Onko totta, että suomessa ei saa pyytämällä esim epiduraalia yms.?
Olen kuullut monelta suomalaiselta synnyttäjältä, että kivunlievityksen saaminen, muut kuin ilokaasu, on vähän " nihkeää" .
Joskus saa ja joskus ei.
Mutta ei anneta suoraan jos vain pyytää?
Moni ystäväni on synnyttänyt jenkeissä ja siellä ei olla sanottu mitään tyyliin" Kyllä rouva nyt jaksaa ilman kivunlievitystäkin" , kuten kaverilleni oli sanottu suomessa!! Samoin täällä ranskassa saa epiduralin heti kun haluaa.
Mites se oikein on pääkaupunkiseudulla?
Kommentit (32)
ja kätilöt kyseli koko ajan, että haluanko ilokaasua, haluanko epiduraalin jne. Viimeisessä vuorossa ollut kätilö pihtaili, eikä antanut enää ilokaasuakaan ja aukoi päätään, kun supistuksissa multa tuli ääntä suusta enemmän kuin hänen mielestään oli soveliasta. Myöhemmin taas salli ilokaasun käytön. Synnytys kesti pari vuorokautta ja tuo niuho osui sitten loppuvaiheeseen. Muut kätsyt olivat tosi symppiksiä.
Itse en saanut kummallakaan kerralla, vaikka kätilö lupasi. Eka kerralla LÄÄKÄRIÄ odotettiin 5 tuntia isossa sairaalassa. Toka kerralla vaanotin kätilöä, että se on saatava, ja totta kai, totta kai... Mutta lääkäriä ei vaan tullut.
synnytin keski-suomen keskussairaalassa keväällä 2005. olin laittanut kaikkiin esitietolomakkeisiin isolla pyynnön saada epiduraalipuudutus, ja mainitsin toiveestani vielä sisääntulotarkastuksessa. tarkastajaa (en nyt muista oliko se hoitaja vai lääkäri vai mikä) nauratti, sanoi että ehdin kyllä jutella myöhemmin puudutuksista. vedet oli siinä kohtaa menneet mutta supistuksia ei ollut.
oon miettinyt jälkikäteen että varmaan pyysin sitten jatkossa jotenkin väärin, ilmeisesti mulla oli sellainen mielikuva että mut vietäisiin saliin ja siellä tsekkattaisiin puudutuksentarve. siinä kohtaa kun saliin päästiin niin olin siihen malliin käynnistettyjen suppareiden riepoteltavana etten osannut enää pyytää, enkä puhua ylipäätään, kiljuin, itkin ja oksensin.
siellä kipushokin partaalla kieppuessani tajusin että kätilö meinaa mun vetävän ihan luomuna ja meinasin kuolla ihan paniikkiin. paniikilta, kivulta, kiljumiselta, itkemiseltä ja yrjöömiseltä sain ihmeen kaupalla kerättyä sen verran holttia että pystyin kerjäämään lievitystä, siis oikeesti oikein surkeana matelemaan kätilön edessä ja anomaan että tämä olisi ystävällinen ja antaisi mulle edes jotain. epiduraali oli luonnollisesti myöhäistä antaa (olin ollut sairaalassa vuorokauden ja tosiaan heti sisääntulosta alkaen pyytänyt sitä), ja kätilö meinasi että kyllä mä kestän. en aikonut kestää ja itkin ja kerjäsin niin kauan että haki lääkärin antamaan mulle spinaalin.
mun mielipiteeni on että synnytykseni epäonnistuminen johtui siitä etten saanut epiduraalia ajoissa. spinaali vei kokonaan tunnon kaulasta alaspäin, ja ensisynnyttäjän oli aika vaikea kuvitella ponnistamista kun ei ollut hajuakaan ponnistanko ja millä lihaksilla. pää tuli kyllä punaiseksi, mutta muuta ei sitten tapahtunut. epiduraali ei käsittääkseni vie ponnistuksen tarvetta eikä tuntoa samalla lailla.
(sori pitkä sepostus, oon raskaana ja mietin aika lailla tuota kokemustani, ja miten voisin nyt tulevalla kerralla pyytää oikein ja oikeassa kohtaa sitä epiduraalia, että oikeasti uskoisivat mun tosissani sitä haluavan.)
Synnytin 2005 keväällä ensimmäisen lapseni ja kätilö tarjosi itse mulle epiduraalia jossain vaiheessa. Oli aivan mahtava ihminen muutenkin, koko ajan kannusti ja sanoi, että hyvin menee.
Ekalla kerralla sain heti kun pyysin, tosin reilu 30min meni että saatiin anestesialääkäri paikalle kun oli toisessa salissa.
Toisella kerralla pyysin heti kun tulimme saliin, että haluan epiduraalin. Kätilö sanoi, että tarkistaa vain kohdunsuun tilanteen ensin ja tilaa sitten anestesialääkärin, jos kohdunsuu tarpeeksi auki (eli 4cm). No, kohdunsuu olikin täysin auki, joten pääsin ponnistamaan samantien eli jäi sitten epiduraali saamatta.
Hyvät kokemukset kuitenkin jäi Kätilöopistolta.
Toki varmaan riippuu kätilöstä, minu kätilö pihtas epiduraalia looppun asti vaikka sanoin HETI toista synnyttämään mennessä että haluan sen.
Toinen käynnistettiin, ja jo siinä alkuvaiheessa kävi anestesialääkäri laittamassa systeemit paikalleen. Sitten kun puudutusta tarvi niin piuhasta tuli spinaali, kun se todettiin tilanteeseen sopivammaksi. Mulle siis asennettiin valmiiksi kaks paikkaa johon toiseen tuli spinaali, ja toiseen(jos olis taas ollu tarvetta ja ehditty) epiduraali.
Nyt oon tässä mahdollisimman pian menossa synnyttämään(viimesillään oon) ja toivon kyllä että taas kuunneltais niinku aiemminkin. Kätilöt on ollu ihania, ja ovat kyllä toiveitani toteuttaneet. On vaan menny niin nopeaa nuo molemmat synnytykset että ei oo oikeen mihinkään ehditty kun homma on ollu jo valmis.
Mulla on tosin oma lääkäri mukana synnytyksessä. Sairaalan kandilta meinasi mennä pasmat sekaisin ja käsi kuulemma tärisi, kun mieheni seisoi vieressä ja katseli miten epiduraalin laitto onnistui vaan onnistuihan se. Oli kuulemma ollut tosi huolellinen ;)
Eniten otti päähän se, että se oli laitettava supistuksen aikana joka kesti noin minuutin. Huusivat vaan että pysy paikallas sellasessa pienessä mytyssä ja kirosivat mua kun en saanut pidettyä kehoa liikkumatta. En ole enää sen jälkeen ottanut. On olemassa muitakin minusta jopa parempia kivunlievityksiä.
moneen kertaan, mutten halunnut epiduraalia. Petidiiniä puolisalaa tuikkasivat " lääkärin määräyksestä" , että saisin nukuttua kuulemma, kun olin aivan poikki valvomisesta. En itsekään tajunnut siinä vaiheessa enää kaikkea. jos olisin tajunnut mitä se piikki on ja mitä siitä voi aiheutua lapselle (ja itsellekin), en olisi suostunut. Se ei auttanut kipuihin ja lapsi söi huonosti ekat päivät, vaikka piikistä syntymään meni useita tunteja. Laittoi vain pyörryttämään kamalasti, mutta puolen tunnin sisällä kivut olivat aivan entisellään ja pahemmatkin. Enkä todellakaan nukkunut... Piikin jälkeen syke oli " liian tasainen" tosi kauan ja jouduin istumaan käyrällä tosi pitkiä aikoja vaikka en olisi millään pystynyt olla aloillaan. istua piti kun äänet ei löytyneet muuten.
Jos kaikki menee normaalisti, ensi kerralla en ota muuta kuin ilokaasua, enkä anna kenenkään pistellä mitään. Haluan tietää, mitä tapahtuu milloinkin, minua pelottaisi enemmän olla kovin puudutettu.
Jos olet / puolisosi on töissä ja vakuutettu, niin maksat ehkä n. 200. Voi myös ottaa vakuutuksen, jota makselee kokonaan itse.
Toisekseen et maksa veroja ja äkkiä taskun pohjalle kertyy sellainen summa, jolla hoitaa yhden synnytyksen. Suomessa maksoin yksinäisenä naisena veroja yli 40 %, USA:ssa maksan n. 20 % ja palkka on huomattavasti parempi.
mutta nyt 3kk sitten kuopuksen synnytyksessä en saanut petidiinipiikkiiä vaikka olisin halunnut... tai no synnytyslääkäri sanoin että ota vaan mutta kätilö sanoi ei.. siinä ne sitten hieman väittelivät asiasta.. mutta kätilö sanoi että kun esikoisen synnytyskin oli niin nopee niin hän ei sitä kyllä nyt laita... sain siis kuiteski epiduraalin ja ilokaasuu... tämä siis naistenklinikalla.. kätilö oli kyllä ihan huippu kiva :)
Kummassakin on tarjottu, en tosin tarvinnut. Mutta " kaikkea" olisi ollut tarjolla, ei siis voi valittaa.
sitä, että lapsi ei synnyttyään osaa imeä. Se taas johtaa usein siihen, että imetys epäonnistuu, koska vauvaa joudutaan ruokkimaan pullolla.
Kaikki yhden pienen piikin takia.
Vierailija:
mutta nyt 3kk sitten kuopuksen synnytyksessä en saanut petidiinipiikkiiä vaikka olisin halunnut... tai no synnytyslääkäri sanoin että ota vaan mutta kätilö sanoi ei.. siinä ne sitten hieman väittelivät asiasta.. mutta kätilö sanoi että kun esikoisen synnytyskin oli niin nopee niin hän ei sitä kyllä nyt laita... sain siis kuiteski epiduraalin ja ilokaasuu... tämä siis naistenklinikalla.. kätilö oli kyllä ihan huippu kiva :)
Onneksi oli viikonloppu ja sairaalassa päivysti vaan yksi nukutuslääkäri, joka oli parhaillaan leikkauksessa. Synnytyslääkäri tuli sit jossain vaiheessa ja sano että eihän tää mitään epiduraalia tarvii ja anto kohdunkaulan puudutteen. Ja sillä selvisinkin loppuun asti.
Tuo epiduraaliin pakottaminen oli ainut ikävä asia synnytksessä.
..on kyse eikä kivunPOISTOSTA! Itse pyysin ' kuningas-epiduraalin' kun ilokaasu ei enää riittänyt mutta en voinutkaan sitä saada koska mulla on von Willebrand (häiriö veren hyytymisessä, on geneettinen). Selvisi vasta synnytyksessä että ko vaiva estää e:n annon.. Mutta paran sain ja sillä pärjäsin!
esikoisen kaa pyysin jotain kivunlievitystä ja sanoivat vaan että haluanko kipupiikin ja sanoin että joo.. en tiennyt silloin että saan petidiiniä...olin aika sekasin jo valmiix mutta petidiini piikin jälkeen olo oli kuin olis jurrissa... ja tuosta petidiinin laitosta meni noin 4h kun poika syntyi.. onnex osasi heti imeä ja imetinkin 7kk kunnes poika lopetti... :) t.12
Esim. kohdunsuun ollessa sentin auki, synnyttäjän valittaessa että sattuu, ja pyytäessä epiduraalia sitä EI saa (liian varhaista). Eikä sitä saa, jos ponnistusvaihe on jo ihan lähellä (liian myöhäistä, vaikeuttaa ponnistamista).
Eikös tässä ole tarkoitus jokaisen kommentoida AP:n kysymystä omalta osaltaan eikä muodostaa kommenttiaan muiden vastausten perusteella?