat ihastuneet kumppaniinsakin. Jotkut ihastuu usein, jotkut kymmenen vuoden välein. Mutta jos sinulla on tunteita kumppania kohtaan, niin ei ihastumiselle ole tilaa. En minä ihastu uuteen vain sen takia, että ihastuin nykyiseen, koska minulla on tunteita puolisoa kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut asian niin, jos minä pystyn särkemään parisuhteen, niin todennäköisesti kohtaamani varattu ihminen rikkoo myös parisuhteen minun kanssanikin. Siksipä kai ikisinkku olenkin, pääasiassa varattujen kanssa olen kokenut syvää yhteyttä.

Ne varatut onkin jo valmiiksi " koulutettu"...

Kasvat vastuulliseksi aikuiseksi.

Minusta sinä vain hämäät itseäsi. Sanot, ettette ole tehneet mitään pettämiseen rinnastettavaa, ettet ikinä rikkoisi perhettä ja jatkatte vain ystävinä. Yrität korostaa korkeaa moraaliasi (mikä sinulla ehkä onkin), jotta sinun ei tarvitsisi luopua miehestä.

Mutta et sinä sitä ihastumista pakoon pääse. Se tunne vain kasvaa, kun jatkatte näkemistä. Kun tunteet on tarpeeksi vahvoja, moraali alkaa monesti säröillä. Lopulta voi käydä niin, että oletkin se ihminen joka et ikinä uskonut tai halunnut olevasi etkä kuitenkaan saa miestä. Kaikkia sattuu.

Miehellä on tietysti myös vastuunsa mutta ei se sinun vastuuta silti vähennä. Sinuna lopettaisin kaiken yhteydenpidon. Se sattuu nyt mutta sattuu silti vähemmän nyt kuin myöhemmin.

Kannattaa pitää pää kylmänä, monelle varatulle miehelle ihastukset on vain harmitonta hupia ja tosipaikan tullen vaimo ja lapset osataan asettaa etusijalle. Jos taas mies ei ole tyytyväinen liittoonsa, on parempi antaa hänen hoitaa se tahollaan alta pois. Monelle exälle on katkera paikka kun mies löytää uuden vielä aviossa ollessaan, vaikka suhde olisikin ollut ihan kuollut. Teillä kuitenkin on lapsiakin tuossa kuviossa, ja he kyllä aitistivat vanempien ikävät välit, ja kärsivät niistä.

Ihastuin kesällä todella vahvasti. Epätyypillistä minulle. En tehnyt asialle mitään, sillä minulla on perhe, samoin ihastumiseni kohteella. Olen "fatalisti" ja ajattelen, että tiemme kohtaavat jälleen, jos niin on tarkoitettu. Luotan siihen, että oikeat asiat tapahtuvat, olivat ne sitten mitä tahansa.