Mikä olisi hyvä koirarotu ensimmäiseksi koiraksi?

Rahareikiä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Whippet 

Minäkin tunnustaudun vinttikoiraihmiseksi. 

Yleisesti vinttikoirista yllättävä fakta:

-Ne ovat patalaiskoja ja nukuksivat sohvilla. Kävelevät kyllä niin pitkään kuin omistaja kuljettaa mutta tulevat toimeen puolella siitä liikunnasta mitä aktiivisemmat koirat. 

-Haluavat kyllä välillä päästä juoksemaan täysiä muiden kaltaistensa kanssa esim kerta viikkoon. Se ei välttämättä tarkoita kilpailemista. 385

Ovat herkuille persoja ja tottelevat lähinnä jos viitsivät, mutta perus käytöstavat voi niille opettaa tarpeeksi hyvällä herkulla. 

Vinttikoiria on vaikea peruskouluttaa. Jos se pääsee irralleen, lähtee lujaa, eikä tottelele kutsua. Tarvitsevat kuitenkin erittäin paljon liikuntaa.

 

Vierailija kirjoitti:

"Rotua valitessa se tärkein on kuinka paljon liikuntaa ja aktiviteettia voit koiralle tarjota, ja aiotko ehkä harrastaa sen kanssa jotain. Sohvaperunaksi ei ole yhdestäkään koirasta, ja jokainen tarvitsee vähintään perustottelevaisuuskoulutuksen kokoon ja rotuun katsomatta"

Tämä. 

Voisiko ap kertoa koiratoiveestaan muutakin kuin vain koon ja karvanlähdön. Olisi helpompi suositella mahd. sopivia rotuja. 

 

Ap, haloo! Kerro jotain vai oliko taas vain hupialoitus 🙄

Vierailija kirjoitti:

Kaukaasian paimenkoira, leppoisia pikku turreja. Pärjaa hyvin ilman kouluttamistakin.

ja yhtä viisas kun sinä.

beagle.tulee lasten ja muitten koirien kanssa toimeen.

Dobermanni on hyvä hankinta.

Mulla oli dobberi ekana koirana, ei ongelmia. Pitää vaan sosiaalistaa palveluskoirat pennusta pitäen toisiin ihmisiin, eläimiin ja tilanteisiin. Palkita, kouluttaa lempeällä määrätietoisuudella ja rakkaudella. Niistä saa erittäin hyviä perhekoiria, uskollisia vahteja, eteviä etsiviä ja kivoja lenkkikavereita. 

Labbis. Ihmis- ja eläinrakkaita joskin vähän koheltajia.

Sulje pois metsästysviettiset rodut. Myös kääpiörodut.

Vierailija kirjoitti:

Enpä  hanki koiraa jos on ihan pieniä lapsia.  Koira ei ole lelu lapselle. Kotieläimeen pitää sitoutua koko sen elinkaaren ajan.

Eihän ihmiseenkään sitouduta koko elämän ajaksi.

Niin.

Vierailija kirjoitti:

Enpä  hanki koiraa jos on ihan pieniä lapsia.  Koira ei ole lelu lapselle. Kotieläimeen pitää sitoutua koko sen elinkaaren ajan.

 

Eihän ihmiseenkään sitouduta koko elämän ajaksi. 😁

Vierailija kirjoitti:

"villakoira" sängyn alla.

Vierailija kirjoitti:

Joku neuvoi jättämään pihan. 

Kyllä minusta omasta aidatusta pihasta on iloa. Oi sitä riemua ja juoksua juuri kun lenkin päätteeksi tultiin pihalle, koira irti ja yhteistä leikkiä.

Tai ne hetket kun naapurin koira on pihallaan ja koirat juoksee ja leikkii keskenään aidan eri puolilla valtavan kokoeron takia. 

On paljon koiria, jotka sopivat ensimmäiseksi koiraksi, mutta luonne-eroja toki on valtavasti. Sheltti olisi myös hyvä vaihtoehto. Suomenlapinkoirat ei ole käsitykseni mukaan kovin miellyttäimshaluisia, joten kouluttaminen voi olla haastavaa. 

Sheltit ovat melkein järjestään arkoja ja haukkuherkkiä, jopa näykkiviin. Varsinkin lapsiperheessä haastava yhtälö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku neuvoi jättämään pihan. 

Kyllä minusta omasta aidatusta pihasta on iloa. Oi sitä riemua ja juoksua juuri kun lenkin päätteeksi tultiin pihalle, koira irti ja yhteistä leikkiä.

Tai ne hetket kun naapurin koira on pihallaan ja koirat juoksee ja leikkii keskenään aidan eri puolilla valtavan kokoeron takia. 

On paljon koiria, jotka sopivat ensimmäiseksi koiraksi, mutta luonne-eroja toki on valtavasti. Sheltti olisi myös hyvä vaihtoehto. Suomenlapinkoirat ei ole käsitykseni mukaan kovin miellyttäimshaluisia, joten kouluttaminen voi olla haastavaa. 

Sheltit ovat melkein järjestään arkoja ja haukkuherkkiä, jopa näykkiviin. Varsinkin lapsiperheessä haastava yhtälö.

Höpöhöpö. Riippuu ihan kasvattajasta panostaako tämä ulkonäköön eli varsinkin muhkeaan turkkiin vai luonteeseen, terveyteen ja käyttöominaisuuksiin. Shelttejä on hyvin paljon mm. agility- ja rallytokokisoissa ja kaukana arkuudesta. Mahdolliseen haukkuherkkyyteen voi osaava omistaja vaikuttaa lempein koulutuskeinoin. 

Kääpiösnautseri ei lähde karvaa, pitää hiiret ja rotat aisoissa pihalla ja on pihavahti. Kääpiösnautseri on myös perheenjäsen, meillä on mukana autossa aina, kotona sohvalla, jaksaa lenkkeillä ja oikeasti saa nauraa ihan vain sille miten osaavat loukkaantua, vähän itsepäinen mutta tulee toimeen kaikkien kanssa vauvasta vaariin. On myös valmis puolustamaan ihmisiään, siinä ei narkit eikä muut tule iholle asti vaan pitävät välin 

Kiinnostaisiko kuitenkin ehkä harrastaa jotain? Tykkäättekö vaeltaa, retkeillä, veneillä tai jotain? Kaikenkokoisia ja -näköisiä näkee kaikissa touhuissa, mutta jotkut rodut nyt vaan soveltuvat paremmin tiettyihin aktiviteetteihin. Jos ensisijainen toive on, että koirasta tulisi lenkkikaveri, niin roduissa on eroja säänkestävyyden osalta ja varmasti joissain roduissa löytyy "muuten vaan" ulkoiluhaluttomia enemmän, kuin jossain toisessa rodussa. Itselleni on ollut vaikea joutua myöntämään, että meidän kääpiökoirasta ei tule "kunnon" lenkkikaveria. Ulkoilut ovat sille enemmän tai vähemmän pakkopullaa, paitsi kauniina kesäpäivänä. Itse taas tykkäisin liikkua säällä kuin säällä, mutta koiran vetäminen perässä syö tehokkaasti motivaatiota. Enkä enää jaksa uskoa, että mitään ihmetottumista tapahtuu, sen verran kauan tässä on harjoiteltu.

Pennun jos ottaa, niin siitä ei ole vielä aikoihin kunnon kävelyille. Ulkoilu ja elämä ylipäätään on kouluttamista ja totuttamista. Siitä matkasta pitää osata nauttia. Plussana sitten, että kyllähän se pennun oppimishalu ja -kyky on melkoinen. Tämä taas ei tarkoita, etteikö aikuinen koira oppisi ja tottuisi. Itsellä on ollut useampi kodinvaihtaja ja jokunen pentuna tullut. Puolensa kummassakin.