Miten olette selvinneet, kun ihastuksenne antaa aihetta, mutta kuiteskaan mitään ei tapahdu?

Vierailija:

ym. Mitäpä tuohon sanomaan, olin ihan hiljaa ja totesi vaan, että vaikeneminen on myöntymisen merkki. Oltiin sitten koko ilta yhdessä. Nyt sitten ei mitenkään osoita, että haluaisi mua, vaikka aivan tasan tietää, mitä mä tunnen häntä kohtaan. Piinaavaa, olen meilaillutkin, jos saisin hänestä jotain irti. Seuraavaksi varmaan kysyn suoraan, että onko tunteet molemminpuoliset. Toisaalta pelottaa kysyä, jos vastaus on kielteinen. Toisaalta tuntuu, että hän haluaa mun ottavan asian esiin suoraan ja tekevän aloitteen. Mitäköhän mä tekisin?

Itse en ota asiaa puheeksi. Tunteet vaan niin voimakkaat, etten voi olla vapaasti miehen seurassa.





ap

Itsellä vaan niin voimakkaat tunteet, kun näen ihastukseni. En pysty kauan katsomaan suoraan silmiin.

Vaikea pitää näppinsä erossa ihastuksesta. Onneksi en ole kuitenkaan itse tehnyt mitään. Ja tiedän syyn miksi mies ei tee mitään, mutta odotan vaan hänen aloitettaan.



Toisaalta vältän kyllä ikävät asiat, kun mitään ei tapahdu. Tiedän jo etukäteen, että hankaluuksia tulee, jos menen pidemmälle.



Mutta, kun tunteilleen ei voi mitään, en saa toista hetkeksikään pois mielestäni. Milllään muulla ei tunnu olevan mitään väliä, kuluttavaa!



ap

Tiedämme kuuluvamme toisillemme, mutta elämme sen faktan kanssa, että nyt emme voi olla fyysisesti yhdessä.



3

Meillä asioista ei ole puhuttu, mutta uskon molempien tietävän, että tunne on molemminpuolinen. Asiallisella tasolla on kuitenkin normaali kanssakäyminen. En halua mennä pitemmälle vaikka tietenkin vietti veisi siihen suuntaan. Jotenkin luulisin miehen ajattevan samoin. Hänkin on varattu.



Olen siis oikeastaan aika tyytyväinen tilanteeseen. On kiva tietää että sähköä on puolin ja toisin, mutta toisaalta homma tuntuu aika turvalliselta. Tunteita saa olla, mutta viisas pitää ne kurissa jos on varattu. En todellakaan väitä olevani tässä se viisas, mutta onnekseni näyttää siltä että molemmat viisauteen pyrimme. ;))

Haluaa nähdä koko ajan jne. Olen varattu ja hän tietää sen. Itse en tiedä onko mies varattu.



Asiallisella tasolla sen takia, kun mies tietää mun tilanteen.



On kyllä monesti tullut sellainen tilanne, ettei pysty pitämään näppejänsä toisesta erossa ja huomaan sen kyllä myös toisesta.

Tunteista ei todellakaan olla puhuttu. Silmäpeliä, pientä viatonta koskettelua miehen puolelta, kehumisia jne.



Onneks kuitenkin mies on sen verran fiksu ja korkean moraalin omaava, ettei ole ehdottanut enempää, mutta itse tässä olen todella lirissä.



En tiedeä onko miehellä jotain surua, kun joskus erotessamme, tulee kyyneleet silmiin ja on niin surullisen näköinen.

Haluaisin joskus kysyä, mutta en halua olla niin utelias.



ap

Häiritsee vaan joka kerta, kun mies ei muka kuule mitä sanon, vaikka punun normaalilla äänellä. Mies unohtelee kaikkee ja silleen.

Ajattelenkin, että pakeneeko hän vain omia huoliaan tutustuessaan minuun, en tiedä.



ap

Sehän ratkaisee 99% siitä, miten SINÄ käyttäydyt vastaisuudessa.



6

Aloin ensin kertoilla lehdille nyyhkytarinaani, lietsoin kuvaa inhottavasta ja laskelmoivasta hyväksikäyttäjämiehestä. Kun huomasin, ettei tarinani oikein kiinnosta tarpeeksi, aloin tehdä kyseenalaisia paljastuksia miehestä ym ym. Sitten pysyinkin otsikoissa. Kun taas hieman laantui, kerroin että sairastuin masennukseen. Taas alkoi hiipua, niin kerroin kirjoittavani paljastuskirjan suhteestamme, ja sen myös tein. Mitä mieltä ootte, toiminko oikein?

haluasi olla pettäjä, mutta taistelen todella kovasti asiaa vastaan.



En haluaisi olla missään tekemisissä, koska en usko että muuten pääsen miehestä eroon.



Voi, kun toinenkin ajattelis samoin, mutta hän haluaa nähdä usein.



Siis kysymys on nyt työn merkeissä näkemisistä, ei muuten.



ap

ym. Mitäpä tuohon sanomaan, olin ihan hiljaa ja totesi vaan, että vaikeneminen on myöntymisen merkki. Oltiin sitten koko ilta yhdessä. Nyt sitten ei mitenkään osoita, että haluaisi mua, vaikka aivan tasan tietää, mitä mä tunnen häntä kohtaan. Piinaavaa, olen meilaillutkin, jos saisin hänestä jotain irti. Seuraavaksi varmaan kysyn suoraan, että onko tunteet molemminpuoliset. Toisaalta pelottaa kysyä, jos vastaus on kielteinen. Toisaalta tuntuu, että hän haluaa mun ottavan asian esiin suoraan ja tekevän aloitteen. Mitäköhän mä tekisin?

Minäkin olen ajatuksissani harhaillut vaikka minne, mutta tällä hetkellä on aika vakaa olo tunteista huolimatta. Kun miettii mikä on oikeasti itselle tärkeää (minulle se on oma perhe) ja mitä mokaamisesta seuraisi, niin kyllä sitä saa järkeä päähänsä.



Mekin näemme töissä lähes päivittäin, ja välillä iltamenoissakin. Ihan asiallisesti on sujunut, vaikka silloin tällöin on tullut pikku lipsahduksia. Siis flirtti on mennyt pikkuisen liian intensiiviseksi, olemme puolivahingossa jumittuneet toistemme silmiin tms.



Mutta noista tilanteista on noustu ja jotenkin aistin, ettei kumpikaan halua sählätä enempää. Tietenkin nytkin tulee välillä flirttailtua niin spontaanisti ohi suunnitelmien pysyä täysin asiallisena, että ihan nolottaa. Mutta liekö tuo niin vaarallista. :)



6

Mun ihastus tietää tunteistani ja vastaa niihin osittain (tai pelleilee) tekee eroprosessia ex:tään, ehkä siks on niin varovainen. Mutta mulla vaan on niin julmeton kiire edetä eteenpäin:) Kiva nyt ollaan viimesen vajaan neljän viikon jälkeen nähty 2krt mut parin viikon päästä nähään joka päivä viikolla, en tiedä miten sit käy.