Mikä on parasta erossa?
Mies löysi toisen ja halusi erota. Ei meillä enää kummoinen suhde vuosiin ollutkaan, lapset ja koti yhdisti. Minä jäin toistaiseksi lasten kanssa vanhaan kotiin mutta myymme tämän ja muutan uuteen. Tämä välivaihe on raskas, mutta en pysty taloudellisesti muuhun. Odotan sitä että saan asua itsekseni oikeasti, enkä osittain exän kodissa. Vielä on silti raskas olo ajoittain, joten kertokaahan eron hyviä puolia :)
Kommentit (11)
Se ihana leijuva tunne kun on oma ovi jonka sisällä on vain ne henkilöt joista tykkää oikeasti. Omat rahat, oma rauha.
Miten te selvisitte siitä syyllisyydentunteesta, että otan eron vaikka toinen ei haluaisi? Ja samalla teen lapsistani eroperheen lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Miten te selvisitte siitä syyllisyydentunteesta, että otan eron vaikka toinen ei haluaisi? Ja samalla teen lapsistani eroperheen lapsia?
Ketään ei voi pakottaa olemaan yhdessä, mutta jos kaikki asiat on selvitetty eikä jatkon mahdollisuutta kerta kaikkiaan ole niin silloin olet tehnyt parhaasi. Sen sijaan jos ei jaksanut yrittää tai rämpiä jonkun voitettavissa olevan vaikeuden yli on mielestäni ihan aihettakin tuntea syyllisyyttä kohtuullisessa määrin. Tämä ei tietenkään koske suhteita jossa on ollut väkivaltaa tai muita suuria "oikeita" ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Miten te selvisitte siitä syyllisyydentunteesta, että otan eron vaikka toinen ei haluaisi? Ja samalla teen lapsistani eroperheen lapsia?
Kun sitä eroa on miettinyt pari vuotta ja yrittänyt puhua puolisolle ja parantaa suhdetta, mutta saanut paskaa vain niskaan niin muuta vaihtoehtoa ei ole.
Lapset oireilivat eron jälkeen, mutta syytän siitä exää täysin. Hän kun päätti sitten lopettaa vanhempana olemisen. Ei meidän perhe mikään ydinperhe koskaan ollutkaan. Vaikka isä muka oli niin oli ulkopuolinen eikä toiminut huoltajana ja perheen elättäjänä mitenkään. Jälkeen ajateltuna hyvin itsekäs ihminen, jonka itsekkyys vain korostui eron jälkeen.
Erosta on jo vuosia ja kaikki on hyvin. Isä tosin on erkaantunut lapsista ja osaan lapsista ei pidä edes minkäänlaista yhteyttä. Hänen oma valintansa. Kaikki lapset ovat täysikäiset.
Vierailija kirjoitti:
Se ihana leijuva tunne kun on oma ovi jonka sisällä on vain ne henkilöt joista tykkää oikeasti. Omat rahat, oma rauha.
Varmasti ihana tunne. Onnellinen puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Pystyin hengittämään eron jäljeen. Minä halusin eron huonosta suhteesta. Olin aina yksin vaikka muka avioliitossa, jännitin exän reaktioita asioihin ja mielistelin maksamalla lähes kaikki perheen laskut ym.
Eron jälkeen tuli rauhallinen olo. Ei tarvinnut enää olla jännittynyt, rahaa säästyi. Minä siis muutin pois yhteisestä kodista. Talo myytiin reilun vuoden kuluttua ja se oli lopullinen helpotus.
Tää. Eikä tarvi miettiä sitä, mitä mieltä puoliso on omista vaatevalinnoista ("tollaset pellehousut" tai "no nyt ei pidä sit lihoa yhtään" tai "emäntä se osti satasen huivin"), sanomisista, tekemisistä ("taasko sä menet sinne tansseihin" = tanssikoulun jazztanssitunnille), meikkaamisesta (lähinnä juhliin voimakkaammin). Riittää kun itse arvostan itseäni ja pidän siitä, mitä teen ja miltä näytän ja millainen olen luonteeltani.
Se että tuntee olevansa täysin oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Miten te selvisitte siitä syyllisyydentunteesta, että otan eron vaikka toinen ei haluaisi? Ja samalla teen lapsistani eroperheen lapsia?
No eroperheen lapsena haluaisin sano, että se ei ole mitenkään huono asia (paitsi kun itse ero on tehty huonosti ja lapset joutuu sekavaan tilanteeseen). ärsyttää kun aina puhutaan että vanhempien avioero olisi jotenkin kauhea asia, kun harvalle lapselle se nyt mikään maailmanloppu on. Toki jos tietää että suhde ei kestä, niin lasten kannalta parasta erota silloin kun ne on pieniä, vaikka kaikenmaailman isäviikonloput rasittavia ovatkin.
En puhu omasta kokemuksesta mutta voisin kuvitella että ihminen joka elää väärän ihmisen kanssa parisuhteessa voi tuntea itsensä tuossa suhteessa vielä yksinäisemmäksi kuin oikeasti yksinäisenä ihmisenä. Älkää pitäkö sinkkuna elämistä yhtään niin hirveänä sillä se on parempi kuin huonossa suhteessa eläminen.
Pystyin hengittämään eron jäljeen. Minä halusin eron huonosta suhteesta. Olin aina yksin vaikka muka avioliitossa, jännitin exän reaktioita asioihin ja mielistelin maksamalla lähes kaikki perheen laskut ym.
Eron jälkeen tuli rauhallinen olo. Ei tarvinnut enää olla jännittynyt, rahaa säästyi. Minä siis muutin pois yhteisestä kodista. Talo myytiin reilun vuoden kuluttua ja se oli lopullinen helpotus.