Miten muut innostuu vielä vanhoilla päivillä (eli 45v+) seurustelemaan?

Mun mummoni kulki vielä lähes kasikymppisenä tansseissa, hänellä oli uusi miesystävä ja kävivät eläkeläisten retkillä ym. Kuka se määrää minkä ikäisenä saa vastakkainen sukupuoli kiinnostaa. Täysillä loppuun asti kun täällä kerran eletään

Jos olet noin väsynyt, niin älä haaskaa turhaan toisten aikaa. Heille löytyy niitä ketkä ei ole vielä loppu viiskymppisenä

Siis meitähän on vaikka kuinka paljon, jotka on valittu keski-iässä tapahtuneen eron jälkeen, ettei enää haluta uutta suhdetta. Itse erosin 42-vuotiaana, nyt olen 50. Erosta alkaen oli selvää, ettei enää seksiä eikä parisuhteita mulle. En kaipaa niitä yhtään mihinkään. Viihdyn täydellisesti yksin. Seksiksi riittää oma apu ja porno. Olen huomannut olevani aika erakkoluonne, joka en vaan halua muita ihmisiä elämääni.

Ei tällaisessa mitään vikaa ole. Monelle ne parisuhdejutut on elämänvaihe, joka on hyödyllinen että lapset saadaan kasvattettua hyvissä oloissa. Mutta jos nyt suhde hajoaa kun lapset on jo kasvatettu, ihan normaalia ettei monet halua enää parisuhdetta. Toki sekin on normaalia, että jotkut muut haluaa, koska heille esim. läheisyys arjessa tai seksi on tärkeitä. Ihmiset on erilaisia.

Tinderi on pullollaan miehiä, jotka haluaa nähdä ei 24/7 vaan kun molemmille sopii (mitä ihmettä tarkoittaakaa??) 

Kai siinä on jäänyt vielä jotain epäselväksi, miksi pitää hakata päätä seinään. Joillekin pitkässä liitossa olleille tuo saattaa olla vasta toinen seurustelukokemus, vielä useammalle alkupäätä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko oikeasti itsesi vanhaksi vähän(?) yli 45-vuotiaana? Olen hämmentynyt.

No en koe, mutta tarkoitin että kun lapset on tehty eikä sikäli ole "pakkoa" parisuhteelle, niin miten siihen löytyy into, kun itsellä ei tunnu. ap

Ei siihen sulla varmaan löydykään. Mutta osa ihmisistä on sellaisia, että tuntevat itsensä onnettomiksi jos ei ole parisuhdetta, kun ei ole esim. arjen läheisyyttä toisen kanssa. Tai kaipaavat turvallista ihmistä, jonka kanssa vanheta yhdessä, ja ajatus yksin vanhenemisesta on ahdistava. Joillakin syy on ihan vahva seksinhalu. Mutta paljon on ihmisiä jotka ei enää keski-iässä halua parisuhteita, ja se on täysin ok. Ei tarvitse mitenkään yrittää olla samanlainen kuin jotkut muut, aivan erilaiset ihmiset kuin sinä.

Avain tähän taitaa olla se, että jo parissa ekssa viestissäsi puhut ahdistuksesta. Hoida pääsi kuntoon, ei ahdistuneen kannata lähteä seurustelemaan ja toisten elämää vaikeuttamaan. Varsinkin jos ahdistuksen syy on jokin niin luonnollinen kuin ihmisten vuorovaikutus.

Minä ainakin lopetin kaikkien naisten tapailut kun ero tuli joskus 5-6 vuotta sitten.  Tajusin, että voin yksin paljon paremmin.

Tuli vastaan nuori mies, joka oli innokas parisuhteeseen. Ai että on elämä hyvää. Eikä seksi tosiaankaan ahdista, kun sitä ei tarvitse harrastaa sen entisen ukon kanssa. Nuorilla miehillä tuntuu olevan halu tyydyttää nainen henkisesti ja fyysisesti. Kyllä voi elämä olla ihanaa, eikä tunnu miltään "vanhoilta päiviltä". 

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin 92-vuotias meni vielä naimisiin. 

Noin minäkin aion tehdä! 😊

Mummot rocks!

Vierailija kirjoitti:

"Vanhoilla päivillä 45-vuotiaana"? Kysy uudelleen parin kymmenen vuoden kuluttua.

Olen 48 ja aivan ikäloppu. Nykyään ollaan teennäisesti nuorekkaita.

Ei tekoripset ja farkut kenestäkään nuorta tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vanhoilla päivillä 45-vuotiaana"? Kysy uudelleen parin kymmenen vuoden kuluttua.

Olen 48 ja aivan ikäloppu. Nykyään ollaan teennäisesti nuorekkaita.

Ei tekoripset ja farkut kenestäkään nuorta tee.

Kummallinen ajatus, että ihminen muuttuu suoraan nuoresta vanhaksi. Mihin unohtui keski-ikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla päivillä keski-iässä?

Älä nyt viitsi. Kasikymppisetkin seurustelevat, usko tai älä.

Juu, mutta miten löytää into siihen jatkuvaan yhdessäoloon, mitä suurin osa seurusteluista vaatii. Kun ei tartte niitä lapsiakaan enää hankkia

Ei tuota tarvitse pelätä.

Ennemmin sun on nykypäivänä hyvin vaikea löytää ikäisesi mies, joka haluaa oikeasti seurustella ja olla paljon yhdessä.

Sulle on tarjolla just tuota mitä haluat: "nähdään joskus".

Parisuhdemiehet ovat tuossa iässä jo pitkissä parisuhteissa.

Sitoutumiskammoiset ahdistujat on enää jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vanhoilla päivillä 45-vuotiaana"? Kysy uudelleen parin kymmenen vuoden kuluttua.

Olen 48 ja aivan ikäloppu. Nykyään ollaan teennäisesti nuorekkaita.

Ei tekoripset ja farkut kenestäkään nuorta tee.

Miten tekoripset ja farkut liittyvät kenenkään ikään?

Jotenkin surullinen ajatus, että pitäisi olla loppuikä yksin. Kyllä mulla on vielä annettavaa parisuhteessa ja onneksi löysin 6v eron jälkeen ihanan, luotettavan ja turvallisen kumppanin. Meillä on hauskaa yhdessä ja arjen jaksaa paremmin kun on toinen vierellä. Viihdyin hyvin yksinkin, yksinolo ei ole ongelma mutta onhan elämä vielä ihanampaa näin.

Ja muutenkin olen vielä utelias elämää kohtaan, on unelmia ja tavoitteita ja vielä puolet ihmisikää toivottavasti jäljellä niistä edes osan toteuttamaan

n48

Olen 45v mies. Eronnut väkivaltaisesta (vaimo oli väkivaltainen) liitosta neljä vuotta sitten. Tapaillut naisia silloin tällöin, viettänyt ihan hyvää aikaa tehden kaikenlaista normaalia. Seurustellut nyt vajaan vuoden. Mutta ahdistaa ihan pirusti odotukset ja vaatimukset saman katon alle muutosta ym. Tarvitsen omaa tilaa ja aikaa, enkä tiedä kykenenkö enää ikinä asumaan saman katon alla.

Moni 45 - 55+ -ikäinen tuntemani mies on eronnut pitkästä parisuhteesta, isolla osalla tietysti lapset tehtynä.

Osa miehistä haluaa tiiviin parisuhteen, osa ei halua kuin tapailusuhteen, osa ei halua mitään. 

Kokemukseni mukaan miehet, jotka haluavat tiiviin parisuhteen, joko löytävät sen varsin pian (jos ovat ihan oikeasti ns. parisuhdeainesta, osaavat olla parisuhteessa) tai sitten eivät lainkaan (jos ovat vailla vain kotipiikaa). 

Sen sijaan ehkä eniten on miehiä, jotka ovat suht seesteisessä ja hyvässä elämänvaiheessa, harrastukset, omat menot, työ ja kaverit tärkeitä, eivätkä kaipaa kovinkaan tiivistä parisuhdetta. Nämä miehet eivät välttämättä löydä naista kovin helposti pelkkään tapailuun.

Sitten on tietenkin paljon, paljon miehiä, jotka eivät etsi eivätkä halua parisuhdetta, ainakaan tuossa elämäntilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45v mies. Eronnut väkivaltaisesta (vaimo oli väkivaltainen) liitosta neljä vuotta sitten. Tapaillut naisia silloin tällöin, viettänyt ihan hyvää aikaa tehden kaikenlaista normaalia. Seurustellut nyt vajaan vuoden. Mutta ahdistaa ihan pirusti odotukset ja vaatimukset saman katon alle muutosta ym. Tarvitsen omaa tilaa ja aikaa, enkä tiedä kykenenkö enää ikinä asumaan saman katon alla.

Ikäluokassasi on todella paljon naisia, jotka eivät edes halua (saati vaadi) saman katon alle. Pitäisikö teidän erota, jos tulevaisuudensuunitelmanne ovat ihan erilaiset, nyt ei oikein kuulosta siltä, että kumpikaan tulee onnelliseksi?

Mutta hienoa, että sait jätettyä taaksesi väkivaltaisen suhteen. Siitä kestää aikansa toipua. Onneksi kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.

"Itse eronnut ja sen jälkeen ollut sekä yksin että deittaillut miehiä.

Exä löysi jo ennen eroa uuden, tiiviin suhteen. Exää en kaipaa, ero oli meille hyvä juttu. Mutta sitten, vaikka uudet miehet olis mukavia, heidän kanssa olisi hauskaa, olisi kemiaakin. En jaksa, en jaksa koko ajan pitää yhteyttä, en nähdä usein, en jatkuvaa intoilua seksiin. Eli innokasta miestä. Onko minussa jokin vika kun olen mieluiten yksin/ystävien seurassa ja ahdistaa jotenkin se, että seurustelussa on vaatimuksia?"

Sopisit minun kumppanikseni oikein hyvin :) 

Olen 46-v mies, jokin aika sitten eronnut, ja omaan asuntoon muuttanut. Ero oli minullekin loppujen lopuksi hyväksi, ja nyt on ollut aikaa keskittyä omaan itseen ja oman elämän parantamiseen. Hyvinvointini on parantunut kummasti, olen innostunut liikkumaan ja muihinkin vanhoihin harrastuksiin olen pikkuhiljaa palaamassa. Sosiaalinen elämäkin on aika vilkasta, vietän paljon aikaa lasten (aikuistumassa), vanhojen kavereiden, lapsuudenperheen jäsenten (autan ikääntyviä vanhempiani) ja työkavereidenkin kanssa.

Seurustelu olisi myös mukavaa, olisi joskus hauskaa viettää omanikäisen, kivan naisen kanssa aikaa, mutta ei minulla olisi jatkuvasti mahdollisuuksia tapailla. En ehtisi enkä jaksaisi olla tiiviisti naisystävän kanssa. Joskus vaan tekisi mieli lähteä mukavan naisen kanssa viettämään iltaa, käymään ravintolassa, konsertissa tai keikalla yms. Tai joskus vaikka ulkomaanmatkalle, suunnittelen kovasti lähteväni ensi keväänä viikoksi Roomaan, mutta yksin on hiukan oneaa lähteä.

Olen 46, aviossa enkä eroamassa, mutta otsikko kiinnitti huomion. En ajattele olevani vanhoilla päivilläni 🤣, ja kyllä haluaisin varmaan löytää sopivan kumppanin jos liitto hajoaisi. Missä iässä tahansa, jos paras löytyy.