Ahdistuneisuushäiriö hajottaa minut :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ahdistus olikin autismia. 

Olen kyllä autimismin kirjolla eli on asperger ja add. En muistanut niitä tuossa mainita ja eipä ne sairauksia ole tai miten kukakin haluaa ajatella. Mutta ahdistuneisuushäiriö ja masennus plus muut tulleet varmaan aikanaan kun ei vielä ollut tietoa että olen kirjolla mutta nuo asperger ja add diagnoosit niin ne nyt tiennyt jokusen vuoden ja niihin sopeutunut mutta nuo muut sitten vaan pahentuneet.

Tietysti kun on nuo asperger ja add niin vaikuttaa paljon miten pystyy pärjäämään yhteiskunnassa ja työelämässä jossa en ole. Mutta tiedän suht aikalailla miten toimia itseni kanssa niiden kanssa. Saakohan tuosta selvää mitä tarkoitin? ap

En kyllä itse valitettavasti tunne yhtään aikuista asbergeria tai autistia, jotka pystyisivät elämään tässä maailmassa ILMAN ahdistusta. Kun se maailma on tehty ihan toisenlaisille ihmisille, joilla on toisenlaiset aivot, hermoradat ja fyysiset ominaisuudet. Silleen kyseessä ei ole sairaus, toki, mutta neuropoikkeama on poikkeama, eli ei normaali tila. Siinä saa paahtaa 5 kertaa kovempaa pystyäkseen olemaan "normaali" niiden normaalien kanssa.

Vähän kuin olisi kala, jonka pitää olla sammakko. Molemmat ovat vesieläimiä, mutta vaan toinen voi ongelmitta loikkia ja olla myös kuivalla maalla pitkiä aikoja. Ei ole sinun syysi, että et pysty toimimaan samoin kuin muut.

Sisarellani on autismi, samoin veljelläni. Molempia vaivaa ahdistuneisuus, jos pitää tehdä jotain rutiinista poikkeavaa esim. mennä labraan ottamaan verikoe. Tulee vapinaa, unettomuutta, ruoka ja juoma ei pysy sisällä, kuolemanpelko jne. Normaali ihminen menee verikokeisiin, vie postiin paketin, osaa soittaa puhelun, pystyvät ohjeiden mukaan täyttämään lomakkeita, osaavat navigoida kauungilla ja liikenteessä jne. mutta eivät he. Kumpikaan ei ole työelämässä mukana, koska ei ole työkykyinen. Varmaan joku perinteinen ojankaivuu sopisi ja sellaiseen pystyisivät, mutta siihen se jää.

Asbergeriin ja autismiin kuuluu pakonomainen kiinnostuminen jostain asiasta, kun aivot yrittävät kehittää tarvittavia hormoneita. Valitettavasti tämä ylikiintyminen johonkin voi ilmetä myös pakonomaisena sairauksien, kuolemien tai onnettomuuksien ajattelemisena, tutkimisena, pohtimisena, odottamisena, miettimisinä jne.

Isäni on autisti ja odottanut satavarmana iskevää syöpää kohta 50 vuotta. Mikä tahansa ongelma, niin pakko olla syöpä.

Läheinen ystäväni on autisti ja odottanut myös satavarmana syöpää teini-iästä lähtien. Mikä tahansa ongelma tai pikkuinen jomotus, niin pakko olla syöpä.

Mitä taas tulee siskon ja veljen mielenkiinnon pakonomaisiin kohteisiin, niin molemmilla on siihen kohteena harrastus. Siinä tapitetaan 24h, siihen menevät kaikki resurssit ja ylimääräinen raha.

Tulipas nyt hirveesti asiaa kerralla...!

Tunnen itse 10 autistia. Kukaan ei ole työkykyinen. Osa on osatyökykyisiä esim. 4h päivä ja sekin on välillä liikaa. Ikähaarukka on 30-75v. Vanhempi sukupolvi on pärjännyt töissä jotenkuten, osa ei lainkaan vaan on alkoholisoitunut yrittäessään lääkitä ahdistusta. Kaikkia vaivaa ahdistus ja korostuneet pelot. Sellaisissakin asioissa jotka ovat muille normaaleja kuten puhelimella soittaminen, sähköpostin kirjoittaminen, kauppaan meneminen.

Itselläni auttaa ahdistukseen ja unettomuuteen sertraliini ja mirtatsapiini sekä opamox silloin kun tilanne on paha.

luontaistuotteista ksm66, l-teaniini, kärsimyskukka ja valeriaana. Tosin en ole varma mistä näistä on eniten apua koska kun lopetin ksm66 käytön(enkä silloin vielä käyttänyt muita luontaistuotteita) mutta söin mirtatsapiinia ja sertraliinia minulle tuli silti kova ahdistus päälle uudestaan pitkän tauon jälkeen joka loppui vasta kun aloitin uudelleen aswagandhan eli ksm66 käytön. Aloin vasta sitten lisäksi syömään noita muita rauhoittavia luontaistuotteita koska pelkäsin niin paljon sitä henkistä ja fyysista olotilaa jonka ahdistus minulle pahimmillaan aiemmin aiheutti. En pahimmillaan saanut mm. unta ollenkaan melkein viikkoon, ripuloin ja koko kehossani mutta etenkin käsivarsissani oli jatkuvaa kihelmöivää tai säteilevää sekä polttavaa tunnetta ja tunsin valtavaa toivottomuutta ja tuntui siltä kuin mieleni ja kehoni olisi lakannut toimimasta. En uskonut että ahdistus voisi ikinä mennä niin fyysiseksi, melkein kuolettavaksi tai siltä se ainakin tuntui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ahdistus olikin autismia. 

Olen kyllä autimismin kirjolla eli on asperger ja add. En muistanut niitä tuossa mainita ja eipä ne sairauksia ole tai miten kukakin haluaa ajatella. Mutta ahdistuneisuushäiriö ja masennus plus muut tulleet varmaan aikanaan kun ei vielä ollut tietoa että olen kirjolla mutta nuo asperger ja add diagnoosit niin ne nyt tiennyt jokusen vuoden ja niihin sopeutunut mutta nuo muut sitten vaan pahentuneet.

Tietysti kun on nuo asperger ja add niin vaikuttaa paljon miten pystyy pärjäämään yhteiskunnassa ja työelämässä jossa en ole. Mutta tiedän suht aikalailla miten toimia itseni kanssa niiden kanssa. Saakohan tuosta selvää mitä tarkoitin? ap

En kyllä itse valitettavasti tunne yhtään aikuista asbergeria tai autistia, jotka pystyisivät elämään tässä maailmassa ILMAN ah

Nyt on muotia jokaisen olla aspergeri ja autisti, niin sillä voi selittää miksi makaa kotona 

Ai että kun olen niiiiin sairas

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosi voi vaan pahentaa oireita, koska ihminen samaistuu diagnoosiin ja alkaa elää sen mukaan.

Just näin. Nojataan joka päivä siihen diagnoosiin sen sijaan, että edes yritettäisiin elää normaalisti ja siirtää sitä ahdistusta jonnekin syvemmälle tietoisuudesta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän sitä ulkopuolista maailmaa sulkee pois omasta elämästään ja välttelee ahdistusta aiheuttavia tilanteita, sitä pahemmaksi se ahdistus muuttuu. Oletan, ettet käy missään terapiassa, jos olet sulkeutunut sisälle välttelemään ihan kaikkea 

En ole sulkeutunut sisälle välttelemään kaikkea, pohdin vaan että ulkopuolisen maailman ahdistavat asiat saa pois vaan sulkeutumalla sisään omiin oloihin mutta sillä olisi haittavaikutuksensa. Yritän sen minkä pystyn niin liikkua ihmisten ilmoilla mutta niissäkin on vaikeutensa ja kun on yksinäinen niin ei juuri ihmisiä paljoa näe ja ei osaa sosiaalisissa tilanteissa toimia. ap

Yksin sisällä vain pahentaa ahdistusta. Paras keino hallita oireita on nimenomaan päinvastoin kuin mitä ahdistunut mieli yrittää väittää. 

Pahimman ahdistuskohtauksen päällä ollessa paras keino lievittää oloa on soittaa oikealle ihmiselle jolle puhuu ihan mitä tahansa aihetta, joka ei edes sivua sitä omaa mieltä 

Ahdistuskohtauksen päällä ollessa on myös darenaliinitaso melko korkealla, joten se on juuri sopiva hetki tutkia vaikka kansalaisopistojen harrastustarjontaa. Kerrot vain itsellesi että se helpottaa oloasi. Ahdistunut on valm is tekemään oikeastaan mitä tahansa helpottaakseen oloaan. Muiden ihmisten seura on paras lääke siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ahdistus olikin autismia. 

Olen kyllä autimismin kirjolla eli on asperger ja add. En muistanut niitä tuossa mainita ja eipä ne sairauksia ole tai miten kukakin haluaa ajatella. Mutta ahdistuneisuushäiriö ja masennus plus muut tulleet varmaan aikanaan kun ei vielä ollut tietoa että olen kirjolla mutta nuo asperger ja add diagnoosit niin ne nyt tiennyt jokusen vuoden ja niihin sopeutunut mutta nuo muut sitten vaan pahentuneet.

Tietysti kun on nuo asperger ja add niin vaikuttaa paljon miten pystyy pärjäämään yhteiskunnassa ja työelämässä jossa en ole. Mutta tiedän suht aikalailla miten toimia itseni kanssa niiden kanssa. Saakohan tuosta selvää mitä tarkoitin? ap

En kyllä itse valitettavasti tunne yhtään aikuista asbergeria tai autistia, jotka pystyisivät elämään tässä maailmassa ILMAN ah

Itse en tunne muita autismin kirjolla olevia tai voi olla etten kyllä tunnistakkaan et enää osaa itse sanoa miten muut toimii.

Mutta kerroit tuossa sisaruksistasi ja aikalailla samanlainen olen. Monet normaalit asiat on todella vaikeita. Työelämässä minullekin sopisi joku yksinkertainen työ mutta kuormittuisin siinäkin jos en voisi tehdä oman aikataulun ja jaksamisen mukaan. Minulla on omat kiinnostuksen kohteet ja ne joo vie lähes kaiken energian. Ja tuo syöpä, itsellä sama että jos tulee joku vaiva tai kipu niin epäilee sitä jne. ap

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen säännöllistä liikuntaa, jossa hengästyy. Minulla se auttaa.

Käyn kävelyillä jossa hengästyy mutta sen vaikutus ei itselle ole kuin noin 1-2 tuntia. Toki tuokin pari tuntia auttaa. Kuntosalilla käyn joskus tai pyrin että kävisin 2 kertaa viikossa. ap

Kuntosalilla kävin pari päivää sitten ja tänäänkin reippaalla kävelyllä sellaisen noin tunnin verran. Hirveä ahdistus taas päällä ja tekisi mieli mennä ja ajaa kauppaan ostamaan vähintään pari kiloa makeaa kun olo on niin hirveä että olisi jotain hyvää edes. Suht terveellinen ruokavalio miten nyt mahdollista ja liikunta niin eipä kyllä minulla ahdistukseen auta. Voivat pitää kyllä fyysisesti kunnossa mutta psyykkisesti minua eipä juuri paljoa auta jos kävely hetken auttaa kunnes vaikutus loppuu.

En tiedä pitäisikö kävellä päivässä 5 tuntia että auttaisi tosin kenkiä kuluisi niin paljoa että rahat loppuisi. Varmaan loppuelämän kestävä sairaus tämäkin ja jos tällaista joka päivä niin kyllä pää hajoaa nopeaa tahtia. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö kokeilla lääkitystä? Parantaisi elämänlaatuasi kummasti.

t kokemuksen rintaääni

On hoitokontakti ja erilaisia lääkkeitä ollut vuosien varrella. ap

No eikö mikään toimi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö kokeilla lääkitystä? Parantaisi elämänlaatuasi kummasti.

t kokemuksen rintaääni

On hoitokontakti ja erilaisia lääkkeitä ollut vuosien varrella. ap

No eikö mikään toimi? 

Nykyiset lääkkeet jotain auttaa mutta ei ne kovin paljoa ole tilannetta parantanut. Juttelu auttaa jonkin verran mutta jos sitä on kerran kuussa niin joo. Varsinainen terapia taas tulisi aika kalliiksi ja olisi kaukana sellainen. Eikä minulle ole sellaista edes ehdotettu kun oli jossain kohtaa aihetta sivuten maininnut että on ruuhkaa.

Varmaan joku tavallinen ihmiskontakti olisi hyvä mutta on niin kömpelö ja osaamaton luomaan uusia ihmissuhteita ja huono näkemään sukulaisiakin. ap

Vierailija kirjoitti:

Ite en luultavasti ois enää elossa ilman Sertraliiniä. Niin pahaa se ahdistus oli ja edelleen on ongelmia senkaa päivittäin mut se on enemmän taustalla nyt se ahdistus eikä kokoajan valtaa mieltä. Joutu kyllä kokeilee 6 eri lääkettä läpi ennenku löyty sellanen mikä tepsii. 

 

M33

Millainen Sertralin annos sinulla on käytössä?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö kokeilla lääkitystä? Parantaisi elämänlaatuasi kummasti.

t kokemuksen rintaääni

 Minun elämäni lääkitys on pelastanut! T. Nainen 40v, ahdistuksesta kärsinyt siitä saakka, kun äitinsä kohdusta maailmaan putkahti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö kokeilla lääkitystä? Parantaisi elämänlaatuasi kummasti.

t kokemuksen rintaääni

 Minun elämäni lääkitys on pelastanut! T. Nainen 40v, ahdistuksesta kärsinyt siitä saakka, kun äitinsä kohdusta maailmaan putkahti. 

...jatkan vielä: Ensiksi söin monta vuotta Sertralinia, tosi hyvä! Nyt sitten jo pian 10 vuotta Venlafaxin, vielä parempi. Ahdistuneisuushäiriösi voi olla, kuten minulla, kertakaikkiaan aivokemiallinen häiriö, lääkityksellä tätä muokataan oikeaan suuntaan. Kun jaksaa kärsiä lääkityksen alkuun viikoksi/kahdeksi pahenevan olon (kertoo siitä, että lääkitys tepsii), olo alkaa helpottaa. Minulle lääkäri sanoi, että yleensä lähipiiri huomaa voinnin kohenemisen ennen potilasta itseään. Näin se meni minullakin. Yhtäkkiä tajusin, etten ole moneen päivään itkenyt ja kaikki on aivan hyvin: elämä alkoi maistua. Niin käy vielä sinullakin, luota vain!

Mistä ihmeestä näitä ahdistuneita yksilöitä oikein tulee? Elämä on kovaa ja sen myötä pitäisi olla ihmistenkin. Mutta näyttäisi vaan lisääntyvän kaikki mielenhäiriöt. Nykyihmiset menevät heti mieleltään rikki kun vähän on vastoinkäymisiä. Yrittäisitte edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sama, ja ahdistus loppui jostain syystä niin 3v jälkeen. En edelleenkään tiedä miksi. Kävin terapiassa josta oli hyötyä tasan se 45 minuuttia kun puhuin hänen kanssaan. Kerran ahdistuskohtaus kesti yli 24h, olin niin poikki että ajattelin että helpompi kuolla. En tiedä miksi alkoi ja miksi loppui. Sain lääkkeet ja oksensin niin rajusti että en uskaltanut enää ottaa. Mulla oli sama, sairaudet ja kuoleman pelko. Jos olet niitä ihmisiä jotka uskoo Jumalaan tms niin suosittelen sitä. Itse en usko ja silloin toivoin että voi kun uskoisin niin saisin rauhan

 

 

 

Ei tullut mieleen että nimenomaan Jumala paransi sinut? 

Kaikkea hyvää!

Kiitos toivotuksesta mutta joo ei tullut. Aivan liian paljon kamaluutta maailmassa mihin Jumalan olisi pitänyt ennen minua pistää parantavat kätensä. Mutta se on hyvä että monet löytää sitä kautta apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen säännöllistä liikuntaa, jossa hengästyy. Minulla se auttaa.

Käyn kävelyillä jossa hengästyy mutta sen vaikutus ei itselle ole kuin noin 1-2 tuntia. Toki tuokin pari tuntia auttaa. Kuntosalilla käyn joskus tai pyrin että kävisin 2 kertaa viikossa. ap

Säännöllisyys on liikunnassakin se avainsana. Ei lääkkeetkään toimi, jos niitä otetaan vaan joskus ja sama juttu on liikunnan kanssa. Aloita vaikka päivittäinen juoksutreeni, se muokkaa aivoja.

Jos eglanti sujuu niin tee tämä kurssi tai joku vastaava suomeksi. Minulla se auttoi vaikkei poistanutkaan ahdistusta kokonaan. Minulle ei ollut selvää esim mistä eri fyysiset oireet johtuivat ja ne oli pelottavia. Kaikki kihelmöinnit ja tärinät jne. Tämä on siis ilmainen ja voit tehdä omalla ajalla.  

https://stresscontrol.org/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen säännöllistä liikuntaa, jossa hengästyy. Minulla se auttaa.

Käyn kävelyillä jossa hengästyy mutta sen vaikutus ei itselle ole kuin noin 1-2 tuntia. Toki tuokin pari tuntia auttaa. Kuntosalilla käyn joskus tai pyrin että kävisin 2 kertaa viikossa. ap

Säännöllisyys on liikunnassakin se avainsana. Ei lääkkeetkään toimi, jos niitä otetaan vaan joskus ja sama juttu on liikunnan kanssa. Aloita vaikka päivittäinen juoksutreeni, se muokkaa aivoja.

Minulla on ollut säännöllistä liikunta aikaisemmin mutta ollut kaikenlaista mikä on vähentänyt liikkumista. Tosin vaikka minulla oli aikaisemmin säännöllistä liikuntaa tyyliin tunnin kävely 5-7 kertaa viikossa ja 2 kertaa viikossa kuntosalia plus sitten muuta jumppaa niin kyllä tämä ahdistus silloinkin vaivannut pahasti. Yritän tuossa saada samaa rytmiä ajettua takaisin ylös. Käyn pelkällä reippaalla kävelyllä tai metsäkävelyillä, juoksua en voi harrastaa kuin ehkä pienen sprintin kävelyn yhteydessä koska polvi ei kestä iskevää liikettä paljoa. Uiminen olisi kivaa mutta onnistuu vain kesäisin kun uimahalleja ei ihan lähellä ja liian kalliiksi tulisi siellä käynti. ap