Lue keskustelun säännöt.
Miten muut innostuu vielä vanhoilla päivillä (eli 45v+) seurustelemaan?
22.11.2024 |
Itse eronnut ja sen jälkeen ollut sekä yksin että deittaillut miehiä.
Exä löysi jo ennen eroa uuden, tiiviin suhteen. Exää en kaipaa, ero oli meille hyvä juttu. Mutta sitten, vaikka uudet miehet olis mukavia, heidän kanssa olisi hauskaa, olisi kemiaakin. En jaksa, en jaksa koko ajan pitää yhteyttä, en nähdä usein, en jatkuvaa intoilua seksiin. Eli innokasta miestä. Onko minussa jokin vika kun olen mieluiten yksin/ystävien seurassa ja ahdistaa jotenkin se, että seurustelussa on vaatimuksia?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Erosin pitkästä liitosta 45-vuotiaana ja aloin seurustelemaan itseäni 13 vuotta nuoremman miehen kanssa. Nuorempi mies tuo kummasti virtaa omaakin elämään. Saa kokea olevansa taas elossa.
Suosittelen kokeilemaan nuoremman miehen kanssa.
Eikö se nuorempi ole vielä innokkaampi kuin vanha? Kun en kaipaa jatkuvaa seksiä tai intoa yhdessäoloon vaan enemmänkin omaa vapautta? Siksi tulee sitten tapailtua kuitenkin kun ovat ihmisinä kivoja, tiiviimpi seurustelu vaan ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse nähdä koko ajan. Toki vaatii sitä, että myös se kumppani on samaa mieltä. Mä olen "seurustellut" kohta 3 vuotta, eikä me nähdä joka päivä. Joka päivä ollaan jotenkin yhteyksissä, mutta saattaa olla, että ehditään näkemään kerran - pari viikossa. Molemmilla on omat menot ja työrytmit ovat erilaiset.
Vanhoilla päivillä keski-iässä?
Älä nyt viitsi. Kasikymppisetkin seurustelevat, usko tai älä.
En minäkään jaksaisi koko ajan pitää yhteyttä ja nähdä. Enkä olisi jaksanut sellaista nuorempanakaan. Mutta olishan se kiva löytää kumppani vanhuuden lähestyessä, tois jotain turvaa.
Samaa ihmettelen. Tosin ihmettelin nuorempanakin kuinka toiset jaksaa intoilla deittailusta ja kuinka kivaa on, kun on säpinää ja taas joku uusi kierroksessa ja voi uuh kuinka onkin ihanaa.
Minusta tuo alkuvaihe on kaikkea muuta kuin ihanaa koska se on enemmänkin työlästä ja raskasta eikä ikinä tiedä mistä päin tänään tuulee ja toteutuuko ne sovitut treffit ja saa arvuutella miksi se toinen ei vastaakaan viestiin / puhelimeen. Toisaalta sitten pitäisi myös olla vartin varoajalla valmis eli vissiin istua kotona odottamassa, että josko se toinen vaikka tahtookin tänään nähdä.
Juu ei kiitos enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yks tuttu seurustelee miehen kanssa joka asuu 100km päässä, eivät tosiaan näe jokapäivä. Nainen n.55 ja mies n.52v. Hyvin on sopinut heille, molemmat kiireisiä ihmisiä ja tarttevat myös omaa aikaa,
Ei kannata miettiä että on vain se yksi parisuhteen tai seurustelun malli olemassa, onhan se kiva jakaa arkea jonkun kanssa. Muokkaa sen arjen sellaiseksi kun itselle sopii, ja on avoin asiasta.
Itse en haluaisi elää yksin, vaikka varmaan sekin aika vielä koittaa.
Musta tuntuu että moni päälle 4-kymppinen nainen ei halua miestä kun luulevat että sitä pitää hoitaa kuin lasta. Ei pidä, määrittele itse rajat ja pidä niistä kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse nähdä koko ajan. Toki vaatii sitä, että myös se kumppani on samaa mieltä. Mä olen "seurustellut" kohta 3 vuotta, eikä me nähdä joka päivä. Joka päivä ollaan jotenkin yhteyksissä, mutta saattaa olla, että ehditään näkemään kerran - pari viikossa. Molemmilla on omat menot ja työrytmit ovat erilaiset.
Tätä kaipaisin juuri, mutta tiedän, että mies unohtaa kaikki menonsa, jos mulla on aikaa. Se tuntuu ahdistavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vanhoilla päivillä 45-vuotiaana"? Kysy uudelleen parin kymmenen vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoilla päivillä keski-iässä?
Älä nyt viitsi. Kasikymppisetkin seurustelevat, usko tai älä.
Juu, mutta miten löytää into siihen jatkuvaan yhdessäoloon, mitä suurin osa seurusteluista vaatii. Kun ei tartte niitä lapsiakaan enää hankkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetko oikeasti itsesi vanhaksi vähän(?) yli 45-vuotiaana? Olen hämmentynyt.
Meillä päin 92-vuotias meni vielä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni oli sinun ikäisesi kun hänet tapasin, olen itse kymmenisen vuotta nuorempi. Oli eronnut pitkästä liitosta. Nyt meillä on kaksi pientä lasta. Hän halusi sinun iässäsi vielä perheen.
Ei kannata miettiä tai vertailla mitä muut haluaa, variaatioita on kuin kaussin käyrässä. Mieti mitä sinä haluat ja etsi sen mukaista seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse nähdä koko ajan. Toki vaatii sitä, että myös se kumppani on samaa mieltä. Mä olen "seurustellut" kohta 3 vuotta, eikä me nähdä joka päivä. Joka päivä ollaan jotenkin yhteyksissä, mutta saattaa olla, että ehditään näkemään kerran - pari viikossa. Molemmilla on omat menot ja työrytmit ovat erilaiset.
Tätä kaipaisin juuri, mutta tiedän, että mies unohtaa kaikki menonsa, jos mulla on aikaa. Se tuntuu ahdistavalta.
Juu, laittavat naisen aina ykköseksi. Itsellä on paljon ystäviä, lapset ja sikäli kiva elämä. En oikeasti TARVI miestä, minulle se olisi vain lisäpiriste. Mutta tuntuu etten jaksa sitäkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koetko oikeasti itsesi vanhaksi vähän(?) yli 45-vuotiaana? Olen hämmentynyt.
No en koe, mutta tarkoitin että kun lapset on tehty eikä sikäli ole "pakkoa" parisuhteelle, niin miten siihen löytyy into, kun itsellä ei tunnu. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoilla päivillä keski-iässä?
Älä nyt viitsi. Kasikymppisetkin seurustelevat, usko tai älä.
Juu, mutta miten löytää into siihen jatkuvaan yhdessäoloon, mitä suurin osa seurusteluista vaatii. Kun ei tartte niitä lapsiakaan enää hankkia
No jos et innostu jatkuvasta yhdessäolosta, niin kerro se miehelle, lopeta tapailu ja ei kun suunta muita kohti.
Niin mitä? Jos haluut olla yksin niin et seurustele.
Vierailija kirjoitti:
Erosin pitkästä liitosta 45-vuotiaana ja aloin seurustelemaan itseäni 13 vuotta nuoremman miehen kanssa. Nuorempi mies tuo kummasti virtaa omaakin elämään. Saa kokea olevansa taas elossa.
Suosittelen kokeilemaan nuoremman miehen kanssa.
mulla täsmälleen sama kokemus, sama ikäero (vuosi lisää), minä 50+.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetko oikeasti itsesi vanhaksi vähän(?) yli 45-vuotiaana? Olen hämmentynyt.
No en koe, mutta tarkoitin että kun lapset on tehty eikä sikäli ole "pakkoa" parisuhteelle, niin miten siihen löytyy into, kun itsellä ei tunnu. ap
No voi nyt herranjestas. Jos et halua seurustella, älä etsi seurustelukumppania. Jos olet tyytyväinen elämääsi itseksesi, jatka niin.
Kenenkään ei ole pakko seurustella. Ja seurustelun ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ollaan koko ajan yhdessä. Esim. meillä se saattaa tarkoittaa leffatreffejä tai hiihtolenkkiä tai mustikanpoimintareissua. Toki vietetään yhdessä aikaa muutenkin jomman kumman luona ihan rauhassa, mutta usein sitten kumpainenkin nukkuu ihan omassa kodissaan.
Hyvin jaksaa. Olen 54v ja kesästä asti seurustellut samanikäisen miehen kanssa. Ollaan kaikki liikenevä aika yhdessä. Ihanaa kun löysin miehen, joka tykkää tiiviistä seurustelusta
Erosin pitkästä liitosta 45-vuotiaana ja aloin seurustelemaan itseäni 13 vuotta nuoremman miehen kanssa. Nuorempi mies tuo kummasti virtaa omaakin elämään. Saa kokea olevansa taas elossa.
Suosittelen kokeilemaan nuoremman miehen kanssa.