Omien rajojen asettaminen, miten onnistuitte?
Ainahan voi katkaista välit tiettyihin ihmisiin, mutta esim. sukulaisiin törmää pakosti joissain juhlissa ja esim. työpaikallakin saattaa tarvita kyseistä 'taitoa', jos sitä nyt taidoksi voi sanoa. Senhän pitäisi olla normaali ominaisuus, mutta itselleni se on kehityskohde. Vai onko vain sitten töykeä niissä tilanteissa? Jos loukkaantuvat niin loukkaantuvat.
Kommentit (45)
On tärkeää osata tehdä päätös ja pitää siitä kiinni.
Useinhan on niin, että jos teet jotain kerran ja omalla vuorollasi, voi joku olettaa, että teet sitä kerran viikossa tai ainakin jouluna.
Silloin on hyvä muistuttaa itseään, että ei on ei ja itsellä on oikeus kieltäytyä, vaikka joku muuta huutelisi.
35 :lla provoileva
Kyllä tasan on olemassa ihmisiä, jotka kannattaa sulkea pois. Ole onnellinen, jos heitä ei ole Sinun piireissäsi. Tämä ei mitenkään ole ikään liittyvä asia vaan toisen käytökseen ja omaan fyysisen ja henkisen terveyden säilymiseen liittyvä asia.
Opiskelen, ja olin valinnut huonosti ryhmäni missä koitin kaverustua. Kunnes huomasin, että seura ei ollutkaan ihan se missä viihdyn. Mukavia ihmisiä, mutta yhden käyttäytyminen oli minulle liikaa, hänkin oli oikein mukava silloin kun on kahden kesken, mutta sitten ryhmässä käyttäytyi ikävästi.
Totesin että olen kokenut tämän jo elämässäni, enkä tahdo kokea sitä uudelleen.
Joten pistin poikki omasta mielestäni oikealla tavalla, mutta teet niin tai näin, niin se on aina väärinpäin.
Mutta silti mulla on huonompi olo kuin hänellä ja kokoajan mietin, entä jos en ois tehnyt mitään, entä jos oisin vaa ghostannu, entä jos..
t. en oo mikää teini, olen keski-ikäinen nainen *facepalm
Minulla se on vaatinut terapiaa ja harjoittelua, olen mielestäni oppinut. Kaikkia omien rajojen vetäminen ei miellytä, varsinkaan jos on aiemmin ollut myötäilevä hissukka, jonka yli kävellään ja jota käytetään hyväksi. Päätän etukäteen, mitä haluan sanoa, kerään rohkeuteni ja sanon sen. Pahinta, mitä on tapahtunut, on toisen osapuolen loukkaantuminen. Mutta yleensä jonkin ajan kuluttua toinenkin on ymmärtänyt, miksi olen pitänyt puoliani.
No huh huh sentään, mitä sontaa!