Uusperhe, helpottavatko nämä tunteet ikinä?

Kun mieheni lapset olivat vielä pieniä, kaikki sujui vielä ihan hyvin. Tehtiin "perheenä" kaikkea, ulkoiltiin, mökkeiltiin, pelailtiin yms. Tilanne muuttui kun lapset tulivat teini-ikään. He alkoivat jättää minut huomiotta, selvästi vain sietivät läsnäoloani. Nykyisin en heitä juurikaan tapaa, asuvat eri kaupungissa. Isänsä kyllä tapaa heitä.Yhteisiä lapsia meillä ei ole.

Uusperhekuviot voivat olla haasteellisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin valita uudestaan, en eläisi uusperheessä. Kummallakin lapsi ennen suhdetta jne. 

Pahinta meillä oli kun lapsi saa yliotteen äitinsä avulla. Säännöt, tavallinen kasvatus ja arki eivät olleet lapselle mieleen, joten valitusta äidille ja haluttomuutta tulla. Siitähän se riemu lähtee, että mitä teette kun lapsi ei halua tulla. 

Viisi vuotta setvittiin tilannetta perheterapiassa, eikä asia siitä selvinnyt. Lapsi viihtyi paremmin äidillään, koska sai tehdä mitä halusi. Tilanne nyt teini-iässä koulun kanssa huono, koska lapsi ei sielläkään halua tehdä mitään mikä ei ole kivaa. Kuka olisikaan arvannut? 

Jos on vaihtoehto lähteä ennen suuria sitoumuksia, niin lähde. Elämä miljoona kertaa helpompaa. 

 

Tätä minulle on sanottu juuri, että näissä kuviossa kärsivät kaikki, eikä kannata. Kiitos vahvistuksesta. Tunteitaan ei voi valita, enkä ala näyttelemään kotonani, kuten ei lapsikaan.

Ap

Tärkein asiahan tässä on miten lapsen vanhemmat hoitavat kasvatuksen ja onko heillä yhteneväinen linja. Milloin ollaan kumman vanhemman luona vaan, silloin sillä vanhemmalla on sananvalta, eikä kumpikaan vanhempi lähde pomppimaan lapsen soittojen ja haluamisien mukaan.

Omasta asenteesta sen verran, että jos uusperheen haluaa onnistuvan, lapsi tulisi nähdä yksilönä ja persoonana eikä äidin jatkeena olevana ärsytyksenä. Jos lapseen ei pysty suhtautumaan positiivisesti (tai edes neutraalisti) ja halua tutustua häneen persoonan, uusperheeseen ei kannata ryhtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa sulla ylimielinen asenne. Mikä hel vetin rakkauden rusina ja uusperseily. Jätä mies ja hänen lapsensa rauhaan ja etsi itsellesi lapseton mies!

Ei kai lapsetontakaan miestä tarvitsi tuollaisella rangaista?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on juuri tätä. Ei oikein voida luoda mitään perheen sääntöjä, kun puhelu äidille lähtee samantien ja äiti aina sitten antaa miehelleni ohjeita, miten lasta tulee kasvattaa. Esimerkiksi tänään ihan vain siitä, että ruoka ei ollut niin mieluista, lapsen olisi tehnyt mieli makaronia (kertoi vasta pöydässä) ja meillä oli spagettia. Lapsi suuttui, soitti äidilleen ja äiti siellä, että.lapsi on niin stressaantunut, että ettekö voi yhtään tulla vastaan ja keittää makaronia. Tämä vain yksi esimerkki.

Tuntuu, että elän jossain ihme todellisuudessa, jossa kaikki täytyy tehdä lapsen mielen mukaan tai videopuhelu lähtee.

Se että isällä on uusi tyttis jonka kanssa pitäisi asua ja teeskennellä perhettä, vastaa tilannetta että mies toisi teille uuden naisen ja sanoisi että nyt teidän pitää tulla toimeen, minä rakastan tätä toistakin niin paljon että haluan hänet elämääni. Yhtään et saisi olla mustasukkainen, vaan iloisesti ja kiltisti leikkiä että sinulle tuli nyt uusi sisko tai paras kaveri. Onnistuisiko miten hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin valita uudestaan, en eläisi uusperheessä. Kummallakin lapsi ennen suhdetta jne. 

Pahinta meillä oli kun lapsi saa yliotteen äitinsä avulla. Säännöt, tavallinen kasvatus ja arki eivät olleet lapselle mieleen, joten valitusta äidille ja haluttomuutta tulla. Siitähän se riemu lähtee, että mitä teette kun lapsi ei halua tulla. 

Viisi vuotta setvittiin tilannetta perheterapiassa, eikä asia siitä selvinnyt. Lapsi viihtyi paremmin äidillään, koska sai tehdä mitä halusi. Tilanne nyt teini-iässä koulun kanssa huono, koska lapsi ei sielläkään halua tehdä mitään mikä ei ole kivaa. Kuka olisikaan arvannut? 

Jos on vaihtoehto lähteä ennen suuria sitoumuksia, niin lähde. Elämä miljoona kertaa helpompaa. 

 

Tätä minulle on sanottu juuri, että näissä kuviossa kärsivät kaikki, eikä kannata. Kiitos vahvistuksesta

Kirjoitat, että tunteitaan ei voi valita!  Tänään on ihastunut ja huomenna saattaa olla pettynyt sekä kokee olevansa mahdottomassa tilanteessa.  Kyllä näissä asioissa kannattaa käyttää ymmärrystä. 

Tuntuu ap ettet ole kiinnostunut oikeasti tutustumaan miehesi lapseen ja luomaan häneen suhdetta. Ei sun tarvitse olla hänelle äitipuoli, mutta jos et ole lapsesta ja tämän hyvinvoinnista kiinnostunut, etsi itsellesi toinen mies.

Toisen naisen lapsi nurkissa? Uusperseily? Rakkauden rusina? 



Olen elänyt vajaa 10 v uusperheessä, nyt lapset jo aikuisia ja suhde ohi. Haasteensa siinä oli mutta kuitenkin ihan toimiva järjestely aikanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että elän jossain ihme todellisuudessa, jossa kaikki täytyy tehdä lapsen mielen mukaan tai videopuhelu lähtee.

Teette karhunpalveluksen lapselle, jos annatte hänen päättää kaikesta.  Teillä on eri säännöt kuin äidin luona, thats it. Saatte elää ihan omannäköistä elämää, tämä lopulta tuo turvaa myös lapselle kun ei joudu olemaan se pikkupomo kotona.