Mitä ajattelet superlahjakkaista, jotka suorittaa esim kaksi yliopistotutkintoa tai amk ja yliopistotutkinnon?

Vierailija kirjoitti:

Jos rahkeet riittää yhteen kouluun riittää toiseenkin. Rinnakkain suoritettuna ja tavoiteajassa kova saavutus. 

Ei vaan tavoitteet tulisi asettaa potentiaalin mukaan eikä keskiverron.

Jos esim. asetetaan tavoite satanen alle 15 sekunniksi niin jollekin sohvaperunalle (kuten minä) tuo voi olla haaste mutta nää jotka juoksee sen alta 11 sekuntiin suuremmin edes yrittämättä ja ilman juoksupiikkareita ja farkuissa ei saa tuollaisesta mitään kehumisen aihetta.

Mielestäni superlahjakas tarkoittaa poikkeuksellista kykyä jollain alalla, esimerkiksi Mozart, Bach, Beethoven jne. musiikissa tai Einstein, Newton, Maxwell jne. fysiikassa. Se, että suorittaa kaksi tutkintoa tarkoittaa mielestäni vain, että on suorittanut kaksi tutkintoa. En näe siinä superlahjakkuutta.

Eikö tuo nyt ole aika tavallista nykyaikana. Aina se eka tutkinto ei työllistä, tai muutoin toteaakin ettei ollut oma juttu, ja opiskelee sitten lisää. Ei se mitään superlahjakkuutta vaadi. Ahkeruutta ja intoa uuden oppimiseen toki. 

Minä olen töissä sairaalassa, ja tosi monet työkaverit opiskelee jotain työn ohessa. Hoitajia ja joitain muitakin ammattiryhmiä siis nämä, alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita kuitenkin. Osa tekee maisteriopintoja, osa yamkia, osa vaihtaa kokonaan alaa. 

Lahjakkuus mitataan älykkyystestillä eikä opiskelulla.

Ainakin kasvatustieteet on kuin leikkikoulua kävisi!

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että miten se on muka superlahjakkuuden merkki, ettei pysty edes päättämään mitä haluaa tehdä vaan opiskelee koko ikänsä. 

Kyse ei aina ole päättämättömyydestä, sillä moni tutkinto tukee toista. Työmarkkinoilla voi olla etua siitä, että omaa molemmat. Esim. tyttöreni on sekä kemisti että proviisori. Lääketeollisuuden kentällä siitä on etua.

Kysehän ei ole määrästä, vaan laadusta.

Minä olen suorittanut kaksi ylempää tutkintoa.  En koe itseäni superlahjakkaaksi mutta minulla on aina ollut valtava halu oppia, ottaa selvää ja tietää.  Se on ollut ja on edelleen liikkeellepaneva voima itselläni.

Minulla on hyvä koulutustani vastaava työ, ja koko ajan otan selvää asioista, haluan oppia uutta ja pitää itseni ajan hermolla.  Katson että ei riitä että on joku tutkinto 15 vuotta sitten vaan sitä on pidettävä yllä ja pysyä kehtyksen mukana.  Asiaa ja tietoa tulee koko ajan uutta ja lisää,  sitä on opiskeltava ja haettava lisää jotta kykenee tekemään työnsä kunnolla. Onneksi meillä pidetään huoli työntekijöitten koulutuksesta. Sehän on firman etu.

Otetaan tähän nyt esimerkki esim.  vaikka siivousalalta sillä siltä alalta tiedän miten  valtavin harppauksin siellä asiat on edenneet. Ei enää riitä että sinulla on ämpäri  ja vettä ja mäntysuopaa ja vanha kalsarinlahje ja siitä vaan siivoamaan.

Nyt on tunnettava valtava määrä eri pintamateriaaleja ja minkälaista käsittelyä ja aineita ne kestää.  On osattava eri aineiden ph-arvot,  jne.  Ei voi mennä hosumaan sillä kalsarinlahkeella vaikkapa marmoripintoja, hyvin äkkiä pilalla kaikki ja siivoojalle muheva lasku. 

On sitten melkein ammatti kuin ammatti alat kehittyy ja mukana on pysyttävä.  Lääkäri, sairaanhoitaja jne. 

En tiedä mitään muuta maata kuin Suomi missä opiskelua ja ammatissa edistymistä halveksittaisiin yhtä paljon.  En ymmärrä mistä se johtuu?