Äh, tajusinkin, että energisoivalla miehellä on paha adhd. Siksi sitä en kestänytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä naisten itsediagnosoimia adhd:ita. Ei ihme, että lapsistakin joka toisella on "adhd", kun diagnoosin kriteeriksi riittää ajoittainen vilkkaus.

Mun lähipiirissäni on kaksi diagnosoitua aikuista miestä, joten ihan tumpelon kylkiaistilla en arvioita heittele. 

Verestähän sitä ei pysty laboratoriossa kukaan keltään mittaamaan

Ap

ADHD on sosiaalinen konstruktio. On vaan päätetty, että tietynlaiset luonteenpiirteet muodostavat AD

Eli et koe että tarvitsisit apua adhd:hen, et käytä lääkkeitä? Eikö sinua haittaisi että muut saman diagnoosin saaneet, lääkityksestä hyötyvät eivät enää saisi lääkkeitä, koska he olisivat "normaaleja" ilman diagnoosia? Minua ei haittaisi yhtään, jos minulle "normaalille" tulisi diagnoosikoodi "normaaliudest", eihän se mihinkään mitenkään vaikuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ilman keskisormia syntyneitä on ehkä yksi kymmenestätuhannesta tai jotain sinnepäin. ADHD-tapauksia taas ihan virallisestikin diagnosoituina jopa 20% ihmisistä." 

Ei todellakaan ole virallisesti diagnosoituna 20 % ihmisistä ADHD.

En tajua miksi nykyään törmää vähän väliä tähän väitteeseen. Onko väärinkäsitetty se Pohjois-Karjalan 16 % pikkupojista diagnoosi noin pahasti 🤔. 

Taisi olla koko Suomessa 16%. Pohjois-Karjalassa joku 22%. Niin ja tosiaan ne pikkupojat kasvavat aikuisiksi...

Tietty prosenttiosuus pikkupojista tietyllä maantieteellisellä alueella ei yllättäen tarkoita, että sama prosenttiosuus pätisi koko ihmiskuntaan. Kaikki varmaan ymmärtää tämän? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on paha tapa päätyä suhteisiin tällaisten kanssa. Ihmettelen miten se on edes mahdollista, koska itse olen kaikkea muuta kuin tuollainen. Ehkäpä sitten olen niin vetäytyvä, tavoittamaton tai jopa epäkiinnostava, että minuun onnistuvat tutustumaan/haluavat tutustua lähinnä miehet, jotka rakastuvat vaikka roskapönttöön jos se vain jaksaa kuunnella.

Joo. Eivät pidä siitä, että joku kilpailee samasta tilasta hänen äänensä kanssa. Sinänsä en tiedä, onko heillekään välttämättä oleellista se, kuunneltiinko heitä ja sisäistettiinkö se, kunhan sai puhua vapaasti. 

Tämä kyllä sopii yhteen kokemusteni kanssa. Edellinen oli niin lutunen ja soitti minulle joka päivä lukuisia kertoja, niin että minun oli jo vaikeaa keskittyä omaan elämääni, kun aina piti olla saapusalla. Juttua riitti, mutta annas kun yritin puhua jostakin omasta asiastani. Äkkiä tuli muuta tekemistä, pitää mennä, heipähei! Yksi taas aloitti vain puhumaan päälle jotakin aivan muuta asiaa, kun yritin puhua. Heidän kanssaan opin salamannopeaksi puhujaksi, kun yritin tiivistää asiani niin että ehdin sanoa sen ennen kuin toinen puhuu päälle.

Eivät he kuitenkaan siinä alun lyhyessä hurmausvaiheessa olleet tällaisia, vaan todella keskittyneitä kuuntelijoita ja minusta kiinnostuneita. Mutta kai se mielenkiinto sitten kohdistuu aina seuraavaan ja toinen ihminen käy äkkiä tylsäksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on paha tapa päätyä suhteisiin tällaisten kanssa. Ihmettelen miten se on edes mahdollista, koska itse olen kaikkea muuta kuin tuollainen. Ehkäpä sitten olen niin vetäytyvä, tavoittamaton tai jopa epäkiinnostava, että minuun onnistuvat tutustumaan/haluavat tutustua lähinnä miehet, jotka rakastuvat vaikka roskapönttöön jos se vain jaksaa kuunnella.

😆. Mutta näin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä naisten itsediagnosoimia adhd:ita. Ei ihme, että lapsistakin joka toisella on "adhd", kun diagnoosin kriteeriksi riittää ajoittainen vilkkaus.

Mun lähipiirissäni on kaksi diagnosoitua aikuista miestä, joten ihan tumpelon kylkiaistilla en arvioita heittele. 

Verestähän sitä ei pysty laboratoriossa kukaan keltään mittaamaan

Ap

ADHD on sosiaalinen konstruktio. On vaan päätetty

Eli et koe että tarvitsisit apua adhd:hen, et käytä lääkkeitä? Eikö sinua haittaisi että muut saman diagnoosin saaneet, lääkityksestä hyötyvät eivät enää saisi lääkkeitä, koska he olisivat "normaaleja" ilman diagnoosia? Minua ei haittaisi yhtään, jos minulle "normaalille" tulisi diagnoosikoodi "normaaliudest", eihän se mihinkään mitenkään vaikuttaisi.

En tarkoittanut sitä, etteikö lääkkeitä saisi edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Sen jatkuvan selityksen lisäksi kävi ilmi että tunteiden hallinta on vaikeaa (suuttuu ja loukkaantuu herkästi) ja välillä valvoo päiväkausia, välillä nukkuu monta perätysten. Tällaisen ihmisen kanssa on vaikeaa jos hänellä ei ole ymmärrystä sille, että joku toinen nukkuu joka päivä ja ei jaksa jutella 7 tuntia putkeen. On luova ja läheisilleen omistautuva ihminen, mutta edellämainittujen asioiden takia aika raskas kumppani.

Parhaimmillaan siis tosiaankin energisoiva, mutta pahimmillaan riistää kaikki mehut itsestä! Eikä suostu olemaan lääkityksellä säännöllisesti, joka tekee hänestä normaalin oloisen, kun ei itse tykkää siitä olosta kun se tekee hänestä hitaamman. -4

En itsek

Ei katoile eikä pokaile, se on kusipäisyyttä eikä ADHD:ta. Ei asuta yhdessä. Välillä tyyppi on sata lasissa, miljoona ideaa, keskeyttää kun vastaan kysymyksiin, puheenaiheet vaihtuu kolme kertaa minuutissa. Jos joku menee huonosti, se pääsee verbaalisesti ulos tai kovassa tunnepurkauksessa ei myöskään saa mitään järkeviä lauseita ja ajatuksia muodostettua, mutta ei myöskään tajua eristäytyä rauhoittumaan. Hänelle on mahdotonta lopettaa tuota oloa, ja tajuaa vasta tunteja tai päivän myöhemmin että hermostui liikaa syyhyn nähden. Sitten hänellä ei ole mitään käsitystä ajasta ja rytmistä, ja haluaisi että olen esim hereillä keskellä yötä kun on paljon asiaa. Jos hänellä on tylsää, väpättää jalkaansa, kävelee ympyrää ja on kaikin puolin levoton. Ei kysy eikä muista aikataulujani, vaan odottaa väkisin hereillä pysyen että mulla olisi aikaa hänelle ja pettyy, jos ei ole. Monin tavoin epäkäytännöllinen, äärimmäinen ja kohtuuton.

Kirjoittaja 43 lisää: Viimeinen ex muuten sanoi joskus suoraan, että hänen mielestään minä puhun liian paljon. Kiva kuulla, kun en ollut saanut suunvuoroa koko suhteen aikana. :D

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaja 43 lisää: Viimeinen ex muuten sanoi joskus suoraan, että hänen mielestään minä puhun liian paljon. Kiva kuulla, kun en ollut saanut suunvuoroa koko suhteen aikana. :D

Mulle on tapahtunut juuri sama =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Sen jatkuvan selityksen lisäksi kävi ilmi että tunteiden hallinta on vaikeaa (suuttuu ja loukkaantuu herkästi) ja välillä valvoo päiväkausia, välillä nukkuu monta perätysten. Tällaisen ihmisen kanssa on vaikeaa jos hänellä ei ole ymmärrystä sille, että joku toinen nukkuu joka päivä ja ei jaksa jutella 7 tuntia putkeen. On luova ja läheisilleen omistautuva ihminen, mutta edellämainittujen asioiden takia aika raskas kumppani.

Parhaimmillaan siis tosiaankin energisoiva, mutta pahimmillaan riistää kaikki mehut itsestä! Eikä suostu olemaan lääkityksellä säännöllisesti, joka tekee hänestä normaalin oloisen, kun ei itse tykkää siitä olosta kun se tekee häne

Ei katoile eikä pokaile, se on kusipäisyyttä eikä ADHD:ta. Ei asuta yhdessä. Välillä tyyppi on sata lasissa, miljoona ideaa, keskeyttää kun vastaan kysymyksiin, puheenaiheet vaihtuu kolme kertaa minuutissa. Jos joku menee huonosti, se pääsee verbaalisesti ulos tai kovassa tunnepurkauksessa ei myöskään saa mitään järkeviä lauseita ja ajatuksia muodostettua, mutta ei myöskään tajua eristäytyä rauhoittumaan. Hänelle on mahdotonta lopettaa tuota oloa, ja tajuaa vasta tunteja tai päivän myöhemmin että hermostui liikaa syyhyn nähden. Sitten hänellä ei ole mitään käsitystä ajasta ja rytmistä, ja haluaisi että olen esim hereillä keskellä yötä kun on paljon asiaa. Jos hänellä on tylsää, väpättää jalkaansa, kävelee ympyrää ja on kaikin puolin levoton. Ei kysy eikä muista aikataulujani, vaan odottaa väkisin hereillä pysyen että mulla olisi aikaa hänelle ja pettyy, jos ei ole. Monin tavoin epäkäytännöllinen, äärimmäinen ja kohtuuton.

Olisi tietty kiva, että hän hamottaisi itse lääkkeen tarpeellisuuden ja jopa vaikka nauttisi siitä, että saa jotain tehtyä ja pidettyä muita tyytyväisenä ja itseään rauhallisempana. Minulla on tuttu ADHD-nainen, joka on aika holtiton, mutta ei halua lääkitystä. En tajua, miksi. 

Vierailija kirjoitti: Olisi tietty kiva, että hän hamottaisi itse lääkkeen tarpeellisuuden ja jopa vaikka nauttisi siitä, että saa jotain tehtyä ja pidettyä muita tyytyväisenä ja itseään rauhallisempana. Minulla on tuttu ADHD-nainen, joka on aika holtiton, mutta ei halua lääkitystä. En tajua, miksi. 

Nämä ihmiset ovat itse kasvaneet tilanteeseensa, se on heille se hyvä normaali. Vaikka he ja heidän ihmissuhteensa usein kärsivätkin, niin he eivät ole koskaan elämässään kokeneet mitään muuta. Se muiden normaali on heille outoa ja varmasti pelottavaakin, kun ei lainkaan tunne olevansa oma itsensä. Tunne on varmasti jotakin vastaavaa kuin jos tavallinen ihminen joutuu syömään vaikkapa ketiapiinia tms. ja moni kertoo tunteneensa olonsa aivan zombieksi. 

Toivoisin itse vain osaavani peruuttaa pois alkavista ihmissuhteista siinä vaiheessa, kun huomaan toisen olevan luonnoltaan niin kovin päinvastainen kuin minä. Kun joka tapauksessa tietää, ettei suhteesta lopulta seuraa kuin mielipahaa molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas näitä naisten itsediagnosoimia adhd:ita. Ei ihme, että lapsistakin joka toisella on "adhd", kun diagnoosin kriteeriksi riittää ajoittainen vilkkaus.

Mun lähipiirissäni on kaksi diagnosoitua aikuista miestä, joten ihan tumpelon kylkiaistilla en arvioita heittele. 

Verestähän sitä ei pysty laboratoriossa kukaan keltään mittaamaan

Ap

ADHD on sosiaalinen konstruktio. On vaan päätetty, että tietynlaiset luonteenpiirteet muodostavat ADHD:n. ADHD:n määritelmää on lavennettu merkittävästi viimeisten 10 vuoden aikana, mistä johtuen ADHD:n yleisyys on kasvanut merkittävästi.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö eli ADHD on kognitiivista toimintakykyä alentava neurologinen poikkeavuus. 

Mikäli

Ei ne lääkkeet auta edes kaikkia, tai ei sovi  huonojen vaikutusten takia. Aika rajalliset lääkkeet tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Olisi tietty kiva, että hän hamottaisi itse lääkkeen tarpeellisuuden ja jopa vaikka nauttisi siitä, että saa jotain tehtyä ja pidettyä muita tyytyväisenä ja itseään rauhallisempana. Minulla on tuttu ADHD-nainen, joka on aika holtiton, mutta ei halua lääkitystä. En tajua, miksi. 

Nämä ihmiset ovat itse kasvaneet tilanteeseensa, se on heille se hyvä normaali. Vaikka he ja heidän ihmissuhteensa usein kärsivätkin, niin he eivät ole koskaan elämässään kokeneet mitään muuta. Se muiden normaali on heille outoa ja varmasti pelottavaakin, kun ei lainkaan tunne olevansa oma itsensä. Tunne on varmasti jotakin vastaavaa kuin jos tavallinen ihminen joutuu syömään vaikkapa ketiapiinia tms. ja moni kertoo tunteneensa olonsa aivan zombieksi. 

Toivoisin itse vain osaavani peruuttaa pois alkavista ihmissuhteista siinä vaiheessa, kun huomaan toisen olevan luonnoltaan niin kovin

Kuuntelin juuri Henkka Hyppösen kirjaa. Ja olen kuunnellut Karita Palomäen kirjan. Ehkä sellainen ihminen, joka on älykäs ja jonkinasteisesti kunnianhimoinen, haluaa käyttää lääkkeitä, vaikka se vähän veisi terää jostakin, koska se auttaa suoriutumaan sellaisesta, mihin pystyisi ja haluaisi tehdä, mutta mistä ei ADHD:n vuoksi tule mitään. 

Moni myös itselääkitsee nikotiinilla, kofeiinilla jne.