Mies ei halua spermatutkimuksiin :(
Meidän tilanne on tämä: Olemme olleet ilman ehkäisyä n.5 vuotta, aluksi ajateltiin, että lapsi tulee jos on tullakseen (yksi alkuvaiheen keskenmeno oli pari vuotta ennemin ollut). En kuitenkaan tullut raskaaksi, vaikka salaa sitä toivoinkin.
Joskus vuosi sitten kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä tutkimuksiin tämän lapsettomuuden selvittämiseksi. Hormonitestit olivat ok, ultrassa kaikki näytti päällisin puolin hyvältä jne. Lääkäri laittoi sitten miehelleni lähtetteen spermatutkimuksiin, ja tämän tutkimuksen valmistuttua olisimme päässeet " jonoon" sairaalaan tutkimuksiin/hoitoihin. Mutta miehelle tämä olikin liian kova pala. Hän alkoi pelkäämään että " vika" olisi hänessä, eikä halunnut mennä tutkimuksiin.
Olemme keskustelleet aiheesta ja olen yrittänyt selittää miehelle ettei se haittaa vaikka juttu olisi hänestä kiinni, kunhan vain kävisi viemässä näytteen, niin pääsisimme etenemään hoidoissa. Tämä näyttää todella olevan umpikuja meille, olen niin epätoivoinen, että ajattelin jo sanovani hänelle että menen sitten yksin hoitoihin jos ei muu auta (epätoivoista, tiedän..)
Kaipaisin apua, miten teidän miehenne ovat spermatutkimukseen suhtautuneet? Mitä ihmettä sanoisin miehelleni, että saisin hänet tajuamaan ettei tässä mitään syyllistä lapsettomuuteen etsitä?
Kommentit (9)
Meillä oli vähän samanoloinen tilanne, tai ekan näytteen hän vei ilman ' ongelmia' ja sieltä vika löytyikin. Kontrollinäyte 3kk jälkeen olikin sit vaikeampi pala, tosin meillä oli niihin aikoihin vähän vaikeaa (suhteessa) kaiken kaikkiaan...
No, musta ainakin tuntui että ratkaiseva ' keskustelu' oli se kun yritin saada miehen ymmärtämään että kyse on siitä että meitä halutaan auttaa. Että ei kukaan häntä pakota ko nöyryytykseen (miten hän itse asian näki ja ajatteli), vaan se on meidän auttamiseksi. Ja tuon jälkeen en enää painostanut. Loppujen lopuksi saimme ajatuksemme samoille raiteille ja nyt kun tuosta on vuosi aikaa niin eka icsi takana ja sen eka pas meneillään.
Kaikkea hyvää teille jatkossa, ja sen lisäksi roimasti kärsivällisyyttä! Ei ole nämä asiat helppoja ja hetkessä käsiteltyjä...
niin miehellä tuo asenne taitaa olla peräisin siitä, että haluais tehdä lapsen " luonnollisesti ja tavallisesti" . Kuulostaa aika hassulta kun sen noin sanoo, mutta mies on aika vanhanaikainen joissain asioissa. Ja asiaa ei ainakaan helpota se, kaveripiirissä kaikki ovat lapsensa luomuna saaneet :/ Täytyy varmaan vain jatkaa rakentavaa keskustelua aiheesta, ehkä jollain tavalla saan miehen vielä tajuamaan, että tämä on meille se (ainoa?) tapa hankkia lapsi, jos sitä todella haluamme...
Ja siksi se varmaan on niin vaikea paikka. Ehkä sun kannattaa vielä erityisesti painottaa sitä, että oli spermatestin tulos ihan mikä tahansa, niin se ei vaikuta siihen miten sinä näet hänet miehenä, se jos spermassa on häikkää, ei vähennä hänen miehuuttaa tai arvoaan sinun silmissäsi mitenkään. Ja että tosiaan syyllisiä ei ole etsimässä vaan tutkimassa, miten teitä voidaan auttaa.
Tuo lapsien luomuna saaminen on varmasti meidän kaikkien lapsettomuudesta kärsivien toiveena, mutta kun kaikkea ei voi saada. Nykyisin tosiaan n. joka kuudes pari tarvitsee apua lasten hankinnassa, eli uskoisin, että teidänkin kaveripiiristä joku hoitoihin turvautunut pari saattaa löytyä. Moni vaan ei asiaa ehkä turhan paljon mainosta, varsinkin jos hoidot tehoavat nopeasti eikä lapsettomuustaival kestä monia vuosia. Ja useimmissa tapauksissahan näin on! =)
Nostan kyllä hattua sinulle, että olet jaksanut olla noin kärsivällinen miehesi jahkailusta huolimatta. Itseltäni se ei varmasti olisi onnistunut, kun tuppaan olemaan aika toiminnan ihminen silloin, jos asioiden etenemiseksi on mahdollista jotain tehdä. On kuitenkin aika turhaa hukata monia vuosia pelkkään ihmettelyyn ja odotteluun, kun tutkimuksilla ja hoidoilla voi saada nopeasti tulosta aikaan. Ja jos huonommin käy, niin hoidoissa ja niiden välisillä tauoilla voi syystä tai toisesta vierähtää äkkiä useakin vuosi kuin huomaamatta. Siinäkään tapauksessa tutkimusten ja hoitojen aloittamisen viivyttämisestä ei ole ollut kuin haittaa.
Sori lukuisat kirjoitusvirheet ja ajatuskatkot. Toivottavasti ajatus kuitenkin jotenkin tuli ymmärretyksi.
Meillä molemmat kovasti toivoivat sitä omaa lasta ja kun ei 1,5vuoden yrittämisen jälkeen mitään kuulunut menimme suunnittelukäynnille Väestöliittoon. Sielä selvisi, että heiltä sai ostaa keräyskondomeja, joilla voi sitten sen näytteen antaa kotona ihan normaalisti. Se tieto helpotti ainakin minun miestäni kovasti. Meillä " vika" löytyi miehen siittiöistä ja meille tuomio oli suoraan icsiin. Tietysti tämän hoidon aikana mieheni joutui luovuttamaan sperman ihan VL:n tiloissa, niin kuin moni muukin mies sinä päivänä. Meillä kuitenkin kävi niin onnellisesti, että ensimmäisestä icsin tuoresiirrosta saimme plussan joka edelleen on matkassa ja pakkaseen jäi myös mahdollisia sisarus yrityskertoja varten.
Siitä kun kerroit että ystäväpiirissänne kaikki ovat saaneet luomusti. Niin oletteko asiasta aivan 100% varmoja? Koska meidän lapsettomuudesta ja hoidosta ei tiedä, kuin vain ja ainoastaan minun yksi ystäväni. Mahdollisesti kukaan ei ole halunut ilmoittaa julkisesti, että meidänpä lapsi onkin saatu aikaiseksi ei luonnollisilla keinolla....
t. joalin
Luin muutaman vastuksen ja melkein ihmettelin, että miten niin mies ei halua kovasti lasta!!!! Miehille se näytteenanto saattaa olla todella vaikeaa ja välttämättä kyse ei ole edes siitä, että hän pelkäisi olevan itsessään vikaa... Meillä oli vaikeinta se, että näyte piti antaa siellä lääkärissä! Sitten kysyin yksityiseltä lääkätiltä, että voisiko sen näytteen laittaa purkkiiin kotona ja kiikuttaa heti sinne lääkäriin ja se sopi ja se sopi myös miehelleni... näin meillä ja nyt ollaan hoidoissa. Toivottavasti teillä asia ratkeaa parhainpäin.. Ai niin meilläkin oli yksi veruke, että kukaan muukaan ei joudu mennä labraan tämän takia.. Tsemppiä!
Eli ollaan oltu ilman ehkäsyä 4 vuotta. Lapsi tulee sitten kun tulee. Mutta mulla usko meni jo 2 vuoden jälkeen jolloin aloin kysyy mieheltä että mitä tehdään?? Ekalla kerralla mentiin yhdessä aluesairaalaan ja selvitettiin juttu ja miehelle näytepurkki käteen ja sanottiin että sit kun näyte on otettu niin jatketaan. Mitään ei tapahtunut,ei kuulemma vaan pysty,annoin asian olla,kerran/pari vuodessa kysyn että missä mennään tämän asian suhteen,ei kuulemma tiedä. Mulla alkaa 35vee lähenee kovaa vauhtia joten en viitsisi montaa hetkeä enää ootella.
4pitkää vuotta olen odottanut mutta nyt alkaa jo pää hajoamaan asiasta. Töissäkin on " vauvabuumi" aivan kamala joka pahentaa mun oloa koko ajan.
Nyt taas yritän saada mieheltä vastausta että tahtooko se oikeasti lasta vai mikä on????
Tutkimukset on tehty jo aiemmin, jolloin mies yllätyksekseni toimitti näytteensä mukisematta (eikä muutenkaan pistänyt yhtään vastaan tutkimuksiin menoa). Ehdotin (omasta mielestäni) miestä helpottaakseni, että voisi ottaa näytteen kotona ja veisi sen sitten labraan. Hän kuitenkin jostain syystä ei sitä saanut aikaiseksi vaan " näytteen otto" onnistui klinikan näytteenottohuoneessa. Totesi vain jälkeenpäin, että jotenkin " surullista" oli siellä ollut yksin puuhailla.
Se sitten, miksi osallistun tähän keskusteluun on, että emme alkututkimusten jälkeen vielä halunneet hoitoja aloittaa, koska se maaginen vuosi yrittämistä ei ollut vielä täynnä. Kun sitten alkoi olla aika aloitella hoitoja alkoi mies jostain syystä jarrutella. Pitkän tinkaamisen jälkeen lupasi muutama kuukausi sitten, että jos ei kolmessa kuukaudessa mitään tapahdu, niin sitten hoitoihin lähdetään.
Nyt 3 kuukautta alkaa olla kulunut, eikä mies suostu puhumaan hoitojen aloittamisesta! Hänen pitäisi mennä HIV- ym kokeisiinkin ennen hoitojen aloittamista, mutta kun ei asiasta halua kuulla puhuttavankaan! Olen siinä uskossa, että se on vain hänen tyylinsä käsitellä tätä asiaa, sillä tähän mennessä hän on kyllä aina pitänyt lupauksensa, jotka antanut (mm kun aikanaan sanoi, että yritys alkaa vuoden kuluttua, niin suunnilleen päivälleen vuoden kuluttua se alkoi, vaikkei siitäkään halunnut tuon odotuksen odotus vuoden aikana puhua).
Pitäisi juuri nostaa kissa pöydälle ja puhua asia selväksi, sillä kuten DreamQueen tiedät, tämä epätietoisuus syö naista! En oikein osaa sinua neuvoa, mutta toivottavasti pääsette johonkin yhteisymmärrykseen. Meillä yleensä on auttanut, kun mies on saanut ehdottaa jotain itselleen sopivaa aikaa asioiden toteuttamiselle, josta on sitten pidetty kiinni. Tuo mun mies selvästi tarvitsee aikaa asioiden sulatteluun enemmän kuin miehet yleensä (tai siis mistä mä kaikista maailman ihmisistä tiedän, mutta ymmärrät varmaan pointin).
Se mitä ei kannata tehdä, on epätoivoissaan sanoa, että tekee sitten vaikka lapsen yksin, vaikka siltä tuntuisi, jos ei sitä oikeasti tarkoita. Uskoisin se nimittäin voivan tosissaan vaikeuttaa teidän kommunikointia, jos miehellä olisi tunne, haluat hänestä vain sperman luovuttajan!
Toivottavasti asia ratkeaa parhain päin! :)
Killa
En tarkoita tätä pahalla mutta jotenkin tulee väistämättä sellainen mieleen, että jos mies kieltäytyy tutkimuksista niin mahtaako hän oikeasti lasta haluta!? Eihän se minunkaan (niin kuin ei varmasti muidenkaan) miehelle mikään helppo juttu ollut, siis henkisesti. Mutta se, että syy löydetään niin mahdollistaa hoitojen aloittamisen ja sitä myötä vie lähemmäksi sitä mitä maailmassa eniten haluaa!!! Ja jos teillä(?) oli yksi keskenmeno jo takana niin sehän tarkoittaa, ettei homma ainakaan mahdotonta ole!!! Eli sillä voit miestäsi kannustaa. Tietysti voi olla, että hänestä " vika" löytyy, mutta ei se maailman loppu ole, toiset tarvitsevat apua tässä asiassa. Ja sen voin sanoa, että ei hän yksin olisi, aika monet miehet kärsivät lapsettomuudesta. Mutta kuten aikaisemmin kirjoitin niin ei niitä asioita saa etenemään ilman molempien tutkimusta. Jos ei ajatus omasta lapsesta riitä niin sitten en osaa auttaa... Meillä se ei muuta tarvinnut.
Ja naiselle tutkimukset/hoidot ovat monta kertaa rankempia kuin miehelle, sen voin sanoa!!!!
Mutta toivon teille kaikkea hyvää ja toivottavasti saat miehesi pään kääntymään... Voihan sen näytteen kotonakin antaa jos on alle tunnin matka sairaalasta, jos kantti ei kestä sinne sitä mennä antamaan!!