Tyhjä tunne, vaikka pitäisi olla iloinen/helpottunut

Olet väsynyt rankan syksyn jälkeen. Sinun pitää nyt levätä. Kun olet levännyt riittävästi, ilon ja helpotuksen tunteet varmasti tulevat ajallaan. Et voi pakottaa niitä, eikä ole hyvä syyllistää itseään "vääränlaisista" tunteista. Sinulla on oikeus olla väsynyt.

Mulla on aina ihan sama meininki pitkän stressaavan jakson jälkeen. Ihan tyhjä. Yleensä stressin on aiheuttanut joku yllättävä/pelottava asia. Palautumiseen ja uskoon siitä, että elämä kantaa, voi mennä parikin kuukautta.

Kannattaa vaan toimia mahdollisimman normaalisti. Puhelin esim. iltaisin pois, äläkä ainakaan googlaa niitä huolestuttavia asioita. Lue vaikka, tai katso jotain aivot narikkaan ohjelmaa. Kävely luonnossa tekee hyvää. Lisäksi silloin kun ahdistaa, kannattaa yrittää ajatella, että siinä ei ole järkeä. Jos jotain huolestuttavaa tulee tulevaisuudessa, sen aika on sitten. Elämää ei voi hallita, kukaan. Sitä paitsi yleensä se aiemmin pelottava ei olekaan kohdatessa niin pelottavaa. Kaiken voi hoitaa, joko itse tai sitten joku muu, jos ei itse pysty.

Tsemppiä ap, ota oma aikasi, kyllä se ilo palaa. 

Meillä paljastui kotona putkivuodon aiheuttama vaurio. Syytin kovasti itseäni, vaikka eihän siinä ole järkeä. En ikinä aidosti syyttäisi muita. Kukaan ei vaurioita kotiaan tahallaan, ja eihän putkia edes näy. Remontti oli raskas, nyt jo ohi. Odotin kotiinpääsyä, mutta sitten kun se koitti, niin ahdisti valtavasti. Ikäänkuin minulta olisi viety se oma koti, johon alkujaan muutin. Sen jälkeen pitkään tarkkailin seiniä, lattioita, kattoja.. Varjoja niissä suunnitelleen pelästyin, että ei kai taas!! Edelleenkään ei ole sellaista luottoa, että kaikki on kunnossa. Mutta se varmasti johtuu tuosta yllättävyydestä ja kamalasta stressistä siihen liittyen. Kroppa ja mieli tarvitsee aikaa.

Sinulla on vielä ollut sairaushuolia, joten ei ihme jos on tyhjä olo tai ahdistaa. Aika kuitenkin auttaa. Kannattaa jutella asiasta.

Stressihormonit ei laskeudu tuosta vaan, jos ovat olleet pitkään päällä. Mielihyvähormonit palaavat kyllä aikanaan, ota rennosti nyt vaan. 

En ole ap, mutta ihan itkettää, miten samaistuttavalta kuulostaa. Varmasti monelle.

Kovasti jaksamista sinulle, jouluna jo viimeistään varmasti olet iloinen. Mutta älä siitäkään ota stressiä. Mielelläsi on oikeus palautua.

Ja jos olet ap suorittajatyyppiä, joka on tottunut hoitamaan asiat, niin sinullakin on oikeus tyrkätä niitä muille. Sanoa, että nyt ei vaan jaksa. Tutut auttavat varmasti mielellään. 

Aika auttaa. Anna niiden tylsien tunteiden ajatusten vaan tullla .Katsele kuin olisivat pilviä taivaalla. Tulee ja menee. Se kestää oman aikansa, että hermosto tasaantuu stressikauden jälkeen, vähän kuin olisi iso kivipyörä pyörinyt täysillä, niin ei se siitä heti pysähdy kun vauhdinanto lopetetaan vaan pyörii aikansa silti.

Kiitos kaikille viesteistänne, tuli lohdullinen olo! Varmasti mielen tasaantuminen ottaa aikansa ja suorittavana/kärsimättömänä luonteena sen sietäminen on erityisen vaikeaa. /ap

Hienoa, että selvisi asiat. Aina ei selviä. Onneksi pystyit aloittamaan palautumisen noin pian. 

Voimia. 

Voi antaa itselleen luvan vain olla. Missä tunnetiloissa tahansa. Ei tarvitse levätä "oikein". Voi vain olla.

Hei ihmiset, saman kaltaista ongelmaa täällä kuin aloittajalla. Terveys-, koti- ja työasiat ovat stressanneet. Toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän. Mutta stressiä selvästi on ja joskus pelko on lähes sietämätöntä. Tuleeko tässä saturaatiopiste joskus vastaan, niin että ei vaan jaksa stressata enää? Tätä elättelen mielessäni.