Sukulaiset luulevat, että asuntoni on kaatopaikka
He tuovat jatkuvasti kysymättä roinaa ja joskus kysyvät haluanko jotain ja tuovat vaan kuuntelematta. Minun vanhempani eivät ymmärrä, että olen minimalistinen enkä halua isoja huonekaluja tai koriste esineitä, koska ne ovat ihan turhia. Sitten kysellään joskus vuosien päästä" oliko sulla vielä sitä laatikkoa, hyllyä , kynttelikköä" ja sitten suututaan verisesti kun sanon että heitin pois.
Miten tämän saa loppumaan! En halua mitään tavaraa jos haluan jotain niin ostan itse. Sitten vanhemmat päivittelee kuinka kalliiksi tulee ostaa uutena joku yksittäinen tavara, kun sitä vanhaa kirppis krääsää itse roudataan kotiin . Minä en halua, että kotini näyttää kierrätys keskukseslta !!! Jestas menee hermot
Kommentit (24)
Sanot suoraan, että säilytys maksaa 100e/kk. Oikeasti hei, ei kukaan tuo, jos oikeasti kiellät. Et vain osaa sanoa ei.
Olet hölmö kun alistut tuollaiseen. Etkö osaa lausua sanoja EI KIITOS?
Kutsutko sinä omia vanhempiasi "sukulaisiksi"??
Saat sen loppumaan niin, että sanot:
"Ei kiitos! En halua sitä tänne!"
Voit harjoitella peilin edessä.
Kantavatko he tavarat ovesi taakse yöllä salaa?
Kauheat sukulaiset. Ota etäisyyttä.
Selvitä, missä on saa ottaa hylly tai laatikko ja sinne viet aina tavarat joita et halua
Vierailija kirjoitti:
Olet hölmö kun alistut tuollaiseen. Etkö osaa lausua sanoja EI KIITOS?
En.. mutta opettelen ja sanon suoraan, että heitän kaiken roskiin sitten mitä tuodaan kysymättä
Tämä voi olla todellinen ongelma sisustajahenkisten vanhusten kanssa.
Vinkki. Jos joskus konmaritat, älä jätä äitiä talonvahdiksi sen jälkeen. Jos hänellä on auto ja mahdollisuus edestakaiseen kulkemiseen.
Joku kysyi, miksei voi vain kieltäytyä. Luuletko ettei ole kokeiltu ;)
Vai ei suututa...minulle suututtiin, kun sanoin ei. Oli kuulemma nähty kovasti vaivaa miettiessä, että roinan voisi tuoda minulle.
Vierailija kirjoitti:
Kutsutko sinä omia vanhempiasi "sukulaisiksi"??
Joo en asunut kotona lapsena ovat mulle ihan randomeja ihmisiä oikeastaan
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla todellinen ongelma sisustajahenkisten vanhusten kanssa.
Vinkki. Jos joskus konmaritat, älä jätä äitiä talonvahdiksi sen jälkeen. Jos hänellä on auto ja mahdollisuus edestakaiseen kulkemiseen.Joku kysyi, miksei voi vain kieltäytyä. Luuletko ettei ole kokeiltu ;)
Totta paha kieltäytyä kun tullaan ilmoittamatta oven taakse kysytään samalla kun ollaan jo roudaamassa kaatopaikka kamaa oven kynnyksen yli minun asuntoon.
En halua vanhaa tavaraa mun asuntoon ne on rumia vaikka niitä kuinka kutsuu retroksi tai vintagea. Rikkinäiset asiat kuuluu roskiin minusta .
Ei ole olemassa mitään retroa tai vintagea vaan paskaa romua josta väkisin yritetään tehdä arvokasta ja jotkut menee siihen lankaan..
Minulle henkilökohtaisesti timantit on vain kiiltäviä kiviä ja raha paperia ja vanha paska on vanhaa paskaa se siitä.
On rajatonta. Oma äiti oli tuomassa kuormaa itsevuokraamaan kotiini, johon hänellä ei ole mitään osuutta.
Sairasta paskaa. Ei tarvi olla enää tekemisissä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla todellinen ongelma sisustajahenkisten vanhusten kanssa.
Vinkki. Jos joskus konmaritat, älä jätä äitiä talonvahdiksi sen jälkeen. Jos hänellä on auto ja mahdollisuus edestakaiseen kulkemiseen.Joku kysyi, miksei voi vain kieltäytyä. Luuletko ettei ole kokeiltu ;)
Totta paha kieltäytyä kun tullaan ilmoittamatta oven taakse kysytään samalla kun ollaan jo roudaamassa kaatopaikka kamaa oven kynnyksen yli minun asuntoon.
Et avaa ovea.
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat ne vastaan?
No meillä homma menee niin, että kieltäydyn ottamasta vastaan mitään, kun puhelmissa kysytään. Tavara tuodaan silti kotiini. Kieltäydyn uudelleen. Äitini/anoppini loukkaantuu. Tavara vaan jätetään kotiini, esimerkiksi viedään vessareissulla sivueteiseen piiloon tms. Joskus olen huomannut ja vienyt sen tulijan autoon, josta se saatetaan jättää oven pieleen lähtiessä. Vien kaiken Kierrätyskeskukseen tai jos on jotain arvokkaampaa, myyn. Saattaa nimittäin olla, että tavara on vaikka joku Iittalan vanha maljakko.
En halua tämän asian takia katkaista välejä.
Sitä en ymmärrä, että miksi ne edes kysyvät, kun lopputulos on ihan sama mitä vastaan. Ja kun loukkaantuvat, niin miksi eivät opi ja muuta tapojaan? Mutta tällä mennään.
Harvoin ne vanhemmat tai "sukulaiset" väkisin tavaraa tuovat, ainakaan eivät kovin kauaa. Haluavat olla jollain lailla avuksi, kun arvelevat nuoren aikuistuvan jälkikasvun olevan pienissä varoissa ja tarvitsevan tavaroita, joita heillä on ylimääräisenä. Olen kuusikymppinen, ja sillai minun asuntoni aikanaan tuli sisustetuksi kun minun sukupolveni oli siinä iässä että muutti omilleen: vanhemmat ja tuttavat lahjoittelivat omia vanhoja tavaroitaan.
Nykynuorissa olen havainnut kultalusikka p-seessä ilmiön sikäli, että ainoa mitä otetaan suopeasti vastaan on raha. Mieluiten iso sellainen. Ja toihan on ikäkaudelle hyvin tyypillistä, että kuvitellaan niiden vanhempien hirveästi suuttuvan, jos tarjottu tavara ei kelpaa. Ei ne oikeesti suutu, ehkä vähän ihmetellään, mutta ei ne rikki mene, eikä se nuorikaan siitä sitten rikki mene, jos joku vanhempi ihminen ei nuoren käytöksestä niin tykkää.
Minunkaan nuoret eivät juuri mitään ole halunneet (muuta kuin sitä rahaa) silloin kun muuttivat pois kotoa. Olen antanut asian olla. Nyt kun kumpikin lähestyy neljääkymppiä kovaa vauhtia, on äitin vanhat romut tulleet arvoonsa. En ole tyrkyttänyt, mutta pienempään asuntoon muuttaessani toki kysäisin onko lapsilla tavaroille käyttöä vai myynkö tai lahjoitanko kyseisen tavaran. Useampi esine on löytänyt sitten uuden kodin joko lasten omista kodeista tai heidän kavereidensa kodeista. Ylihuomennakin lähtee yksi ruokapöytä, kun itse sain (käytetyn) paremman mallisen ystävän vanhempien kuolinpesästä.
Miksi otat ne vastaan?