Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita naisia, jotka pyrkii olemaan perinteisiä herrasmiehiä?
29.11.2024 |
Tarkoitan sitä ihmistyyppiä, mitä ihailtiin vielä sata vuotta sitten: Monitaitoinen, osaa soittaa instrumenttia, ratsastaa, komentaa joukkoja, hoitaa kaikki kodin sisä- ja ulkotyöt, puhuu useita kieliä, on pitkälle koulutettu ja omaa laajan yleissivistyksen, tuntee etiketin, osaa keskustella viihdyttävästi melkein mistä tahansa aiheesta, seurustelee vaivattomasti eri yhteiskuntaluokkiin ja taustoihin kuuluvien ihmisten kanssa, omaa arvovaltaa, on matkustellut ja tuntee eri kulttuureja, ei hätkähdä yllättävistä tilanteista, hillitsee hermonsa ja itsekkäät impulssinsa, on se joka avaa ovet ja tarjoaa omastaan, huomaa toisten tarpeet ennen kuin he edes sanovat niitä, palvelee ilolla läheisiään, herättää muissa kunnioitusta ja saa hyvää kohtelua itsekin, pukeutuu aina asianmukaisesti, ei korosta itseään. Eli on sivistynyt ja hyväluontoinen mutta jämäkkä renessanssi-ihminen.
Näin anonyyminä voi kertoa.
Kuinka pitkällä olet tässä kehityksessä? Mikä on sinulle vaikeinta?
N35
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin heti itseni, tai ainakin pyrkimykseni. Hevosella ratsastamista en ole harrastanut sitten teinivuosien, mutta kaipa minä selässä pysyisin vielä nykyäänkin. Kaikki sisä- ja ulkotyöt eivät myöskään onnistu. Käytöksen suhteen pyrin nimenomaan kuvailemasi kaltaiseen suoritukseen, ja se tulee jo aika sujuvasti. Onnekseni sain viettää vuoden autenttisessa sivistysympäristössä formatiivisina vuosinani, joten tiedän että on olemassa aivan oikeita ihmisiä, jotka pystyvät juuri kuvailemaasi käytökseen. Itse olen pahiten epäonnistunut kasvattajana hermojeni totaalisessa hallinnassa, mutta minullapa ei ole ollut nannyä käytettävissäni.
Tuskin onnistuisi hermojen hallinta kovin hyvin minultakaan, lapset on ihan oma lukunsa. Rispektii kaikille vanhemmille.
Missä päin asuit lapsena, haluatko kertoa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Elämän taide"
Hyvin sanottu, nro 21. Siitä juuri on kyse: parhaasta elämästä hyveiden kautta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin heti itseni, tai ainakin pyrkimykseni. Hevosella ratsastamista en ole harrastanut sitten teinivuosien, mutta kaipa minä selässä pysyisin vielä nykyäänkin. Kaikki sisä- ja ulkotyöt eivät myöskään onnistu. Käytöksen suhteen pyrin nimenomaan kuvailemasi kaltaiseen suoritukseen, ja se tulee jo aika sujuvasti. Onnekseni sain viettää vuoden autenttisessa sivistysympäristössä formatiivisina vuosinani, joten tiedän että on olemassa aivan oikeita ihmisiä, jotka pystyvät juuri kuvailemaasi käytökseen. Itse olen pahiten epäonnistunut kasvattajana hermojeni totaalisessa hallinnassa, mutta minullapa ei ole ollut nannyä käytettävissäni.
Tuskin onnistuisi hermojen hallinta kovin hyvin minultakaan, lapset on ihan oma lukunsa. Rispektii kaikille vanhemmille.
Missä päin asuit lapsena, haluatko kertoa?
ap
Länsi-Lontoossa lehtevässä suburbiassa kulttuuriväen keskellä, eli lähellä BBC:n Shepherd's Bushin toimitiloja. Ajat olivat silloin todellakin erilaiset kuin nykyään. Sivistys tosin periytyy, kuten myös hyväpalkkaiset tehtävät kansakunnan sivistystoimen huipulla.
En valitettavasti osaa ratsastaa.
Vierailija kirjoitti:
"Elämän taide"
Hyvin sanottu, nro 21. Siitä juuri on kyse: parhaasta elämästä hyveiden kautta.
ap
Suomalaiselle elämäntavalle hidas nautiskelu on hiukan vierasta, vaikka tavallaan saunominen pitkän kaavan mukaan lähenee mielestäni joskus sitä läsnäoloa ja elämän hienouden arvostamista hetkessä, johon englanniksi viitataan mm. termille "the Good Life". Se taas juontaa juurensa ehkä jo roomalaiseen sivistykseen ja La Dolce Vitaan, joka ilmentää käsitettä ja elämäntapaa, joka usein liitetään italialaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. La Dolce Vita edustaa elämän nautintojen juhlistamista, ja se iloitsee rennosta ja hemmottelevasta elämäntyylistä (kääntimen kääntämänä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
This is the first test of a gentleman: his respect for those who can be of no possible value to him.
Itse pyrin tähän. Autan aina myös tuntemattomia jos pystyn, enkä odota mitään palkkiota. Tuntemani herrasmies on parempi tässä kuin minä, eli nousee aina ylös puolustamaan vääryyttä kärsineitä tai kärsiviä siinä hetkessä, eikä vain nurise takanapäin.
Vierailija kirjoitti:
This is the first test of a gentleman: his respect for those who can be of no possible value to him.
Just näin. Hyvä lainaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paino tietenkin sanalla pyrkii, koska tuo on elinikäinen laji, ja siinä ei kukaan tule täydelliseksi. Kiinnostavaa, että täällä on kuitenkin useita, jotka ymmärtää idean.
ap
Yksi mitä olen opetellut, on asiallinen suhtautuminen ilmiselviin typeryyksiin. Kun joku möläyttää pokkana tyhmyyden, millä ei selvästikään ole totuuspohjaa, tai mikä suoraan kiistää jonkun ihmisryhmän oikeuden olla olemassa, miten reagoit rakentavasti?
Se on mulla työn alla. Esim Pekka Haaviston neuvottelukirjassa on tähän keinoja. Lohdullista on, että tätä samaa on älykkäät ihmiset miettineet jo ainakin Rooman valtakunnan ajoista, ja luultavasti vielä kauemminkin. Helevetin hankalaa.
ap
Vielä vähemmän on miehiä, joilta se sujuisi ilman naisen apua. Vaikkei kyseessä tietenkään ole mikään kilpailu, vaan elämän taide.